Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Sininen ruoho

[Kuva: Sininen ruoho]

Sinikka Laineen ainoaksi normaalin nuoruuden kuvaukseksi luonnehdittu Sininen ruoho on humoristisesti sävyttynyt kertomus 15-vuotiaan Laren kesästä. Lomapäivät kuluvat kavereiden kanssa ja kotona loikoillen:

- Mitä mä teen? Mä herään aamulla ja syön ja juon ja juttelen Sepen kanssa luen sille joskus ja vien roskia ja makaan punkassa ja syljeskelen kattoon. (40)

Muusta tuotannosta poiketen kirjailija käyttää teoksessa nuortenkirjallisuudelle tyypillistä minäkertojaa. Ratkaisu toimii hyvin, sillä teos rakentuu dialogin ohella Laren ajatuksille:

Ajattelin, että ihmisen sisään oli kätkettynä toinen saman näköinen ihminen, joka eli vain öisin. Saman näköinen, mutta luonteeltaan ihan erilainen, täysi vastakohta. Eikä kaikilla ihmisillä ollut tätä toista minää. Se annettiin vain niille, jotka pelkäsivät niin paljon että peittivät silmät omilta uniltaan. (75)

Larella on kaksi unelmaa: naapurin ihana, mutta pelottava Venla sekä oma mopo. Kesäromanssi syttyy juhannusyönä, kun Venla tekee aloitteen. Pojan romanttiset mielikuvat ja ironinen itsetutkistelu yhdistyvät hauskasti:

- Suukko, se sanoi, nousi varpailleen ja kosketti samettiruohohuulillaan poskeani, ja pienet villivadelmat uursivat polttavia vakoja rintaani.
Tuijotin itseäni eteisen isosta peilistä. Nenä kiilsi, korvat olivat liian suuret ja ulkonevat, tukka märkä ja rasvainen. Siinä oli elämän seinänvierustalta poimittu perusjätkä matkalla salin puolelle, kävi miten kävi. (73)

Seksiin asti nuori pari ei ehdi, mutta eroottista väreilyä riittää. Lare katsoo vaatteitaan riisuvaa Venlaa yöuinnilla:

Sen vartalon ääriviivat pakottivat minut siristämään silmiä niin kuin epätarkkaa kuvaa katsottaessa. Valkoiset tiukat pikkuhousut kätkivät pyöreänä kaartuvan lantion. Korvissa suhisi. Se ei ollut tyttö, se oli nainen. Minä olin sen rinnalla ihan pieni, kääpiö, peukaloinen. (67)

Tavanomaiset roolit menevät Sinisessä ruohossa nurin. Aikuisempi ja kypsempi Venla päättää sekä seurustelun alusta että lopusta. Larelle ensirakkauden kariutuminen on rankka paikka, mutta arki pelastaa kuten Laineen kirjoissa usein:

Venla oli lähtenyt, mutta elämä jatkui. Kesä tuli takaisin, aurinko rupesi taas paistamaan. Äiti leipoi pullaa ja kantoi kahvimukit ulos varjoon, istuttiin kiikussa, sadasensimmäinen pitsiliina valmistui, faija roiski värejä kankaalle. Pakanen kävi, mulittiin rantsussa, Sepe oppi uimaan. (141)

Kriitikot pitivät Sinisestä ruohosta melkoisesti: Matti Paavilainen kirjoitti teoksen antavan "yllättävän monia täkyjä lukusaunaan päässeelle". Hän kehui kirjailijaa sujuvuudesta ja luontevuudesta sekä nuoren erotiikan herkästä kuvauksesta. Tuula Korolainen tosin kaipasi "arjen draamaan" enemmän "kiihdytyksiä ja kohokohtia". Mari Viertola kuvasi kirjan kertovan "elämästä, rakkaudesta ja kuolemasta tunnelmia taitavasti vaihdellen, pienin aistittavin yksityiskohdin".

Tutustu myös näihin