Tekstin koko A- A+

Sivistyksen rajamailla

1700-luvulla Lappiin matkasivat ranskalainen pappi Reginaud Outhier, joka julkaisi 1744 päiväkirjansa Journal d`un voyage au Nord, tunnettu ranskalainen matemaatikko ja geodeetikko de Maupertuis ja italialainen Giuseppe Acerbi, joka kulki Turusta Ouluun ja sieltä Tornionjoen reittiä Nordkapiin.
 
Giuseppe Acerbin matkakirjan kuvitusta. 
Kuva: Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto.
 
Paitsi yötöntä yötä de Maupertuis kiitteli Aavasaksan ruusuja, jotka kasvavat Tengeliönjoen rannalla. Muuten Tornio oli hänestä surkeaa seutua. Keski-Euroopan perspektiivistä Tornio ja Aavasaksa merkitsivät sivistyneen maailman rajaa. 
 
Acerbin matkakuvaus Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape (suom. osin Matka halki Suomen v. 1799) ilmestyi Lontoossa 1802.
 
Englantilainen arkeologi Edward Daniel Clarke kuvasi myös Suomea laajassa teossarjassaan Travels in Various Countries of Europe, Asia and Africa (1810-1823). Siitä suomennetussa jaksossa Matka Lapin perukoille 1799 (1997) mainitaan muun muassa Tornion ylen autiot kadut.
 
E. D. Clarken retkikunta lennätti kuumailmapalloa Enontekiöllä heinäkuussa 1799. Kuva: SKS/Museovirasto. 
 
Romantisoitu ja kolonisoitu Lappi
 
Matkailija menee yleensä sinne, mistä joku on jo kirjoittanut, 1800-luvulla Aavasaksalle ja Oulujoelle. Mannermaisia matkaajia kiehtoi erityisesti yötön yö. Sen ihailu periytyy aina Tacituksen Germaniasta (98 jKr.) ja Johannes Schefferuksen Lapponiasta (1673). "Yön, mi on nyt päivää vaan", mainitsee Frans Michael Franzénkin (1772-1847) runoissaan. Matkakuvauksessaan "Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo" (1800) hän kertoo laivamatkasta Tornioon, jolloin hän kohtasi yllätyksen:
Niin pian kuin olimme ehtineet Merenkurkun pohjoispuolelle, ei yötä enää ollutkaan. Aurinko painui kyllä muutamiksi silmänräpäyksiksi näkymättömiin; mutta merellä ja taivaalla hohti kuitenkin mitä kaunein päivä. Iltarusko yhtyi aamuruskoon. Se oli Elysion-hämärää. --
Näkymä Aavasaksalta koilliseen. Kuva: Museovirasto.
 
Kiinnostus Aavasaksaan oli niin suurta, että jo 1830-luvulla valitettiin sen juhannustungosta. Ruotsalainen kirjailija Fredrika Bremer (1801-1865) kiipesi Aavasaksalle 1847 ja innostui näkemästään: vaikka maa nukkui, Genius valvoi, ja vaikka sääsket vaivasivatkin, meri, taivas ja maa kylpivät valossa. Alexandra Gripenberg (1857-1913) ei haltioitunut Bremerin lailla. Hänen mielestään Torniossa ja Aavasaksalla oli opittu kynimään turisteja ja isänmaallisuus oli siellä "hyvin niukasti kehittynyttä".
 
Romantiikkaan tyylisuuntana kuuluu kaipuu luontoon ja melankolisen maiseman ihastelu. Franzén kirjoittaa omaelämäkerrassaan Till min biografi/Självbiografiska anteckningar 1772-1824, ettei häneen niinkään vedonnut kotikaupunki Oulu sinänsä, vaan kosken taukoamaton ääni ja auringonlaskut mereen. Keski-Euroopassa matkatessaan hän esitteli itsensä lapinmaalaisten naapuriksi. Ja vaikka Franzén siirtyi Ruotsiin 1811, ei hän kokenut irtautuvansa Suomesta.
 
J. Engbergin piirros Frans Mikael Franzénin muistopatsaan paljastamistilaisuudesta Oulussa 30.6.1881. Kuva: Museovirasto.
 
Franzénin tunnetuin pohjoiseen liittyvä runo "Spring, min snälla ren" (suom. "Juokse, porosein") sisältyy runoelmaan Emili eller en afton i Lappland (1802); se on mukaelma ja yhdistelmä kahdesta Schefferuksen Lapponiassaan julkaisemasta lemmenlaulusta. Runo tiivistää runoelman johtoajatuksen: elämä pohjoisessa on harmonista, koska yhteys luontoon on tiivis.
 
Franzén itse palautti omaelämäkerrassaan runoelmansa lähtökohdat lapsuusmuistoon Oulusta: Mikael Toppeliuksen seinällä olevaan tauluun, jossa lappalainen ajaa porollaan tunturissa.
 
On siis havaittavissa kaksi 1800-lukulaista tapaa suhtautua pohjoiseen: romantisoida se tai katsoa sitä kolonialistisesti jonkinlaisena siirtomaana, jolla oli taloudellista merkitystä Jäämeren läheisyyden ansiosta, mutta jota ei kunnolla tunnettu ja jolle ei nähty olennaista roolia siinä yhdentämisprosessissa, jolla Suomesta 1800-luvulla muokattiin valtiona itsensä tiedostavaa kokonaisuutta.
 
 
Teksti: Liisi Huhtala