Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Lapsuus Martinniemessä

[Kuva: Joni ja vanhemmat Norjassa]

Otto-isä sylissään Joni ja Aila-äiti sylissään Jonin serkkutyttö kotimökin edustalla Asköyssä Norjassa vuonna 1949. Joni Skiftesvikin arkisto.


Joni (Jon) Harald Skiftesvik syntyi 26.7.1948 Haukiputaalla. Hänen isänsä oli norjalainen merikapteeni Otto Olafsen Skiftesvik ja äitinsä haukiputaalainen ahtaaja Aila Elina Susanna Enojärvi. Aila muutti Jonin kanssa maaliskuussa 1949 miehensä kotiseudulle Norjaan, Bergenin ulkopuolella olevaan Asköyhin, jossa asui ja asuu yhä paljon Skiftesvikejä.

Pettymys nuorelle vaimolle oli kova, kun mies lähti pian muuton jälkeen merille. Aila jäi pienokaisensa kanssa yksin vieraalle paikkakunnalle vuoren rinteeseen rakennettuun hataraan pikku mökkiin, jota lämmitti vain kamiina. Aila on muistellut pojalleen, miten mökin louhikkoinen ja jyrkänteinen piha oli vaarallinen juuri kävelemään opettelevalle lapselle.

Yksinäisyys ja koti-ikävä vaivasivat niin, että Aila ja runsaan vuoden ikäinen Joni palasivat jo marraskuussa 1949 takaisin Haukiputaan Martinniemeen Ailan kotitaloon. Samassa taloudessa asuivat myös Ailan äiti, Aino Enojärvi ja nuoremmat sisaret Eira ja Elsa.


Martinniemen kylän jännitteet

Joni Skiftesvikin lapsuus- ja nuoruusajan kotitalo sijaitsi Martinniemen kylän etelälaidalla Kurtinhaudalla, jonne on Oulusta noin kolmekymmentä kilometriä. Lapsuusmaiseman muodostivat Kiiminkijoen suu, sen pienet, kivikkorantaiset saaret ja lännessä avautuva meri. Kalastajat ja satamatyöläiset asuttivat Kurtinhaudan ja Onganrannan mökit. Martinniemen kylän punaisissa vuokrakasarmeissa Alarakennuksessa, Välirakennuksessa, Ylärakennuksessa, Lousenporissa ja muissa työsuhdeasunnoissa eli puolestaan Rauma-Repolan Martinniemen tehtaiden väkeä. Itsellisiä tehtaan työntekijöitä ja joitakin satamatyöläisiä asui myös omissa taloissaan Kilpukkaperällä ja vielä kauempana Häyrysenniemessä, jonne asukkaita oli saapunut aina Petsamosta saakka. Yhtiön johtoa ja toimihenkilöitä eli erillään työläisistä Pomolassa. Putaankylällä asui laivanlastaajia, tehtaan työläisiä ja muutamia talollisia. Käytännössä koko Martinniemen kylä sai toimeentulonsa kolmesta leipäpuusta: Rauma-Repolasta, satamasta ja merestä.

[Kuva: Skiftesvikin lapsuudenkoti Martinniemessä]

Jonin synnyinkoti Martinniemen Kurtinhaudalla, pihalla Aino-mummo. Ukki Vilho Enojärvi osti talon vuonna 1929, ja se purettiin uuden rakennuksen tieltä vuonna 1964. Kuva on otettu 1930-luvulla. Joni Skiftesvikin arkisto.


Eri yhteiskuntaluokkia enemmän politiikka loi kylään voimakkaita jännitteitä. Suurin osa kyläläisistä oli kommunisteja, mutta tehtaalla työskenteli myös sosiaalidemokraatteja, joista osa oli saapunut kylään rikkureina suurten työtaisteluiden aikana 1920-luvun lopussa. Hyvin moni heistä oli Vienan Karjalan heimosotien pakolaisia.

Lakkolaisten häätöä kodeistaan taivasalle Skiftesvik kuvaa lähes autenttisesti romaanissaan Salli Koistisen talvisota (1995) sivulla 63:

Iltapäivällä poliisit ja yhtiön palkkaamat pamppumiehet, pihkalat, alkoivat tyhjentää niitä asuntoja, joista ihmiset eivät vapaaehtoisesti lähteneet. Kirveillä ja sorkkaraudoilla he aukoilivat reikeliin pantuja ovia ja retuuttivat sätkiviä ihmisiä pihalle. Pahimpia hangoittelijoita pihkalat hutkivat pampuilla selkään.

Martinniemessä puhuttiinkin vielä pitkään "rikkureiden kakaroista" ja mustista listoista, joita muutamat kyläläiset olivat lakkolaisista työnantajalle keränneet. Jonin perhe ei kuulunut kumpaankaan kylän poliittisista leireistä ja koitti elää sovussa molempien kanssa. Jonin isoisä Vilho Enojärvi oli ollut valtion virassa luotsina, eli hän oli ollut asemaltaan muiden kyläläisten yläpuolella. Hän oli myös osallistunut nuorukaisena kansalaissotaan valkoisten riveissä. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta jonkin verran siihen, miten Jonin perheeseen suhtauduttiin, vaikka sen naiset, etenkin Aila-äiti, oli satamatyöläinen muiden joukossa.

Tutustu myös näihin