Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Skiftesvikin tietokirjat  


Iin Röyttä. Laivoja ja ihmisiä, Metsähallitus 1996

[Kuva: Iin Röyttä]

Iin Röyttä. Laivoja ja ihmisiä on Iin edustalla olevaa Röytän saarta esittelevä, Metsähallituksen tilaama ja kustantama dokumentaarinen teos, jonka Joni Skiftesvik on kirjoittanut yhdessä FT Kari Aleniuksen kanssa. Skiftesvik kuvailee osuudessaan Röytässä käyneitä laivoja ja siellä vaikuttaneita ihmisiä sekä kertoo omakohtaisia kokemuksiaan tästä Perämeren luonnonkauniista saaresta. Alenius puolestaan kirjoittaa Röytän historiasta aina saaren synnystä laivaus- ja lastaustoiminnan päättymiseen saakka. Teos sisältää myös mielenkiintoisia kuvia röyttäläisestä elämänmenosta ja sinne poikenneista laivoista.

Skiftesvikille Röyttä on tuttu saari jo hänen lapsuudestaan, sillä hänen kotonaan puhuttiin siitä paljon. Saaressa olivat viettäneet kesiä hänen isovanhempansa tyttärineen, sijaitsihan siellä luotsiasema, joka oli Skiftesvikin luotsina toimineen isoisän Vilho Enojärven asemapaikka.

Iin Röyttään, jossa myös martinniemeläiset lastasivat laivoja, oli säännöllinen veneyhteys Skiftesvikin kotikylältä. Jos oikein osasi katsoa, niin Röytän suuret laivat jopa näkyivät Martinniemeen, ja niitä kylän pojat seurasivat silmä tarkkana. Ensimmäisen kerran Skiftesvik pääsi käymään Röytässä kalastajien mukana 1950-luvulla 7-8-vuotiaana. Nykyisin hän purjehtii Röyttään useita kertoja kesässä.

Skiftesvikin tuotannossa on yhtymäkohtia Röyttään ja sen lähialueisiin runsaasti. Esimerkiksi romaaneissa Luotsin tarina (1994) ja sen jatkossa Yli tuulen ja sään (1997) liikutaan selvästi Röytässä, vaikka saari onkin nimetty teoksissa Letoksi.


Kyllä Veikko voi: Veikko Lesosen mukana Venehjärveltä Marbellaan, WSOY 2007&

"Tämä kirja kertoo muutaman tapahtuman ja tarinan muodossa yrittämisen tuskasta, ilosta ja onnistumisen onnesta. Kuten niin monesti, aika kultaa monet ikävät asiat, jotkut taas eivät unohdu koskaan."
(Veikko Lesonen, teoksen esipuhe.)

[Kuva: Kyllä Veikko voi]

Kyllä Veikko voi -teoksen alaotsikko "Veikko Lesosen mukana Venehjärveltä Marbellaan" kertoo Joni Skiftesvikin roolista – hän todellakin matkasi oulunsalolaisen yrittäjän kanssa Lesosen suvun syntysijoille Vienan Karjalan Venethjärvelle ja edelleen miljoonaomaisuuden luoneen liikemiehen nykyiseen kotiin Espanjan Marbellaan. Yhteisen matkan aikana syntyi Skiftesvikin kirjoittama henkilökuva ja elämäkerta, jossa paljastuu, miten trukkikuskin pojasta tuli rahamaailman suurvaikuttaja. Muisteluksia ja haastatteluja (myös muiden kuin Lesosesta tehtyjen) värittää yli 60 kuvaa.

"Tein Lesosen kanssa yhteistyötä vuoden päivät. Yhteispelimme sujui mallikkaasti", Skiftesvik kertoo. Kirjailija kertoo innostuneensa projektista alun perin siksi, että hän kokee Lesosen mielenkiintoiseksi henkilöksi. "Hänen elämänkaarensa on suorastaan uskomaton Suomen oloissa", Skiftesvik jatkaa.

Kirjan työnimi Mitä Vekkuli taas teki viittaa Lesosen lapsuuteen. "Veikon äiti, lapsuuden ystävät ja koulukaverit kutsuvat häntä yhä Vekkuliksi. Heille on jäänyt niin hyvin mieleen se ehtiväinen lapsi. Hänellä oli ollut vekkulimaisia touhuja", Skiftesvik kertoo.

Teos on enemmän jutusteluhenkinen kertomus kuin "talousasioiden haudanvakavaa jeremiaadia". Runsaaseen 300 sivuun mahtuu paljastuksia sekä mehukkaita yksityiskohtia, ja tunnustaapa Lesonen teoksessa megaluokan virheensäkin: luja usko pankkiiriliikkeen "sijoitusanalyytikon" neuvoihin tuli kintuille ja Lesosen lompakko laihtui sadalla miljoonalla markalla. Teos aiheutti kuohuntaa ja poiki jopa kunnianloukkausepäilyn. Professori Jouni Koiso-Kanttila jätti Oulun poliisille rikosilmoituksen, jonka kohteena olivat Veikko Lesonen, Joni Skiftesvik ja kirjasta kritiikin Kalevaan kirjoittanut toimitusjohtaja Antti Leikas. Kunnianloukkausta ei ole osoitettu toteen ja juttu on rauennut. 


Petsamo – Suomen itäinen käsivarsi, (toim.) WSOY 2008

"Kirjallaan Skiftesvik nousee eittämättä Suomen johtavaksi Petsamo-kirjailijaksi."
(Leena Takaluoma, Rantapohja 18.12.2008.)

[Kuva: Petsamo - Suomen itäinen käsivarsi]

Suurten seikkailujen Petsamo menetettiin viime sodassa, ja samalla meidän suomalaisten suhde tuohon arvoitukselliseen seutuun katkesi kesken kaiken. Irti revityn käsivarren kauneus ja hohto ovat kadonneet, ja tilalle ovat tulleet saasteongelmat ja sotilastukikohdat. Joni Skiftesvikin toimittama Petsamo – Suomen itäinen käsivarsi todistaa, että teksteistä ja kuvista paikan lumon voi vielä tavoittaa. Teos on kiehtova aikamatka 1920-luvun Petsamosta tämän päivän Petchengaan. Se sisältää esimerkiksi tuoreimmat tiedot Petsamon suuresta vakoilujutusta. Teoksessa puhuu milloin kirjailija, milloin tutkija, milloin aikalainen. He kaikki kertovat Petsamosta eri äänenpainoilla ja eri näkökulmista.

Skiftesvik on tehnyt suururakan kootessaan Petsamossa asuneiden muisteluksia sekä paikkaan liittyviä asiakirjoja ja kuvia, joista monet ovat ennen julkaisemattomia. Mukana on myös hänen äitinsä Ailan (Eriksson) kertomus huikeasta pakomatkasta sodan jaloista Petsamon puolelta Norjaan. Muisteluksessa "Salmijärveltä evakkoon Narvikiin" tavataan totta kai myös kirjailijan isoäiti Aino Enojärvi, joka lähti monen muun suomalaisen tavoin etsimään onneaan Petsamosta.

Skiftesvikiltä on kokoelmassa kaksi jännittävää tekstiä: "Jäämerentien kuskit", joka on ote romaanista Lipsauttajat (2002), ja aiemmin julkaistu laaja novelli "Petsamon kultatynnyri" (1991).

Tekstivalikoiman muut kirjoittajat ovat Sulo-Weikko Pekkola, J. E. Rosberg, Eero Lampio ja Lauri Hannikainen, arkkimandriitta Panteleimon, Pentti Haanpää, Sakari Pälsi, Ragnar Nordström, Håkan Mörne, Veijo Varjo, Juha Hagelberg, Tuulikki Soini, K. M. Wallenius, Eero Sirviö, Erno Paasilinna, Aili Pölkky ja Helga Felitsada Siltakoski. 

Tutustu myös näihin