Tekstin koko A- A+
KirjastoVirma

Tuulen poika, lyhyttä proosaa, WSOY 1985

"Skiftesvikiä pitää ylistää tarinan kertomisen taidosta, traagisesta farssiin ulottuvasta ihmiskuvasta. Hänen maailmassaan tajunnan voimat törmäävät sovinnaiseen todellisuuteen ja ihmiset ajavat takaa unelmiaan."
(Vesa Karonen, Helsingin Sanomat 22.9.1985.)

[Kuva: Tuulen poika]

Skiftesvik kuljettelee toisessa novellikokoelmassaan henkilöitään jälleen ajan, paikan ja todellisuuden eri tasoilla. Kuvaus on välillä humoristista, välillä vakavaa, jopa surumielistä, kohtalonomaista ja myyttistä. Tutuilta kotirannoilta matkataan välillä kauemmaksi, aina Etelä-Amerikkaan asti. Osan kokoelman novelleista Skiftesvik kirjoittikin rahtilaivalla, jolla hän matkusti syksyllä 1984 Norjan kautta Brasiliaan ja Argentiinaan.

Kokoelma sisältää 12 novellia: "Sankari ja enkeli", "Rostovi", "Surkea onnettomuus", "Äiti ja Tito", "Praavan kukka", "Tuulen poika", "Nainen joka halusi nähdä albatrossin", "Metku", "Papan poika", "Allasevakko", "Katsastus" ja "Vainajan veli".


"Tuulen poika"

Kokoelman niminovelli, balladimainen kertomus Perämeren rannalla eläneestä Martista, on ylistyslaulu luonnolle tai jumaluudelle, jonka edessä ihmisen on nöyrryttävä. "Tuulen poika" on myös tragedia ja kertomus isän ja pojan välisestä rakkaudesta ja vanhemmuudesta – siitä, kuinka vanhemman on osattava päästää irti lapsestaan.

Skiftesvikin tuulen ja meren maisemat saavat pienoisromaanin mittoihin laajenevassa novellissa myyttistä ulottuvuutta sen raamatullisista alkusanoista lähtien. Hätkähdyttävässä esipuheessa Skiftesvik puhuttelee suoraan lukijaa: "Vartuttuaan poika levitti oppia luonnonvoimien mahtavuudesta ja hyvyydestä. Pojan oppi elää vieläkin, vaikka hän itse on mennyt pois. Minä kerron hänestä sen, mitä minulle on kerrottu."


"Sankari ja enkeli"

Ollaan rintamalla, ja Kannaksella on nähty kuulemma enkeli. Sankari-vänrikki Pakmanni menettää rahansa korttiringissä, mutta hänelle tarjotaan mahdollisuus saada ne takaisin, jos hän vie ruumiskuorman tienvarteen. Pakmanni lähtee synkälle matkalle yönselkään ja säikähtää pahanpäiväisesti. Novellin aihe perustuu väljästi Skiftesvikin lapsena kuulemaan sotaveteraanin muistelukseen.


"Rostovi"

Sattumanvaraisuus ja sodan mielettömyys ovat pääteemoja lämminhenkisessä ja humoristisessa "Rostovissa", mutta lukijan mieleen nousevat Rostovin ja pojan keskustellessa myös kysymykset: Missä pojan oma isä on? Missä on Rostovin oma poika? Novelli on minämuotoinen, ja siinä on selviä yhtymäkohtia Skiftesvikin omiin lapsuusajan maisemiin, leikkeihin ja henkilöihin sekä hänen toimittajavuosiinsa.

Novellin minä (poika) löytää kotinsa vintiltä "Rostoviksi" nimetyn kipsipään, jonka on tehnyt seudulla sotavankina ollut rostovilainen kuvanveistäjä ja josta tulee pojan leikkikaveri, kenties myös isän tai isoveljen korvike. Rostovi ilmestyy pojan elämään myöhemminkin: eräänä yönä se käy tervehtimässä vanhaa kaveriaan, josta on tullut Kainuun Sanomien uutispäällikkö.

Skiftesvik kertoo kotonaan olleen venäläisen sotavangin tekemän kipsipään, joka oli mukana lasten leikeissä. Aineksia "Rostoviin" Skiftesvik sai vuonna 1977 Kainuun Sanomiin tekemästään laajasta juttusarjasta, joka kertoi saksalaisten sotavangeilla rakennuttamasta Hyrynsalmi–Kuusamo-kenttäradasta.


"Surkea onnettomuus"

Ollaan sukulaisten luona risusavotassa olympialaisten aikaan kesällä 1972. Paikat ovat maalaistalossa rempallaan, sillä isäntä Rummukaisen motto on "töitä on niin, ettei ehdi tekemään". Televisiosta tulevat kisat hidastavat entisestään Rummukaisen työntekoa, ja talkoolaiset saavat suurimman työpaineen niskaansa. Novellin tragikoomisille tapahtumille löytyy järkeenkäypä selitys Rummukaisen Selma-vaimolta: kyllähän jo ennusmerkit – Virénille, Vasalalle ja Elo-lehmälle hyppivät sammakot – kertoivat, mitä tuleman pitää!


"Äiti ja Tito"

Novellin Markku-poika seuraa isänsä ja äitinsä naljailua eikä täysin pysty ymmärtämään, mistä on kyse. Kireät vanhemmat piikittelevät toisilleen pojasta välittämättä. Isä suree kuollutta koiraansa. Hän on ottamassa tilalle uuden, äidin kiusaksikin, ja nimeää sen juuri kuolleen valtiomiehen mukaan Titoksi. Äiti uhkaa muuttaa kotoa ja soittaa jo eräälle miehelle, että tämä tulisi hakemaan hänen muuttokuormansa. Markku pelkää, että isä suuttuu, jos äiti valtaa Tito-koiralle tarkoitetun koirankopin.

Kodin sisäinen ilmapiiri säätelee perheen elämää paljon enemmän kuin suuren maailman tapahtumat. Lapsen konkreettinen ajattelu ja spontaani mielikuvien yhdistely tuovat huumoria tähän pohjimmiltaan vakavaan novelliin.


"Praavan kukka"

Ihmiselämän ja luonnon nivoutumista, elämän kiertokulkua ja lähestyvää kuolemaa kuvataan herkästi ja kauniisti, kuin kuiskaten. Novellin miljöö on hyvin skiftesvikiläinen: tapahtumat sijoittuvat Perämeren rannikkomaisemiin.

Yksinäinen nainen muistelee isäänsä ja lapsuuttaan. Hän on istuttanut Praavan kukan kivikkorantaan ja vaalii sitä kuin muistona isästään ja omasta elämästään, jonka päättyminen on jo lähellä. Kaikkein koskettavinta novellissa on ajatus elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen – vaikka vain sinipunaisena kukkana.


"Nainen joka halusi nähdä albatrossin"

Takkinen on saapunut Buenos Airesiin korjaamaan suomalaista jäänmurtajaa eli pyörimään tyhjän panttina, kuten hän itsekin sanoo. Hän majoittuu vanhan suomalaisnaisen luo. Nainen on aikoinaan muuttanut Argentiinaan miehensä Aukustin kanssa ja selvinnyt maan vallankumouksista salaperäisen manifestin avulla. Novellin otsikko avautuu, kun nainen kertoo Aukustin luvanneen, että vaimo saisi nähdä Argentiinassa albatrossin. Vieläkään nainen ei ole nähnyt lintua, eikä hän ole valmis kuolemaan ennen kuin on kohdannut unelmiensa valkolinnun. Siinä häntä auttaa Takkinen. Novelli on tuliainen Skiftesvikin rahtilaivamatkalta, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan.


"Metku"

Myös "Metku" on syntynyt Skiftesvikin laivamatkalla Etelä-Amerikkaan. Novelli sijoittuu Koillis-Brasilian Salvadoriin, jonne merimies Sirviö on mennyt hakemaan sinisilmäistä poikaansa Marttia. Martti on saanut alkunsa Sirviön ja brasilialaisen baarityttö Marian yhteisestä yöstä. Sirviö vaihtaa yön pimeydessä dollarinippunsa Marttiin, mutta kun aamu valkenee, laivan hytissä hymyilee yönmusta Jose.


"Papan poika"

"Papan poika" on hellyttävä ja samalla traaginen kuvaus pojasta, joka kantaa huolta isästään. Se on kertomus lapsen uskosta ja siitä, miten totta lapselle ovatkaan hänen ihailemansa aikuisen puheet. Onko isästä suojelijaksi nyt, kun rakasta pappaa ei enää ole? Martti-poika lähtee pimeälle jäälle isänsä perään ja eksyy.

Novellin loppu on tulkinnanvarainen: ääni, jonka Martti kuulee, voisi kuulua hänen isälleen tai traagisemmin, hänen papalleen. Jälkimmäistä tulkintaa tukee novellin nimen lisäksi eräs 1960-luvulla Martinniemen edustalla sattunut onnettomuus, jossa pieni poika paleltui kuoliaaksi hiihtomatkallaan jäätyään mottiin jäänmurtajan tekemän railon taakse.


"Allasevakko"

"Allasevakossa" taistellaan oman näkemyksen puolesta, viimeiseen saakka. Kun isä-Niiles Labbaa tullaan hakemaan, Jounin mieleen tulee teurastus. Nöyryyttämistä ja jopa etnistä sortoa kuvataan myös novellin takaumissa, Jounin muisteluissa.


"Katsastus"

Monisärmäisen ja veijarimaisen novellin päähenkilö on saamattomuuden ja kekseliäisyyden sekoitus, Viltteri. Sen subjektiivinen kertoja on kuitenkin Junnu, kuten monissa muissa Viltterin toilailuja kuvaavissa novelleissa. Juuri Junnun ajatusten kautta syvennetään Viltterin henkilökuvaa, kun Junnu muistelee kaverinsa lapsuutta.

Viltteri ei vieläkään ole miehistynyt, vaikka hän on jo isä ja naimisissa Mallunsa kanssa, vaan pyrkii luikertelemaan sieltä, mistä aita on matalin. Novellissa kaverukset lähtevät katsastamaan Viltterin loppuun ajettua Hillmania Haaparantaan, koska auto on edelleen Ruotsin rekisterissä. Pojat joutuvat reissunsa aikana hätkähdyttäviin kommelluksiin. Viltteri pääsee kokeilemaan näprääjän taitojaan ja katsastamaan viimeisillään raskaana olevan naisen. Kolmeen novelliin pohjautuva Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus (1988) on saanut eniten aineksia juuri tästä novellista.


"Vainajan veli"

"Vainajan veli" kuuluu Skiftesvikille rakkaisiin Viltteri ja Mallu -tarinoihin. Nyt annetaan enemmän tilaa Mallulle. Hyvillä hoksottimillaan ja naisellisuuttaan hyväksi käyttäen Mallu estää perhettään joutumasta taivasalle. Hän puolustaa laumaansa kuin naarasleijona eikä välitä, ovatko keinot aina niin rehellisiä.

Tutustu myös näihin