Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Apres Demain 1981 - 83

Päivi Marlene: laulu
Jukka Kangas: kitara
Jarno Mällinen: urut
Jyrki Raatikainen: rummut
Jukka Turunen: basso

Apres Demain oli eräänlainen puuttuva lenkki oululaisen rockin historiassa rhythm n' bluesin ja alternative rockin välissä. Bändiä perustettaessa soittajat olivat vasta 17–19-vuotiaita. Jukka Kangas sekä alkuperäinen rumpali Jari "Löllö" Lehtonen olivat soittaneet punkyhtyeessä Raaka Voima (Oulun ensimmäisiä lajissaan). Kankaan, Lehtosen ja Jukka Turusen soittotaustaan kuului myös kokeellinen undergroundyhtye Xböö. Apres Demainin laulusolisti tuli Kemistä, viileän tyylikäs Päivi Marlene (Malén, os. Pouta). Lehtosen lähdettyä melko pian Kauko Röyhkän 500 kg lihaa yhtyeeseen uudeksi rumpaliksi tuli Jyrki Raatikainen. Samalla bändiin liittyi myös ujon oloinen Jarno Mällinen, joka oli kitaristi mutta osasi soittaa urkuja "kipeästi".

Ranskankielisen nimen Apres Demain (suomeksi "ylihuomenna") Jukka Turunen nappasi sanakirjasta. Häntä kiinnostivat tuohon aikaan ranskalainen eksistentialismi, belgialainen runous sekä Bryan Ferryn tyyli. Bändin esikuvia olivat Iggy Pop, Joy Division, Roxy Music, Velvet Underground sekä no wave, soul ja funk. No wave -avantgarde-vaikutteet tulivat Brian Enon tuottamalta kokoelmalevyltä No New York (1978), jolla soittivat mm. Lydia Lunch ja James Chance. Bändin musiikki oli kuitenkin valtaosin omaa. Turunen kirjoitti tekstit ja teki myös pääosan sävellyksistä.

Kauko Röyhkä suositteli Apres Demainia managerilleen Mirror-yhtiön Antti Porkalle. Suositusten ansiosta bändi toimitettiin Soundmix-studiolle, missä se äänitti neljän kappaleen EP-levyn Passages. Mirror-yhtiö ei lupauksista huolimatta julkaissut levyä. Sen sijaan bändin aiemmin tekemä demo soi pari kertaa radiossa ja sai Johanna-yhtiön kiinnostumaan. Niinpä vuonna 1983 julkaistiin single Arpakuutio / Dans la nuit (Johanna, JHNS 542).

Singlen tuotti Jimi Sumén, joka oli muuttunut Hendrix-diggarista suomalaisen futurismin keulakuvaksi. Sumén halusi tuottaa Apres Demainia Nile Rodgersin funk-tyyliin. Ajan soundimuodit vaikuttivat kuitenkin enemmän. Siksi levystä tuli kulmikasrytminen ja konesoundinen – vaikka bändissä ei edes ollut konesoittimia. Singlen a-puoli on karun mekaanisen beatin säestämää kohtalokasta puhelaulua. B-puolen ranskankielinen laulu luo urbaanin välinpitämättömän tunnelman.

Yhtye ehti tehdä vain kaksi keikkaa, yhden Oulussa ja yhden Helsingissä. Päivi Marlene kyllästyi bänditouhuun, ja Apres Demain lakkautettiin. Mällinen, Raatikainen ja Kangas vaikuttivat myöhemmin Kansanturvamusiikkikomissiossa ja sittemmin Radiopuhelimissa. Turunen oli EBSATRFM-yhtyeen perustajajäseniä.

Lähteet:
Sähköpostihaastattelu: Jukka Turunen
Reijo Virtanen. Oulun ylioppilaslehti 21.1983
Mika Junna: Soundi 4/1983, s. 62-63.
Suomen äänitearkiston tietokanta