Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Beat

Hetkinen, osaako kukaan meistä laulaa?

Pelkällä rautalankaohjelmistolla ei kauan pärjännyt. Ulkomaisten esikuvien mukaan useimmat Oulun seudun kitaryhtyeet hankkivat 1964-65 paikkeilla vahvistuksekseen laulusolistin. Kokoonpanojen muutos näkyi nimissä. Nyt oli Jack & the Coyotes, Dean & the Flintstones sekä Ben & the Trickers. Ilkka "Jack" Olimiala lauloi ensin Coyotesin ja sitten Bachelorsin solistina. Kalle "Gene" Nurmiranta tuli Coyotesin solistiksi Jackin jälkeen.

Nämä kokoonpanot esittivät vuoronperään rautalankainstrumentaaleja ja laulusolistin tulkitsemia rock and roll- ja muita suosikkikappaleita. Solistin rooli edellytti paitsi lauluääntä myös kohtalaista englanninkielen taitoa. Tämä taito oli vielä 1960-luvun alussa suhteellisen harvinainen.

Beatlesista oli tullut nuorison levysuosikki ja yhtye oli myös filmiltä tuttu. Syksyllä 1964 Riossa pyöri yhtyeen elokuva A Hard Day's Night. Beat-tyyli levisi paikallisten yhtyeiden keskuudessa ja twist-rytmit jäivät. Uusien yhtyeiden nimissä ei enää mainittu erikseen laulusolistia. Kitarapohjaisia kokoonpanoja laajennettiin sähköuruilla, ja jotkut saksofonillakin, joka oli yleinen instrumentti suosiota saavuttaneessa soul-musiikissa. Tällainen soitinkokoonpano oli esimerkiksi 1965 perustetulla The Hooksilla.

[Kuva: The Hooks]

Katto matalalla, tunnelma korkealla. The Hooks treenikämpällään 1960-luvun puolivälissä. Iso kuva vasemmalta: Kalle Fält, Jukka Anttonen, Terho Piirala, Veikko Juntunen. Kuva: Veikko Juntusen arkistot.


Keikkamatkoja

1960-luvun puolivälissä puhelin oli monin paikoin Suomea vielä sen verran harvinainen, että keikkoja täytyi lähteä sopimaan paikan päälle. Henkilökohtaisesti sovittu myös tuntui varmemmalta. Niinpä Bachelorsin basisti ja erään toisen yhtyeen soittaja lähtivät talvella 1965 Itä-Suomen kierrokselle neuvottelemaan bändeillensä kiertuetta. Tuloksena oli Bachelorsille kolmen viikon kiertue Kajaanin pohjoispuolelta Joensuuhun.

Oululainen Markku "Beni" Pussinen toimi Bachelorsin ja muidenkin roudarina pitkillä reissuilla. Värikkäällä monitoimimiehellä oli keikalla oma soolo-osuutensa. Laulut olivat aina samat: Be-bop-a-lula ja Tintarella di Luna. Muina aikoina Pussinen pyöritti Oulussa omaa ohjelmatoimistoaan. Hieman nuoremmat sukupolvet muistavat hänet mm. Seurahuoneen (tuolloin Isokadun ja Nummikadun kulmassa) DJ:nä.


Rocktuontia lännestä

Kehitystä olivat vieneet eteenpäin pohjoismaisten artistien vierailut. Vaikutteita alkoi nyt tulla entistä enemmän. Ruotsalainen Jerry Williams vieraili Oulussa maaliskuussa 1964. Viesti välittyi monen lenkin kautta, sillä Williamsin esiintymisessä oli paljon James Brownilta omaksuttua rajuutta. Norjalais-amerikkalainen rockari Jan Rohde kävi useammankin kerran. Vuoden 1965 tapauksia oli liverpoolilaisen Swinging Blue Jeansin kiertue.

Paikallinen yhtye värvättiin usein ulkomaan yhtyeen lämmittelijäksi. Tällaisia lämmittelykeikkoja tekivät Bachelors Rohdelle, Coyotes Renegadesille, Flintstones ja Swinging Blue Jeansille sekä Porkkanas Rocking Vickersille.

Renegades on oma lukunsa vierailijoiden joukossa. Yhtye ei ollut vielä tehnyt yhtään levyä kun se lähti Suomen kiertueelle. Kotimaassaan Englannissa se oli jokseenkin tuntematon. Bändi saapui Suomeen otolliseen aikaan. Villi esiintymistapa ja aidon rosoinen soundi olivat uutta. Bändi kierteli pitkin maata, joten monilla oli tilaisuus nähdä "kotibritit" elävänä. Renegades työskenteli myös studioryhmänä. Dannyn singleistä tuli hyvin erilaiset riippuen siitä, säestikö Renegades vai Esko Linnavallin studio-orkesteri.


Kitara kaniin, intti kutsuu

Ensimmäisen vaiheen yhtyeiden teini-ikäisenä aloittaneet soittajat lähenivät täysi-ikäisyyttä 1960-luvun lopulla. Osa yhtyeistä lopetti toimintansa kun ryhmä hajosi eri tahoille koulun päätyttyä. Varusmiespalvelus oli kohtalon kysymys monille yhtyeille. Esimerkiksi Bachelors hajosi 1966, kun jo kolmas yhtyeen soittajista lähti armeijan harmaisiin. Toiset yhtyeet kuten Hooks ja Flintstones jatkoivat jonkin aikaa miehistönvaihdoksin.

1967 perustetusta Express-yhtyestä tuli vähitellen eräänlainen oululaisten muusikkojen työpaja. Kun taitoja oli hankittu koulubändissä ja intti käyty pois, moni löysi soittouralleen jatkoa kaupungin ykkösbändin riveissä. Expressillä riitti keikkoja, sillä yhtye laajensi esiintymisiään myös tanssiravintoloihin. Yhtye löysikin oman kestävän linjansa popin ja iskelmän yhdistelmästä.

[Kuva: Anna, Anna]

Expressin Anna, Anna - vuoden 1972 hittejä.


Ammattilaiseksi etelään

Osa aikansa paikallisissa yhtyeissä soittaneista muusikoista koki edenneensä rockin saralla niin pitkälle kuin Oulussa on mahdollista. Jos soittamisesta halusi leipäpuun itselleen, oli syytä lähteä etelän isommille markkinoille ja kokeilla tanssimusiikin luotettavampaa tulolähdettä. Moni valitsi tämän tien, mikä kuvastaa myös oululaisten soittajien taitojen arvostusta "rintamailla".

Eräs ensimmäisiä lähtijöitä oli rumpali Lyly Rajala. Tie oli alkanut "pikkupoikayhtye" Blackbirdsista ja jatkunut Expressissä ja Ballantinesissa. Hän soitti aluksi 1970 Johnny & the Frankiesissa, ja kokosi sen jälkeen Made in Finland -yhtyeeseen, joka toimi Dannyn säestysyhtyeenä. Rajala jatkoi Dannyn muodostelmissa suuren osan vuosikymmentä. Iso D. palkkasi oululaisia muusikkoja myöhemminkin: ainakin Kalle Fält, Pekka Leminen, Matti Tyni ja Timo Tarvainen työskentelivät Dannyn yhtyeessä. Tarvainen ehti soittaa myös Jussi Raittisen Boysissa.
Laulaja-kitaristi Keijo Minerva oli muuttanut Helsinkiin jo 60-luvun lopulla. Hän pääsi levyttämään Topi Kärjen suosituksesta, ja ensisingle ilmestyi 1970. Solistitehtävien ohella Minerva mm. soitti kitaraa Frederikin yhtyeessä. 1973 paikkeilla hän lauloi oululaisessa rockyhtyeessä Takapotku. Sitä seurasi kansallisesti varsin menestynyt Gulliver-yhtye.

Ami Jaara oli Rajalan tavoin Blackbirds-kasvatti. Jaara lähti iskelmätöihin Frederikin yhtyeeseen. Hän palasi vielä Ouluun ja liittyi Topmost II:een, mutta sen jälkeen oli taas vuorossa Helsinki ja uusi nimivahva popyhtye, Kosmos. Rumpali Jouni Kesti soitti tangotähti Taisto Tammen yhtyeessä. Locomotion ja Ballantines-yhtyeissä soittanut Eko Vesterinen oli mukana Markku Aron yhtyeessä sekä 1970-luvun puolivälissä Kirkan Islandersin ehkä nimekkäimmässä kokoonpanossa. Bachelorsissa ja Homma-yhtyeessä vaikuttanut Risto "Hepe" Vesamäki soitti myös Markku Aron yhtyeessä. Kosketinsoittajan Lare Heikkisen taitoja tarvittiin Joukon ja Kostin yhtyeessä ja myöhemmin Kirkan bändissä.

Lähteet:

Iskelmä 9/1965
Oulu-lehti. 18.12.1963,13.3.1964, 31.7.1964, 20.9.1964
Haastattelut: Ami Jaara. Lauri Heikkinen. Timo Vaskivuo
Kirjeenvaihto: Kalle Fält. Seppo Niemi.
Latva, Tony: Iskelmän tähtitaivas.
Hannu Nyberg: Rockista rautalankaan