Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Faff-Bey 1985 - 97

Mika "Maike" Valanne: laulu ja kitara
Jorma "Jörge" Ojanen: kitara
Kai "Sandman" Limingoja: basso
"Jarodias": rummut

Oululaisen "sirkkelirokin" outolintu Faff-Bey sai alkunsa alkusyksyllä 1985. Etelän boogieta Poison Whisky –nimen alla tapailleet Maike ja Jarodias innostuivat Venomin Welcome to hell –albumista ja päättivät ryhtyä soittamaan nopeaa tykitystä, joka ei vaatinut kummempaa soittotaitoa. Nimen Faff-Bye bändi lainasi Kurt Vonnegutin kirjasta Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle.

Alkuaikojen koonpanoon kuuluivat laulaja Graveyard, kitaristi Maike, basisti Sandman ja rumpali Jarodias. Piakkoin bändiin liittyi myös Jörge toiseksi kitaristiksi. Vuoden jälkeen Graveyard erotettiin yhtyeestä, kun hänen laulutaitonsa havaittiin rajalliseksi. Uutta laulajaa ei tarvinnut etsiä kaukaa, sillä Maike otti vastuulleen kitaransoiton ohella myös laulupuolen. Samalla Faff-Bey vaihtoi laulukielensä suomesta englanniksi. Sanoituksiin haettiin inspiraatiota väkivaltaviihteestä ja raa'asta pornosta.

Bändin esikoisjulkaisu oli 1988 julkaistu omakustanne-ep S/M Party, jonka nimikkobiisi on edelleen yhtyeen tunnetuin kappale ja eräänlainen kulttihitti. Samassa sessiossa yhtye äänitti myös kappaleet esikoisalbumilleen, joka oli myös tarkoitus julkaista omakustanteena. Basisti Sandman innostui kuitenkin ryyppäämään julkaisua varten kerätyt rahat ja niinpä Faff-Bey tarjosi valmiit nauhat Bad Vugumin julkaistavaksi. Bad Vugum julkaisi albumin Back from the grave samana vuonna. Tämäkin levy äänitettiin live-sessiona minimaalisella budjetilla kahdessa päivässä.

Vuonna 1989 yhtyeen basson varteen tarttui, aikaisemmin muun muassa Stalkerissa soittanut, Timo "Kessler" Raatikainen. Kyseisenä vuonna Faff-Bey julkaisi Emptyhead-singlen, joka edelsi seuraavana vuonna julkaistua Doesn't Feel Like Laughing…It's The Second Funeral -albumia. Siinä Faff-Bey jatkoi tutuksi tullutta suoraviivaista mäiskettään, mutta mukaan oli saatu myös monipuolisempia sävyjä.
Poko Records kiinnostui Faff-Beystä nähtyään bändin Tampereella keikalla vuonna 1991. Yhtye saikin levytyssopimuksen ja kolmosalbumi Birthday julkaistiin Pokon kautta vielä samana vuonna. Birthday -albumilla bändin soundi muuttui metallisemmaksi ja uuden levy-yhtiön myötä levy oli aiempia huolellisemmin tuotettu. Kappaleiden sanoitukset käsittelivät jo muitakin aiheita kuin seksuaalisia fetissejä ja perversioita.

Faff-Bey levytti Pokolle vielä toisenkin albumin New Religion vuonna 1994. New Religion oli yhtyeen aiempia albumeja selvästi rock-henkisempi. Albumilla kuuluu vaikutteita bändin jäsenien arvostamien The Stoogesin ja Motorheadin musiikista. Kun rumpali Jarodias loukkasi kätensä onnettomuudessa, yhtye joutui hankkimaan uuden rumpalin. Tehtävään löytyi Petteri Lammassaari.

Epe Helenius on kuvannut yhtyeen Poko-aikojen ongelmaksi sitä, että yhtyeen jäsenet asuivat Oulussa ja tekivät Etelä-Suomessa keikkoja liian harvoin saadakseen uusia kuulijoita Oulun ympäristön ulkopuolelta. Faff-Bey oli vahvimmillaan keikkatilanteissa, ja kun keikkoja tehtiin harvakseen, ei maine päässyt leviämään potentiaalin edellyttämällä tavalla.

Faff-Bey pantiin multiin vuonna 1997. Yhtyeen jäsenet kyllästyivät tilanteeseen, jossa heillä oli valmista materiaalia, mutta he eivät enää onnistuneet saamaan kunnollista levytyssopimusta. Maiken aikaa vei yhä enemmän Terveet kädet -yhtye, jossa hän oli soittanut jo useita vuosia. Osa muista yhtyeen jäsenistä keskittyi normaaleihin päivätöihin ja perhe-elämään.

Vuonna 2005 Faff-Bey teki paluun ja on tehnyt joitakin keikkoja sen jälkeen. Comebackin kanssa samoihin aikoihin ajoittui Pokon julkaisema kokoelmalevy Should Have Stayed In The Grave. Vanhojen kappaleiden lisäksi kokoelma sisälsi neljä vuonna 1996 äänitettyä demobiisiä, joista yksi on yhtyeen suuresti ihaileman Juha Miedon inspiroima The Giant Of Kurikka.

Lähteet:

Faff-Bey: Should Have Stayed In The Grave –albumin kansilehtinen.
Juho Juntunen. Faff-Bey : Nopeaan : Nahkaruoskat soi. Soundi 1/1989, 54.
Juho Juntunen. Haudasta noussut Faff-Bey. Soundi 6-7/2005, 58-59.
Vesa Kontiainen. Aitoa suomirokkia : Poko Recordsin historia. Helsinki: Like, 2004.
Ari Peltonen. Faff-Bey ei nöyristele. Rumba 11/1990, 31.