Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Kullervo Kalske -orkesteri 1988 - 1990

Reijo Rinnekangas: laulu
Kari Ikonen: kosketinsoittimet
Jussi Juutilainen: rummut
Jussi Lappalainen: basso
Pasi Lehtoranta: saksofoni
Juha Sutela: kitara, huilu
Antti Ylönen: lyömäsoittimet

Kullervo Kalske -orkesteri (KKO) syntyi loppuvuodesta 1988, kun kirjailija-valokuvaaja Reijo Rinnekangas halusi ilmaista itseään myös musiikillisesti. Bändiksi löytyi toimintansa lopettanut Sulo Savo & the Silver Stars, jonka jäsenten soittohistoriaan kuului sellaisia yhtyeitä kuin Kumma Heppu ja lopunajan voidellut, Tunnelbana Bröder ja Anttikripa. KKO:n musiikilliseksi tyyliksi muotoutui retropop, jossa oli soulia, kevytjatsia ja vanhan tanssimusiikin exotica-osastoa - "kuin Dallape soittaisi Santanaa". Yhtyeen nimi tuli siitä, kun eräs nainen oli kehaissut Rinnekankaan muistuttavan 1940-50-luvun elokuvasankaria Kullervo Kalsketta.

Itsekin toimittajana työskennelleen Rinnekankaan mediasuhteet olivat hyvät. Ensisinglen julkaisutilaisuudessa heinäkuussa 1989 hän lanseerasi yhtyeen ja Kalske Records -yhtiön. Sinkku Pojan toiveet oli savikiekkoajan inspiroima: levyllä oli näyttelijä Jari Forsmanin alkuspiikkaus, introsoolo ja vanhan ajan soundit. Kääntöpuolella oli ensimmäinen oma laulu, Piirakka, jonka myötä syntyi työskentelytapa: Rinnekangas teki tekstin ja melodian ja lauloi tuotoksensa c-kasetille ilman säestystä. Bändi soinnutti sovitti kappaleen yhdessä valitun tyylin mukaan.

Levykannet suunniteltiin valokuvaaja Jaakko Heikkilän kuvien ympärille. Rinnekangas onnistui kauppaamaan debyyttisingleä mm. liikelahjoiksi huomattavat määrät. Tavoite oli nostaa levy Suomen singlelistan kärkeen heinäkuussa (jolloin levymyynti on muuten vähäisintä), missä onnistuttiinkin. Tuoreesta ja tuntemattomasta yhtyeestä julkaistiin liki puolen sivun juttu Helsingin Sanomissa kesäkuussa 1990. Asiaa edisti luonnollisesti Rinnekankaan maine muilla taiteen aloilla.

Keväällä 1990 julkaistiin toinen single Maaliskuun sateet ja kesäkuussa samanniminen LP. Rike Pietilän tuottamalla kiekolla "kullervolaistettuista" kappaleista kuusi oli bändin omaa tuotantoa. Nimibiisi oli käännös Donald Fagenin laulusta Maxine. Lisäksi versioitiin Madnessia, Sir Douglas Quintetia ja Hurriganesia. Rumban levyarvostelussa bändiä verrattiin Topi Sorsakoski & Agents -ryhmään. KKO esiintyi Oulussa mm. Rauhalassa, Hovinarrissa ja Rotuaarin lavalla.

Kesäkuussa 1990 KKO lähti Rinnekankaan järjestämälle viikon "kotimaan kiertueelle", jonka keikkapaikat vaihtelivat maalaiskylästä pääkaupunkiin. Yhtye esiintyi Espan lavalla ja soitti levynjulkaisukeikan Svenska Klubbenilla. Samalla viikolla avattiin galleria Brondassa Rinnekankaan valokuvanäyttely. Pihtiputaan Pasalankylän maamiesseuran keikalla KKO törmäsi kulttuurieroihin. Avauspiisinä käytetty jatsi Hello Birdie sai kylmän vastaanoton. Keikka jouduttiinkin "tuunaamaan" lennossa lavatanssien suuntaan: "Onko Meksikon pikajuna humppaa?" Tanssimuusikkonakin toiminut Ikonen paljolti pelasti illan.

Rinnekangas avasi ovia, joita toiset yhtyeet kolkuttivat turhaan. Kullervo Kalske -orkesteri oli kuitenkin luontojaan projektiyhtye. Liikkeelle oli lähdetty vauhdikkaasti, ja tulevaisuuden tavoitteet vaihtelivat bändin sisällä. Niinpä yhtye esiintyi viimeisen kerran lokakuussa 1990 kadotakseen kokonaan bändikartalta - näkyvän lehtijutun saattelemana tietenkin.

Reijo "Rax" Rinnekangas jatkoi musiikkiuraansa vuonna 1995 julkaistulla sooloalbumilla Leijonanmieli. Siinä hänen soittokumppaneinaan olivat Rike Pietilä ja Olli Tuomainen. Juutilainen ja Lappalainen jatkoivat Tunnelbana Bröder -yhtyeessä, Ikonen Noppasoppa-yhtyeessä.

Lähteet:

Oulu-lehti 16.7.1989.
Marja Salmela: Kullervo Kalske sukeltaa teinimaailmaan. Helsingin Sanomat, 12.6.1990, s. B 5.
Oulun sanomat 6.6.1990. Oulu-lehti 18.10.1990.
Sundholm: [Levyarvostelu]. Rumba 19/1990, s. 38.