Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Ura

Anekdootti ammatinvalinnasta

Ammatinvalinnastaan Kari Kuosmasella on vain lyhyt tarina kerrottavanaan. IIA-tutkinnon jälkeen piano-opinnot eivät Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla enää sujuneet yhtä hyvin kuin aiemmin. Jouduttuaan Einojuhani Rautavaaran teoriatunneille ja tämän karisman vaikutuspiiriin Kari Kuosmanen keräsi eräänä päivänä rohkeutensa ja tiedusteli Rautavaaralta, voisiko hän päästä tämän sävellysoppilaaksi. Kuosmanen muistaa Rautavaaran vastauksen sanasta sanaan: "Oikeastaan, minun pitäisi olla hyvin kiitollinen, jos te haluaisitte opiskella sävellystä minun johdollani." Kuosmanen kuitenkin ehättää heti jatkamaan, että tällä Rautavaara tarkoitti ehkä enemmän sitä, että tuolloin sävellysopintoihin ei ollut vielä sellaista ryntäystä kuin nykyään.
Parrattomat partaradikaalit palatsivallankumouksessa

Kari Kuosmanen ei ehtinyt mukaan Sibelius-Akatemian säveltäjäopiskelijoiden kuuluisaan Korvat auki -yhdistyksen aikaan, sillä hän valmistui vuonna 1973, jolloin liike vasta päästi ensiparkaisujaan. Sen sijaan aika oli vasemmistolaisuuden. Sibelius-Akatemian oppilaskunnassakin kyti muutosta hakeva voima, sillä perinteisesti se oli ollut syrjässä kaikesta ylioppilaskuntien poliittisesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta.

Kuosmanen kutsuu itseään ja opiskelutoveriaan Kalevi Ahoa "partaradikaaleiksi ilman partaa". Kaksikko nousi oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja varapuheenjohtajaksi palatsivallankumouksessa oppilaskunnan kokouksessa jyräten äänestyksessä aiemman konservatiivisen johtajakaksikon. Kumpikaan ei ollut minkään puolueen jäsen eikä puoluepolitiikka heidän kaudellaan tullutkaan Sibelius-Akatemian oppilaskuntaan, mutta oppilaskunta kyllä aktivoitui uudella tavalla.

Oppilaskunnassa mm. tehtiin asennetutkimus. Siinä mitattiin myös suhtautumista nykymusiikkiin kysymällä, mitä vastaaja ajattelee Kadinskyn musiikista. Säveltäjää sillä nimellä ei ole olemassakaan eikä yksikään vastaaja siis voinut tuntea hänen musiikkiaan. Koska vastaajat kuitenkin ajattelivat nimen olevan joku uusi, moderni säveltäjä, moni väheksyi tätä säveltäjää. Myös opiskelijoiden suhtautumista musiikkiin, opettajiin ja opetukseen tutkittiin.


Näköalapaikka Oulun luovaa säveltaiteeseen

Oulun konservatorion, nyttemmin Oulun ammattikorkeakoulun teoria-aineiden yliopettajan virka on tarjonnut Kari Kuosmaselle näköalapaikan Oulun musiikkielämään ja etenkin luovaan säveltaiteeseen. Kuten monet alueen säveltäjät, hänkin on sitä mieltä, että Oulussa säveltäminen on erityisen vahva kulttuurin alue etenkin kaupungin kokoon ja historiaan nähden. Kuosmanen kiittää joustavuudesta molempia palvelemiaan rehtoreita, Elias Palolaa ja Ahti Alataloa.

Oulun konservatoriossa on aina ollut mahdollista kiinnittää erityistä huomiota niihin opiskelijoihin, jotka ovat halunneet säveltää. Näin siitä huolimatta, että säveltämiselle ei ole ollut omaa opintokokonaisuutta. Kuosmanen itse on opettanut mm. Vesa Valkamaa ja Ere Lievosta. Tällä hetkellä Kuosmanen toimii mm. pianisti Jouko Tötterströmin ja kitaristi Jorma Styngin ohjaajana näiden laatiessa sävellyksiä opinnäytetöihinsä. Kuosmanen kiittää hyvästä yhteistyöstä koko Oulun konservatorion ja ammattikorkeakoulun teoria-aineiden opettajakuntaa, eikä pelkästään teorianopettajia, vaan myös esimerkiksi Timo Kinnusta, joka on ottanut asiakseen improvisaation opetuksen.

Luova säveltaide on edelleen nouseva ala Oulun näissä kahdessa laitoksessa. Hänen mukaansa tulevaisuuden tavoitteeksi tulisi asettaa säveltämisen opintokokonaisuuden liittäminen Oulun ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaan. Tämä voisi tapahtua jatkokoulutuksena, jota annettaisiin teorianopettajan tutkinnon suorittaneille. Vastaavasti konservatorio voisi tarjota perusoppiaineita, jotka jo valmistaisivat säveltämiseen suuntautuneita.

Näköalapaikaltaan Kari Kuosmanen on lisäksi havainnut selkeitä etuja, joita Oulu tarjoaa säveltäjälle. Oulussa ei esiinny säveltäjien keskinäistä kilpailua opiskelupaikoista, esityskoneistoista ja apurahoista. Siksi täällä voi toteuttaa itseään kovinkin epäsovinnaisesti ja silti saada teoksilleen esityksiä, kuten mm. Jouni Kesti ja Oliver Kohlenberg ovat tehneet. Tämä heijastelee pohjoisen moni-ilmeistä ja väljää kulttuuri-ilmastoa.