Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Kuusrock 1979

Punkvallankumouksen jälkeen

Rock oli kokenut mullistuksen vuoden 1976 jälkeen. Kyseessä oli toinen suuri "paradigman vaihdos" rockhistoriassa. (Ensimmäinen oli ollut brittiläinen invaasio vuoden 1964 paikkeilla). Yhtäkkiä suurten levy-yhtiöiden tuottama musiikki oli menettänyt kiinnostavuutensa ja ajankohtaisuutensa punkin rinnalla. Kun levy-yhtiöt saivat punk-ilmiön haltuunsa, se muuttui niiden vaikutuksesta ns. uudeksi aalloksi.

Uusi tyyli tuli Britanniasta, mutta Suomessa se tulkittiin omaan tapaan. Huomattiin, että rockin tekeminen itse on helppoa ja hauskaa: tarvitaan vain riffi, kolme sointua ja suomenkieliset sanat. Uuden estetiikan mukaan biisi ei saanut olla yli kolmeminuuttinen. Kitarasoolot ovat periaatteellisesti turhia, rumpusoolot vielä turhempia. Uusi aalto myös näkyi: miesten hiusmuodiksi tuli lyhyt "Jukolan veljesten" tyyli. Jytäily oli vaihtunut pogoiluun eli tanssi pystyhyppelyyn. 


Pelle, Eput ja Nurmio

Punk ja uusi aalto tulivat Suomeen vuoden viiveellä. Uuden tyyppiset artistit, Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja Tuomari Nurmio, olivat nousseet kotimaisen rockin valioliigaan. Kotimaisen rockin arvostus oli kohentunut yleisestikin. Kuusrockissa oltiin vielä konservatiivisia, sillä Pelle ja Eput soittivat 1979 Kuusrockissa jo lauantain alkuillasta.

Vuoden 1979 Kuusrockin järjestelyt toimivat erinomaisesti, ja sääkin oli suotuisa. Yleisöä oli yhteensä n. 13.000. Festivaali-innostus oli suuri, ja Markku Hännisen mukaan tunnelma oli tuolloin parhaimmillaan. Soundin Pertti Ojala arvioi Kuusrockin kesän parhaaksi rockfestivaaliksi ennen viimeisenä tulevaa Ruisrockia


Uusia aaltoja Englannista ja Irlannista

Ulkomaiset pääesiintyjät olivat tuoreita. Stiff Little Fingers oli juuri julkaissut erinomaisen debyyttilevynsä Inflammable Material. Kuusrockin festivaalimainoksessa yhtyeen kotipaikaksi oli ilmoitettu Englanti, vaikka ryhmä oli pohjoisirlantilainen.

Bändin musiikki tuntui kumpuava suoraan yhtyeen räjähdysherkästä kotikaupungista Belfastista. Vauhdikas ja teknisesti jämäkkä esiintyminen "puhdisti pöydän". Bändi oli ulkoisestikin punk: solisti Jake Burnsin olemus hohkasi kyynistä eristyneisyyttä. Basistin koreografiaan kuului "robottikävely".

Englantilainen Members oli myös vuoden 1979 levydebytantteja. Yhtye oli ensimmäisiä punk- ja reggae-tyylien yhdistelijöitä. Membersillä oli aluksi vaikeuksia nousta "Stiffareiden" energisen tulituksen tasolle, mutta yhtye puolusti lopulta onnistuneesti pääesiintyjän paikkaansa. 

Eppu Normaali oli aloittanut punkyhtyeenä, mutta nyt se laajensi reviiriään. Yhtye yllätti hippishowllaan: Martti Syrjän esiintymis- asuna oli pitkä kaapu, kaftaani, ja avausbiisi oli Scott McKenzien "kukkaishitti" If you're going to San Francisco. Yleisön päälle ripoteltiin kukkia lavalta ja lentokoneesta.

Eppu Normaalin express-kukkalähetys tulossa... Kuva: Hannu TM Karjalainen.

Tämä oli toinen yhtyeen kahdesta "Yrtti Syrjä Experience" -performanssista. Ällistyksen jälkeen Eppuja diggailtiin eräänä lauantain parhaista esityksistä. Bändi kirjasi tapauksen Akun tehdas -laulun riviin "Miksi soitimme kera kukkien".

... ja saapui perille! Kuva: Markku Hänninen.

Pelle Miljoona & 1980 soitti vauhdikkaan ja energisen setin, jossa kuitenkaan Pellen itsensä suoritus ei ollut terävimmillään. Nuortenlehti Suosikin iso mainos lavan reunassa ärsytti yhteiskuntakriittistä solistia. Yrittäessään irrottaa banneria mies putosi lavalta. Pelle selitti myöhemmin lipsumisiaan Eppujen anteliaalla juomakestityksellä ennen keikkaa.


Hurriganes korvasi metsään eksyneen Harperin

1979 festivaalin mainosjulisteessa komeili nimi Roy Harper. Brittirockarin esiintyminen kuitenkin peruuntui viime tingassa. Harper oli kadoksissa eikä hänen managerillaan ollut tarkempaa tietoa kuin että mies on vetäytynyt jonnekin Kanadan korpeen. Viime hetken paikkaajaksi tilattiin Hurriganes. "Ganes" ei kuitenkaan saavuttanut entistä tasoaan, vaikka Albert Järvinen oli taas mukana. Soitto tuntui olevan liiaksi hänen kitarointinsa varassa, ja bändin aikojen uskottiin jo olevan ohi.

Festivaalin kuopus, oululainen Spiders soitti yllättävän rutinoituneesti. Teddy & the Tigersillä oli oma kannattajajoukkonsa. Jimi Sumén oli tehnyt täyskäännöksen vuodesta 1977, jolloin hänen Dreams-yhtyeensä versioi Jimi Hendrixiä. Nyt Sumén soitti muodikasta syntikkapohjaista uusromantiikkaa, joka ei oikein vedonnut päivänvalossa. Puhuttiin poseeraavasta Bowie-kopiosta.

[Kuva: Spiders]

Vuoden -79 festivaalikuopus: Spiders. Kuva: Markku Hänninen.


Mies ja kitara toimi vielä

1979 Kuusrockissa oli kaksi erinomaista trubaduuria. Ujonoloisen Kari Peitsamon pelkistetyt ja ovelat laulut ja kotikutoinen nylonkielikomppi loivat persoonallisia visioita. Veltto Virtanen puolestaan puhui melkein puolet esiintymisajastaan, mutta hauskat spiikit ja ronski musiikillinen huumori sopivat festivaalitunnelmaan.

[Kuva: Kari Peitsamo]

Kari Peitsamo pelkistää: "Te voitte itse kuvitella viulut ja muut lisukkeet tähän". Kuva: Markku Hänninen.


Kojo oli Kuusrockin sunnuntain vahvin esiintyjä. Itsevarman laulajan karhea soul-kähinä ja tiukasti soittanut bändi loivat tiiviin bailutunnelman. Bändin kitaristi Jukka Orma soitti plektrakäsi lastoitettuna. Hyvä meininki houkutteli muita esiintyjiä jammaamaan, mm. Hurriganesin Albert Järvinen sooloili mukana 20-minuuttiseksi venyneessä encore-kappaleessa.

Maarit & Hurmerinta band oli letkeän tyylikäs päätösesiintyjä. "Wow, the first female onstage" huudahti eräskin ulkomainen festarivieras ihastuneena.

Esiintyjät

Lauantai 21.7. 

Freddie Falcon & V8
Pelle Miljoona & 1980
Spiders (Oulu)
Eppu Normaali
Teddy & the Tigers
Hurriganes
Stiff Little Fingers (P-Irlanti)
Members (Englanti)

Sunnuntai 22.7.

Mika & Turkka Mali
Kari Peitsamo
Veltto Virtanen
Ramblers (Oulu)
Jimi Sumén Project
Kojo
Maarit

Kahden päivän pääsylippu 40 mk. 

Lähteet:

Juha Hintsala. Kultakaivos: Kuusrock
Pertti Ojala. Soundi 8/1979
Heikki Sissala. Kaleva 24.7.1979, 25.7.1979
Stig Söderholm: Rockmusiikki ja nuorisokulttuurien tyyli. Teoksessa Näkökulmia rockkulttuuriin.