Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Kuusrock 1984

Tästä ei hevillä selvitä

Raskas rock houkutteli vuodesta toiseen Kuusrockiin yleisöä, mutta tämän linjan kritisoijia riitti. 1984 yritettiin ohjelmaa taas monipuolistaa ja samalla välttää tuntemattomien bändien riskit. Alkukaavailuissa oli mukana amerikkalainen Fabulous Thunderbirds, mutta Kuusrock ei sopinut sen aikatauluun. Yhtye esiintyi lopulta viimeisessä Kuusrockissa 1991.

Lauantain pääesiintyjäksi kiinnitetty Frank Marino & Mahogany Rush oli oululaisille ennestään tuttu. Kanadalaisyhtye oli konsertoinut menestyksek- käästi Oulun jäähallissa maaliskuussa 1983. Marino oli juuri sellainen ilmiömäinen kitara- virtuoosi, jota näillä lakeuksilla arvostetaan.

Mahogany Rushin musiikki ei silti ollut kaikkien mielestä tarpeeksi rajua. Yhtye tuntui välttelevän leimautumista heavy-yhtyeeksi. Frankin veljen Vince Marinon komppikitarassakin oli soundi kuin jazzin soittajalla. Frank piti yhtyeen tiukassa kurissa. Miehen tinkimätön näkemys, kitarataituruus ja draaman taju voittivat lopulta yleisön puolelleen. Vastustus mureni lopullisesti viisitoistaminuuttisen Roadhouse bluesin aikana. "Oli se sittenkin melkoinen..."

[Kuva: Frank Marino]

Frank Marino: hiukan heavya, jazzia, hendrixiä ja sitten ravistetaan. Kuva: Markku Hänninen.


Sifonkiteinien murheen päivä

Lauantain alkuillan "sisääntulomusiikista" joutuivat vastaamaan vähemmän tunnetut yhtyeet. Keväällä -84 ensisinglensä julkaissut Dingo, ei kuitenkaan ilmaantunut Kuusisaareen ajoissa. Yhtyeen keikkabussin kerrottiin särkyneen matkalla. Festivaalialueella nähtiin hyvin pettynyt muutaman sadan fanin joukko, joka näki ihanteensa vain käyvän kumartamassa lavalla myöhemmällä tauolla. Dingo-ilmiö oli aluillaan.

Markku Hänninen kertoi tapahtumien kulusta näin: Dingo oli sopinut kaksi keikkaa samalle päivälle. Kun muualle sovittu myöhäisempi keikka peruuntuikin, yhtye päätti tulla Kuusisaareen myöhässä saadakseen iltapäivää paremman esiintymisajan. Oma esiintymisaika oli kuitenkin jo mennyt eikä huviluvan loppupäässä tunnetusti ollut jouston varaa. 


Kotimaista kermaa ja varmoja nakkeja

Jukka Tolonen oli vaelluksellaan fuusiojazzista rockiin ehtinyt funkiin. Tolosen ja kumppanien Oreo Moon -yhtye pisti yleisön svengaamaan ja oli kokonaisuutena lauantain parhaita. Hyperaktiivinen basisti Harri Merilahti oli rauhallisen kitaramaestron paras mahdollinen sparraaja.

Popedasta oli muodostunut varma ja viihdyttävä rocktykki, ja keikka sujui hyvin. Kosketinsoittaja Safka Peltonen velmuili välillä soittaen piuhatonta "näennäisbassoa".
Ile Kallio oli palannut Hurriganesiin, ja yhtye Kuusrockiin viiden vuoden jälkeen. "Ganes" ylitti reippaasti odotukset. Esitys oli tasapainoinen ja ajattoman tyylikäs.

[Kuva: Popeda]

Popedan Pate poseeraa klassiseen tyyliin. Kuva: Riku Halttu.


Hiippiä auringossa

Sunnuntain pääesiintyjäksi saatiin lopulta englantilainen heavylegenda Uriah Heep. Yhtyettä oli kärkytty pitkään, ja sen tulo varmistui niin viime tipassa, että päälavalle buukattu itävaltalainen GesmpH-yhtye joutui tyytymään klubikeikkaan.

Joidenkin mielestä Uriah Heep tuli Kuusrockiin kymmenen vuotta myöhässä. Yhtyeen omien laskujen mukaan liikkeellä oli kokoonpano nro 12. Alkuaikojen "oopperallinen" heavy oli väistynyt melodisen hard rockin tieltä. Yhtye oli kuitenkin perillä yleisönsä odotuksista, sillä vokalisti Peter Goalby vakuutti alkuspiikissään bändin soittavan myös vanhoja kappaleitaan.

Tekniikka oikutteli Uriah Heepin aloittaessa ja varsinkin avauskappale Stealin' kärsi PA-laitteiden kiusallisesta hurinasta. Ongelma saatiin kuitenkin hoidettua. Vanhan Heepin kannattajille yhtyeen leppoisa olemus ja uusi popimpi materiaali tuntuivat vieraalta. Yhtye paiskoi onneksi hyvän valikoiman klassikkokappaleita ja sai ne myös soimaan parhaiden aikojensa malliin.

[Kuva: Uriah Heepin Mick Box]

Uriah Heepin Mick Box luukuttaa. Kuva: Riku Halttu.


Uriah Heepin kokoonpano Kuusrockissa: Mick Box, kitara; Peter Goalby, laulu; Lee Kerslake, rummut; Trevor Boulder, basso; Jon Sinclair; urut.

Esiintyjät

Lauantai 21.7. 

Tavaramarkkinat
Dingo (myöhästyi, ei esiintynyt)
Oreo Moon (Ruotsi)
IC-Rock (Pudasjärvi)
Popeda
Hurriganes
Frank Marino & Mahogany Rush (Kanada)

Sunnuntai 22.7.

Totem (Oulu)

Anna-Leena Härkönen & Jukka Tervo (Oulu)
Kauko Röyhkä & Narttu (Oulu)
Eppu Normaali
Tuomari Nurmio & Meatballs (myöhästyi)
Uriah Heep (Englanti)

Kahden päivän pääsylippu 120 mk.

[Kuva: Härkönen ja Tervo]

Kuulaita sointeja. Kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen ja trubaduuri Jukka Tervo. Kuva: Markku Hänninen.


Lähteet:

Kari Hakkarainen. Kaleva 20.7.ja 24.7.1984
Juho Juntunen. Soundi 8/1984
Pekka Suorsa. Oulu-lehti 18.4.1983
Oulu-lehti 11.6.1984
Anssi Juntto. Kaleva, Peto-liite 23.7.2004

Lisätietoa: Uriah Heepin kotisivu