Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Oulun sotaveteraanikuoro

1980-luvun alussa Suomessa perustettiin lukuisia sotaveteraanikuoroja, kun sodasta oli kulunut jo vuosikymmeniä. Syynä myöhäiseen ajankohtaan pidettiin tunnelmaa maassamme: aiemmin sota oli vielä liian lähellä, ja siitä koskevista asioista vaiettiin julkisesti pitkään. Oulussakin virisi ajatus veteraanikuoron perustamisesta, mikä toteutuikin 18. marraskuuta 1986.

Perustajat Kullervo Happonen ja Antero Lenkkeri kävivät läpi sotaveteraanien jäsenluettelot löytääkseen kaikki laulavat veteraanit. Veteraaneja löytyikin 58 ja heille lähetettiin kutsukirjeet tilaisuuteen, jossa kuoron perustamista pohdittiin. Tilaisuuteen saapui 35 miestä. Jäsenmäärä kuitenkin kasvoi koko ajan. Marraskuussa 1987 laulajia oli jo 53.

Ensimmäisenä kuoronjohtajana toimi Antero Lenkkeri vuoteen 1990 saakka. Vesa Pentti toimi johtajana vuosikymmenen hänen jälkeensä. 2000-luvun alussa kuoroa ovat ohjanneet ensin Lauri Heikkinen ja vuodesta 2004 alkaen Rauno Rännäli.

Kuoron toiminta keskittyi aluksi pitkälti harjoitusten ympärille, joita pidettiin kerran kuukaudessa. Harjoitukset olivat tosin paljon muutakin kuin laulamista: siellä vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa, ja keskusteltiin ja päätettiin kuoron asioista.

Kuoro esiintyi monenlaisissa tilaisuuksissa ja sille muotoutui vuoden tärkeimmäksi tilaisuudeksi Muistojen ilta Madetojan salissa. Pääosin Muistojen ilta koostui kuoron lauluista, mutta Pohjan Sotilassoittokunnalla on ollut myös merkittävä rooli tapahtumassa. Alussa esiintymiset olivat veteraanien toimintaan liittyviä, ja kuoron eräs tehtävä olikin tuoda veteraanien toimintaa tunnetuksi.


Kuoron toiminta

Kuoro kuuluu Oulun sotaveteraaniyhdistykseen toimikuntana. Asioiden hoitamiseksi kuorolle valittiin alusta lähtien johtaja, puheenjohtaja ja sihteeri. Kuoron varsinaiset säännöt vahvistettiin 2001, ja niiden mukaan musiikkilautakunnan tehtäviin kuuluu ohjata ja valvoa kuoron laulutoimintaa. Muita tehtäviä on esiintymisohjelmien laatiminen yhdessä kuoronjohtajan kanssa, sekä uusien kuorolaisten valinta, johon se osallistuu antamalla lausunnon kuoroon pyrkivistä hallitukselle. Lisäksi lautakunta huolehtii siitä, että kukin ääni saa riittävän opetuksen.

Vaikka kuoro on Sotaveteraaniyhdistyksen alainen, niin käytännössä oma hallitus päättää sen asioista. Kuoron hallitukseen kuuluvat kuorojohtaja, varajohtaja, puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, taloudenhoitaja, isäntä sekä ääniviskaali.

Laulajien määrä kuorossa on pysynyt koko ajan 60-70 välillä. Koska veteraanien rivit ovat harventuneet, ja keski-ikä noussut koko ajan, on mukaan otettu muitakin kuin tammenlehvän miehiä. Nimi Sotaveteraanikuoro on kuitenkin päätetty säilyttää ainakin niin kauan kuin joukossa on yksikin veteraani. Laulajia on tullut monista muista kuoroista: Pohjan Laulusta, Ynnin Pojista, Haukiputaan mieskuorosta, NMKY:n Mieslaulajista sekä poliisin ja rautatieläisten kuoroista.

Esiintymisiä on paljon, minkä vuoksi harjoituskertojakin on katsottu tarpeelliseksi lisätä: harjoituksia on kerran viikossa. Laulajien aktiivinen osallistuminen harjoituksiin on taannut sen, että esiintymispyyntöjä on voitu ottaa vastaan. Kuorossa oleminen onkin tuonut monelle eläkepäiviään viettävälle veteraanille ja sota-ajan lapselle sisältöä elämään.


Kuoron musiikki

Kuoron ohjelmisto on luonnollisesti koostunut pääosin isänmaallisista lauluista. Kuoro on osallistunut myös lukuisiin hengellisiin tilaisuuksiin, joissa se on laulanut isänmaallisia, hengelliseen tilaisuuteen sopivia lauluja, esimerkiksi mieskuorolle sovitettuja isänmaallisia virsiä. Kuoro on osallistunut myös jumalanpalveluksiin isänmaallisina juhlapäivinä.

Lisäksi kuorolla on ollut perinteenä osallistua Sotaveteraanien laulujuhlille. Perinne alkoi vuonna 1990, jolloin kuoro osallistui laulujuhlille ensimmäistä kertaa Tampereella. Joka toinen vuosi järjestettävät valtakunnalliset sotaveteraanikuorojen tapaamiset päättyivät kuitenkin vuonna 2004, kun kuorojen rivit harvenevat. Esiintymismatkat ovat suuntautuneet myös Suomen rajojen ulkopuolelle, muun muassa Ruotsiin, Viroon ja Espanjaan.

Muistojen ilta -tapahtumasta on muotoutunut kuorolle jokavuotinen perinne. Kuorolla on paljon yhteistyötä Pohjan sotilassoittokunnan kanssa, joka onkin monivuotinen yhteistyökumppani myös Muistojen illassa. Kuoro julkaisi yhdessä sotilassoittokunnan kanssa vuonna 2000 levyn, jonka nimeksi tuli Suojana syntymämaamme.

Muistojen illasta on kasvanut suosittu tapahtuma, jossa vuosittain on laulanut muun muassa oululaisia tangokuninkaallisia, sekä muita tunnettuja solisteja Helena Juntusesta lähtien. Kuoron laulajat ovat hyvin motivoituneita ja innostuneita, mikä on osasyy siihen, että heillä on vuosittain ollut yli 40 esiintymistä vuodessa. Laulajille kuoro merkitseekin paitsi laulamista, niin sosiaalista yhdessäoloa ystävien kanssa.


Äänitteet

Soi sieluni kannel. Oulun sotaveteraanikuoro ja Pohjan sotilassoittokunta. Oulun sotaveteraanit, 2009.
Suojana syntymämaamme. Oulun sotaveteraanit ry, 2002.
Sama kaiku on askelten: sotaveteraanikuorot laulavat. Suomen sotaveteraaniliitto, 2004.
Oulun sotaveteraanikuoro esittää levyllä kappaleet sotainvalidien marssi, Suomi on hyvä maa ja veteraanin iltahuuto.

Lähteet:

Oulun sotaveteraanikuoro 15-vuotishistoriikki, Kempele 2001.
Esko Aho: Oulun Sotaveteraanikuoron riveissä laulaa enää vain viisi sotaveteraania. Kaleva 26.4.2010, s. 17.
Mari Hautamäki: Miehet vanhenevat mutta ääni paranee. Kaleva 28.11.2001, s. 32. 
Minna Huusari: Veteraanien komea kuoro. Forum24 6.8.2004, s. 7.
Pekka Rahko: Sotaveteraanien ääni soi levyllä. Kaleva 15.9.2002, s. 34.
Erkki Virtanen: Marsseissa terävyys ja tarkkuus. Kaleva 18.9.2002, s. 13.