Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Riff Raff 1979 - 1984

Riku Kukkonen; kitara, laulu
Esa "Eski" Palosaari; rummut
Kari "Immu" Ilmarinen; basso, laulu
Jouko "Mokkeri" Salonkari; kitara

Riff Raff soitti tiukan suoraviivaista heavy rockia. Tyylivalinta ei todellakaan ollut muodikas 1970-80-luvun taitteen punkin ja uuden aallon kaudella. Itse asiassa Suomessa oli vain yksi toinen yhtye, joka uskalsi avoimesti tunnustaa soittavansa heavya: Kimmo Kuusiniemen "egyptologisen mystinen" Sarcofagus. Rocktoimittaja Juho Juntunen oli tuolloin ammattikuntansa harvoja heavydiggareita. Muilla oli vaikeuksia suhtautua tähän musiikinlajiin.

Riff Raffin luonteva katurock vetosi kuitenkin moneen makuun. Juntusen mielestä Riff Raff oli Iron Maidenin tyylisukulainen. Bändi itse diggaili Ted Nugentia, AC/DC:tä ja Led Zeppeliniä, ja ehkä yllättäen viuluvirtuoosi Niccolo Paganinia, jonka sävelten saattelemana se tapasi saapua lavalle. Ruotsalainen kitaratiluttelija Yngwie Malmsteenhan mainitsi myöhemmin inspiraatiokseen tämän 1800-luvun alun muusikon.

Riff Raff osallistui rockin SM-kisoihin 1980 keskityylin sarjassa ja sijoittui loppukilpailussa kolmanneksi. Bändin musiikki oli kokonaan omaa tuotantoa. Biisintekoon osallistui koko yhtye, ja sanoituksiin salanimen A. Mount taakse kätkeytynyt ystävä. Heavytyylin machoiluun yhtye suhtautui rennon humoristisesti: tärkeintä on hauskanpito. Tietyt kliseet kuuluvat tyyliin luonnollisena osana.

Yhtyeen päävokalistin tehtävät siirrettiin alkuvaiheiden jälkeen Kukkoselta Immu Ilmariselle. Hänen käheä raspiäänensä olikin yhtyeen tunnistettavimpia piirteitä. Loppuvaiheen Riff Raffissa bassoa soitti Timo "Kessler" Raatikainen. Soitannollisesti yhtye oli erittäin tiukka kokoonpano.

Ensimmäiset Riff Raff -kappalet Rock n' roll star ja I'll be gone ilmestyivät 1981 Pokon kokoelmalla "Heavy metal and live". Vuosina 1982-83 yhtye julkaisi kolme omaa LP-levyä: "No law n' order", "Robot stud" ja "Give the dead man some water". Julkaisija oli oululainen Mirror-yhtiö. Musiikki oli valtaosin omaa tuotantoa. Levyt herättivät tunteita laidasta laitaan. Cd-uusintajulkaisut näkivät päivänvalon vuonna 2003.

Palosaaresta tuli kysytty studio- ja keikkamuusikko Riff Raff -ajan jälkeen. Hän soitti jonkin aikaa Stalkerissa, mutta lähti sitten Kirkan rockkokoonpanoon Kirka & Kids. Ilmarinen erikoistui studiotyön eri osa-alueisiin äänittämisestä tuottamiseen. Kessler Raatikainen jatkoi Stalkerissa ja 90-luvulla äärimetalliryhmässä Faff-Bey.

Lähteet:

Oulu-lehti 10.3.1980, 27.3.1980
Oulun ylioppilaslehti 7.3.1980, 10.11.1980.
Heikki Mattila. Pohjolan työ 18.7.1980
Juho Juntunen. Soundi 3/1983.