Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

The Band 1977- 79

Sukupuu: The Band ► Cold Cherry ► Kajaaninkatu 21
Jorma Mäkitalo; kitara, laulu
Seppo Karppinen; soolokitara
Eero Hyyppä; urut
Pasi Timonen; rummut
Aapo Valinen; basso

Normaalilyseolaiset Jorma Mäkitalo ja Seppo Karppinen alkoivat 1976 treenata kitara-sähkökitara-duona Shadowsia ja Simon & Garfunkelia. Kun duosoitto sujui, oli aika perustaa yhtye. Rumpalia etsittiin lehti-ilmoituksella. Pasi Timonen oli nuori, mutta teki vaikutuksen viimeistään sillä, että hän omisti paitsi rummut myös rumpukotelot! Basistiksi löytyi Aapo Valinen ja hieman myöhemmin joukkoon liittyi kosketinsoittaja Eero Hyyppä.

Nimeksi laitettiin ytimekäs The Band. Se, että Amerikassa oli jo samanniminen ja kuuluisakin yhtye valkeni pojille oikeastaan vasta kun he näkivät The Last Waltz -elokuvan. Nimien päällekkäisyyttä he eivät silti pitäneet ongelmana, vaikka jotkut vinoilivatkin. Vasta rockin SM-kisoihin 1979 keksittiin viime tipassa uusi nimi Cold Cherry.

Tyylisuunnaksi muotoutui keskiraskas rock. Yhtye treenasi Deep Purplen, Creamin ja Santanan kappaleita. Ensimmäinen treenikämppä oli nykyisen Pukumiehen paikalla sijainneen puutalon vintillä. Sieltä siirryttiin Ynnin kellariholviin ja edelleen Ylioppilasteatterin tiloihin Kajaaninkatu 21:een.

Esikuvat näkyivät soittokamoissakin. Karppisen kitara oli Stratocaster-kopio - tietysti valkoinen kuten Ritchie Blackmorella. Hyyppä osti keikkaurut tuntemattomalta etelän rockarilta nimeltään Petri Tiili (myöhempi Pelle Miljoona). Urkuja ja Leslie-kaappia sai roudata hartiavoimin, ja kitarakamatkin olivat kookkaammasta päästä.

The Band esiintyi ensimmäisen kerran Lassinkallion koulun bileissä. Jatkoa seurasi Lyseolla, Norssissa ja Kuusiluodossa. Yleisöä riitti, porukka tanssi ja tytöt ihailivat. Joillakin keikoilla oli mukana "vieraileva artisti George McItalo" eli Mäkitalon akustinen välisetti.

Koulukeikoilta yhtye eteni eksoottisille tanssilavoille. Kiimingissä kaupunkilaispoikia kummastutti jo se, mitä ihmeen pulveria järkkäri levitti lattialle ja minkä ihmeen takia. Sotkamoon mentiin lainatulla pikkubussilla, kun kuskiksi oli saatu pari vuotta vanhempi (ajokortti-ikäinen) kaveri koulusta. Onnistuneen keikan jälkeen soittajat palasivat autolle huomatakseen, että kuski oli sillä välin löytänyt naisseuraa. Intiimi kohtaus oli valitettavasti pakko keskeyttää, jotta päästiin kotimatkalle.

Kaukana menestyksestä oli eräs itse järjestetty keikka jossakin poliittisessa kesäjuhlassa tai vastaavassa. Rumpali Pasin piti tulla keikalle suoraan lomamatkalta. Eipä tullut. Sijaispatteristi piti värvätä äänentoistoporukasta, ja hänelle huudeltiin esitysohjeita lennosta. Musiikkikin oli väärää: yleisö toivoi valssia ja tangoa.

The Bandin toiminta hiipui 1979. Yhtye osallistui vielä rockin SM-karsintaan keväällä 1979. Häviäminen Spidersin "pikkupojille" otti lukioikäisten luonnolle. Kisassa esitetty oma sävellys "The day we broke up" osoittautui lopulta enteelliseksi.

Mäkitalo ja Hyyppä perustivat jatkoksi yhtyeen nimeltä Kajaaninkatu 21. Nimi oli protesti hienon vanhan treenikämppätalon purkamista vastaan. Yhtyeen voimahahmoksi muodostui kitaristi ja lauluntekijä Pekka Kuusisto. Kajaaninkatu 21 esitti suomenkielistä progehenkistä akustista musiikkia. Yhtye ehti tehdä yhden TV-taltioinnin. Eero Hyypästä tuli sittemmin Juliet Jonesin sydän -yhtyeen kantava voima. Mäkitalo vaikutti myöhemmin gospelyhtyeessä Perjantai, josta kehittyi irkkubändi Irish Friday.

Lähteet:

Tiedot lähetti Jorma Mäkitalo.
Oulu-lehti 26.3.1979