Tekstin koko A- A+
Nuottikirjasto
Naxos

Tuotanto

Baletti Petroolitaivas

Jouni Kestin baletti Petroolitaivas käsittelee pojan kasvua mieheksi sekä miesten ja naisten välistä suhdetta. Teos sai ensi-iltansa Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 28.tammikuuta 2000 ja esitettiin vielä kuusi kertaa lähes täysille katsomoille. Kansallisoopperan orkesteria johti Riku Niemi ja 20-päiselle tanssijajoukolle koreografian laati Sami Saikkonen.

Balettia säveltäessään keväällä 1999 Kesti sattui käymään Muhoksella päin, Pyhäkosken voimalaitoksen äärellä. Raivoavan kosken mahtava jyminä oli Kestin ensimmäisiä innoittajia baletin musiikkiin. Kesti kertoo miettineensä, kuinka samanlaisen affektin voisi tuottaa sinfoniaorkesterilla. Jälleen hän koki myös eräänlaisen synesteettisen kokemuksen: hän katseli kosken pinnalla vaahtoavia kuvioita ja pohti, kuinka vastaavasti vesi pyörteilee virran uumenissa ja mitä esteitä pitää putouksenpohjassa olla, jotta kosken pintavaahto saa niin vaihtelevana elävän ilmeen. Tämä rakennemalli viitoitti säveltäjän tietä etenkin baletin avauksen osalta.

Baletin sävellystyön aikoihin Kesti sattui myös vastatusten karhun kanssa Virpiniemen Runtelinharjulla. Näiden suurten luontokokemusten äärellä Kesti sanoo kokeneensa ihmisen pienuutta ja tämä vaikutti sävellystyöhön.


Viulukonsertto - Oulun kaupunginorkesterin tilaus

Helmikuussa 2004 Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti Kestiltä tilaamansa viulukonserton. John Storgårds esiintyi silloin kaksoisroolissa: hän sekä soitti sooloviulua että johti orkesteria. Teos ei ole kuitenkaan nimenomaisesti Storgårdsille laadittu. Teos oli jo valmis, kun Storgårds kiinnitettiin tehtävään.

Viulukonsertto on läpisävelletty. Kesti korostaa säveltäneensä "musiikkia, ei koesoittoa". Hän on siis halunnut luoda muusikoille mieluusti soitettavaa musiikkia. Konserton kaikkien stemmojen tulisi olla muusikoille yhtä nautinnollisia soittaa. Toisin kuin nykymusiikissa usein, tekninen vaikeusaste ei ole infernaalinen. Kestin tavoitteena oli "ihmisen, eikä pirun tekemä" teos.

Konsertto on myöhäisromanttiseen tapaan kaksinkertaisesti sonaattimuotoinen. Ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen ja koko konserton voi myös nähdä sonaattimuotona. Osia on kolme ja ne seuraavat perinteistä tempokaavaa nopea - hidas - nopea. Muotoratkaisustaan Kesti toteaa: "Jos suhteellisen musikaalinen ihminen säveltää konserton, niin siitähän tulee automaattisesti sonaattimuotoinen." Ensimmäisen osan päättää säveltäjän laatima kadenssi, jonka materiaali toistuu kolme kertaa samalla kehittyen niin, että viimeisellä kerralla orkesteri on myös mukana.


Viulukonsertto Kestin keskeisten tyylipiirteiden heijastajana

Jouni Kestin tyyli on toistaiseksi pitäytynyt kaikissa hänen läpisävelletyissä teoksissaan samana. Viulukonsertto antaa tyylistä hyvän käsityksen. Viulukonserton ensitahdeissa kuullaan sooloviulun soolo, jota orkesteri säestää jyhkeillä sointupylväillä. Kesti ei tyystin kiistä, etteikö Beethovenin Keisarikonsertolla saattaisi ainakin jollain tasolla olla hänen ratkaisunsa esikuva.

Tämä tekstuuri on merkittävä sikäli, että se on eräänlainen johdannainen Kestin leimallisesta tavasta rakentaa sävelkieltään. Kestin sävelkudosta hallitsee aina yksi aihe kerrallaan. Hänen nuottikuvansa on graafisesti erittäin selkeää, se pitäytyy tiukasti tietyissä yksinkertaisissa perusratkaisuissa. Kestin tyyli selkeästi heijastaa hänen ajatustaan taiteen yksinkertaisimpien hahmojen ja ilmaisukeinojen arvosta.

Kestin tematiikkaa hallitsevat motoriset aiheet. Niissä rytmi on tasaisesti juoksevaa liikettä, esimerkiksi 1/16-osia tai trioleja. Silloin tällöin rytmiikkaan tuo piristystä jokin jazzvaikutteinen poikkeusjako. Jazzin tapaan toimii myös Kestin tematiikka. Tyypillisimmillään Kestin motiivi on soinnusta interpoloitu kuvio.

Jazzin puolelta Kesti lainailee sujuvasti myös sointuja ja yleensä nimenomaan sointuja, ei sointukulkuja. Hän pyrkii usein makustelemaan tietystä soinnusta syntyvää affektia eikä niinkään rakentamaan soinnutuksen jatkumoa. Silti hän alemmalla tietoisella tasolla pysyttelee sävellajitietoisena ja käyttää joskus jopa dominantti-toonika purkauksia. Viulukonserton alussa aistii pitkään urkupisteenä C-duurin. C-duuri vakiintuu konserton aikanakin silloin tällöin ja C-duuriin konsertto myös päättyy.


Läpisävellettyjä partituureja

Pianoteokset Kesäyö ja Pohatta Volyme olivat Kestin ensimmäiset kokonaan nuotinnetut teokset. Niitä seurasi Tom of Finland, kamariteos 11 soittajalle, jonka Avanti! -orkesteri esitti YLE1-radiokanavalla 1990-luvun puolivälissä.
Vuonna 1998 Suomen Kansallisbaletin johtaja Jorma Uotinen tilasi Jouni Kestiltä baletin. Kesti otti tilauksen vastaan ymmärtäen, että joutuisi ensi kertaa kirjoittamaan suurelle (laitos)orkesterille. "Tokihan sinfoniaorkesterin muusikon improvisointikykyyn voi luottaa - sehän on nolla", hän sanoo, "mutta nuotinluvussa suomalainen orkesterimuusikko on haka".