In English | Tekstin koko A- A+

Näyttelyn yhteydessä järjestetään yleisöluento keskiviikkona 20.3.2013 klo 18 Pohjois-Pohjanmaan museon luentosalissa:

Tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas, Oulun taidemuseo:

"Puheenvuoro uuden Oulun taidekokoelmien hoidosta ja nykykonservoinnin haasteista"

Yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistys ry.

Conservare necesse est - Kokoelmien hoitoa ja konservointia Oulussa Conservare necesse est - Kokoelmien hoitoa ja konservointia Oulussa

Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osasto ry 50 vuotta

Pienoisnäyttely Pohjois-Pohjanmaan museon infotilassa 19.3. – 25.4.2013

Esittelyteksti on lyhennelmä Päivi Kyllönen-Kunnaksen (tutkija-konservaattori, FM, Taidekonservaattori, AMK, Oulun taidemuseo) näyttelytekstistä

Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osasto ry (PKL) toimii konservointialan ammattityöntekijöiden, ammatinharjoittajien ja asiantuntijoiden yhdyssiteenä sekä valvoo ammattikunnan etuja. Toiminnan tarkoituksena on myös kehittää konservointia tieteenä. Yhdistys edustaa suomalaista konservointialaa kotimaassa ja kansainvälisesti. Konservaattorin profession määrittely kirjattiin asiakirjaksi 1984 International Council of Museums Conservation Committee (ICOM-CC) kongressissa Kööpenhaminassa.

PKL Suomen osasto ry viettää 50-vuotisjuhlavuotta vuonna 2013. Yhdistyksessä on 244 jäsentä ja kahdeksan yhteisökannattajajäsentä (2012). Konservaattoriliiton lehteä on julkaistu vuodesta 1982 lähtien. Juhlavuoden aikana lähestytään suurta yleisöä ja painotetaan kulttuuriperinnön vaalimisen tärkeyttä. Samalla kerrotaan konservoinnin merkittävästä osuudesta museotyössä.

Konservointialan ammattilaiset toimivat eri organisaatioiden (esimerkiksi valtio, kunnat, seurakunnat, säätiöt) kokoelma- ja kulttuuriperintötyön suunnittelu- ja arviointityössä, toimenpiteiden toteutuksessa ja raportoinnissa tai vastaavissa tehtävissä yksityisinä ammatinharjoittajina. Ammatillinen pätevyys tulee jatkossa korostumaan, koska liiton jäsenyys myönnetään vain konservaattoritutkinnon (AMK tai YAMK) suorittaneille.

Tilanne Oulussa


Oskari Jauhiainen
: Kalasääski ja lohi, 1959 -pronssiveistoksen konservointi ja kunnostus vuonna 2002. Esinekonservaattori Jari Heinonen ja mukana tuolloin vielä esine-konservaattoriopiskelija Elina Reilä. Kuva: Päivi Kyllönen-Kunnas / Oulun taidemuseo


Konservointitoiminta on käynnistynyt pysyvien virkojen ja toimien muodossa Oulun seudulla 1970-1990-luvuilla.

Tehtävien hoitajia on ollut Pohjois-Pohjanmaan museossa puukonservoinnissa 1970-luvun puolivälistä ja tekstiilikonservoinnissa 1980-luvun alusta lähtien, Oulun yliopiston arkeologian laboratoriossa esinekonservoinnissa ja Oulun taidemuseossa taidekonservoinnissa vuodesta 1994 lähtien. Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan alaisessa arkeologian laboratoriossa kaivauslöytöjen konservointia aloitettiin vuonna 1974 tutkimusteknikon ja -apulaisten toimesta.

Kokoelmien esittely-, hoito- ja säilyttämistyön haasteet ovat olleet moninaisia Oulussa. Pohjois-Pohjanmaan museo tutkii, hallinnoi, hoitaa ja dokumentoi kulttuurihistoriallisia aineistoja, kuten esineitä ja rakennuksia sekä laajaa kuvakokoelmaa. Lisäksi museo säilyttää eräitä Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvia arkeologisia maalöytöaineistoja. Oulun taidemuseo esittelee, tutkii, hankkii, lainaa ja hoitaa taidetta sekä säilytettävistä kokoelmista että osoittaa ja konservoi taidetta sijoitettavaksi kaupungin hallintokuntiin, kuten kouluille ja terveyskeskuksiin.

Oulun yliopiston arkeologian laboratorion tehtävänä on tutkia, konservoida ja julkaista arkeologista ja kulttuurihistoriallista esineellistä materiaalia. Laboratorio tekee myös alueellista ja valtakunnallista yhteistyötä ja tutkimusta muun muassa muiden konservointialan toimijoiden kanssa. Esinekonservaattorilla on myös opetusvastuuta. Arkeologian laboratorio on tehnyt tutkimusyhteistyötä useiden lähialueella toimineiden kaivausprojektien kuten myös Museoviraston kanssa. Laboratorio on osallistunut muun muassa kaivausten jälkitöihin, tutkimukseen ja kaivauslöytöjen konservointiin.

Näyttelyn yhteydessä esitellään neljä erilaista konservointitapausta.


Nina Broadstreet (Taidekonservaattori, AMK) ja Päivi Kyllönen-Kunnas (tutkija-konservaattori, Oulun taidemuseo, FM, Taidekonservaattori, AMK) havainnollistavat, miten tutkimusvalokuvausta voidaan käyttää taidekonservoinnin tietolähteenä. Esimerkkitapauksena on Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluva öljyvärityö Fregatti Toivo Atlantilla talvella 1876.


Kuva: Nina Broadstreet

Marja Halttunen (tutkija-konservaattori, Pohjois-Pohjanmaan museo) esittelee niitä keinoja, joilla aikojen kuluessa on korjattu posliiniesineitä. Näyttelyä varten hän on konservoinut kipsipatsaan Itkevä tyttö, joka oli rikkoontunut useisiin osiin.


Kuva: Marja Halttunen / POhjois-Pohjanmaan museo

Marja Höyhtyä (tutkija-konservaattori, Pohjois-Pohjanmaan museo) on konservoinut näyttelyä varten 1800-luvun loppupuoleta peräisin olevan päivänvarjon, jonka päämateriaalit ovat silkkikangas ja bambu.


Kuva: Marja Höyhtyä / Pohjois-Pohjanmaan museo

Jari Heinonen (esinekonservaattori, Oulun yliopiston arkeologian laboratorio) esittelee Iin Vanhan Haminan kaivaustöiden yhteydessä löydetyn ristiriipuksen tutkimustyön tulokset ja konservointitoimenpiteet. Esine on Museoviraston hallussa.


Kuva: Jari Heinonen / Oulun yliopisto / Arkeologian laboratorio