In English | Tekstin koko A- A+

Renessanssi 1560–1660 Renessanssi 1560–1660

Italialaisperäisen renessanssin (1560–1660) voimakkaampi vaikutus Suomen säätyläiskotien sisustukseen tapahtui 1600-luvun puolella, jolloin Keski-Euroopan sotakentiltä palanneet aateliset toivat mukanaan tämän uuden tyylivirtauksen. Renessanssin vaikutuksesta kartanoiden sisustuksessa siirryttiin entistä enemmän kiinteästä kalustuksesta liikuteltavien irtohuonekalujen käyttöön. Samalla huonekalujen lajivalikoima monipuolistui: uutta ilmettä sisustukselle antoivat nimenomaan tuolit, jotka totutun penkkiperinteen mukaisesti sijoitettiin edelleen riviin pitkin seinänviertä.

Renessanssityyppinen tuoli on eräs pitkäikäisempiä suomalaisista huonekaluista. Malli säilyi yleisenä myöhään 1800-luvulle saakka, vain istuinosa mataloitui. Talonpoikaistaloissa se oli tavallisin tuolimalli, jota valmistettiin paikoitellen myytäväksikin. Kansan käsissä renessanssituoli sai monenlaisia muunnelmia mutta kuutiomainen suoralinjainen perusrakenne säilyi.

Renessanssille ominainen pyrkimys geometrisuuteen ilmenee selvästi tuolin suoraviivaisessa jäsentelyssä. Tuolin runko on ristikkorakenteinen, istuinosa on kehätty kuutio, jossa on tavallisesti kaksi tukipienasarjaa. Takajalat jatkuvat selkänojan sivupuina ja niitä yhdistää ylhäällä hartialauta.
 

< Alku Barokki 1660–1720 >