In English | Tekstin koko A- A+

Barokki 1660–1720 Barokki 1660–1720

Barokki muotoutui Italiassa renessanssin pohjalta. Sen tärkein kehitys tapahtui kuitenkin Ranskassa sekä Hollannissa, joissa maan vauras porvaristo yksinkertaisti tyyliä muuttaen sen kansanomaisen kodikkaaksi. Barokille on ominaista korostunut juhlavuus ja arvokkuus. Sisustustaiteessa tämä näkyy huonekalujen yhtenäisenä väriasteikkona ja samanlaisen puumateriaalin käyttönä. Huonekalut eivät liity niinkään sisustuksen yleisjäsentelyyn, vaan muodostavat voimakkaasti korostuvia yksityiskohtia.

Barokin aikana tuolin selkänoja muuttui entistä korkeammaksi sekä kapeammaksi ja istuin sai puolisuunnikkaan muodon. Selkänojan kallistuessa hieman taaksepäin tuoli tarjosi entistä mukavamman istuma-asennon. Tuolin jalkainkehä muuttui H:n muotoiseksi ristikoksi. Tasapainon säilyttämiseksi tuolin takajalkoja kaarrettiin alhaalta hieman taaksepäin.

Barokki suosi tuolien verhoilussa tummaa nahkaa, joka kiinnitettiin näkyvästi messinkinupeilla. Pehmikkeenä käytettiin olkea, jouhta tai lehmänkarvaa. Ranskalaistyylisessä barokkituolissa selkäosa oli kokonaan verhoiltu, puuosat usein kierteissorvatut. Sen sijaan englantilais-hollantilais-tyylisessä tuolissa hyvin korkea selkämys koristettiin sorvauksin ja koristeellisin leikkauksin.

Barokin loppuvaiheessa tuolin rakenteeseen tuli muutoksia. Muun muassa nojatuolin käsinojien kannatustolpat eivät enää jatkuneet suoraan etujaloista, vaan ne kiinnitettiin taemmas sarjaan. Samalla tuolin leikkauskoristelu lisääntyi huomattavasti ja jalat saivat käpälänmuotoiset päät, jotka alkoivat suuntautua ulospäin.

Barokin sisustuksessa tuolit sijoitettiin useimmin juhlallisiksi rivistöiksi seinävierelle. Tästä johtuen barokkituolin selkäpuoli ei ollut lainkaan tarkoitettu nähtäväksi. Tuolilla oli selvä julkisivunsa, jota tarkoituksellisesti korostettiin runsaalla veisto- ja leikkauskoristelulla.
 


Barokkituoli 1600-luvulta. Tuolin rakenne edustaa vielä renessanssin muototyyppiä. Kierresorvaus ja jalkojen H-ristikko ovat kuitenkin tyypillisiä barokkipiirteitä.

Tuoli on esillä museon perusnäyttelyssä, toisessa kerroksessa.

Tuolin alkuperäinen villapäällyskangas on kirjottu suorasuuntaisella varsipistokirjonnalla (ns. point d'hongrie eli unkarilainen kirjonta).

Firenzessä kehittyi 1400-luvulla omintakeinen kanavakirjontatyyli, jota sittemmin ryhdyttiin nimittämään firenzen- tai bargellokirjonnaksi. Sille ovat tunnusomaisia pitkin pistoin ommellut kirkasväriset polvekkeet, jotka vaikuttavat liekkimäisiltä ja ovat erittäin koristeellisia. Tyyliä on käytetty tuolinpäällisten, seinävaatteiden ja alttarivaatteiden kirjontaan sekä kuvakirjonnaisten reunustamiseen. Kertoman mukaan sen toi Italiaan ja opetti Firenzen hoviväelle Medicin sukuun tullut unkarilainen morsian.Tässä on varmaankin selitys sille, miksi tätä kirjontatyyliä on kutsuttu myös unkarilaiseksi kirjonnaksi.

Tuoli on peräisin Kajaanista, missä se on ollut tuomiokunnan tuomarin virkatuolina. Tuolin on myynyt museolle neiti A. Flander vuonna 1898.

Tuoli on kuulunut Karl Georg Flanderille, joka syntyi Paavolassa 1.5.1766. Vanhemmat olivat Paavolan pitäjänapulainen Jakob Flander  († 1776)  ja äiti Magdalena Forsman.

Karl Georg Flander valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1785. Hän oli professori, tiedemies Henrik Gabriel Porthanin oppilas. Flander toimi Kajaanin pataljoonan katselmuskirjurina vuodesta1791, vakinaisena sotatuomarina vuodesta 1794 ja Kajaanin pormestarina vuodesta 1796 alkaen. Asessori vuodesta 1819. Kajaanin tuomiokunnan tuomari vuodesta 1821. Flander kuoli Paltamossa 2.6.1835.
 


Tuoli edustaa 1600-luvun lopun englantilaistyylistä barokkinojatuoli-tyyppiä. Selkänojan kehystystä koristavat laakeaksi kohokuvioksi veistetyt symmetriset lehtikiemurat. Tuoli on peräisin Länsipohjasta.

Tuoli on esillä museon perusnäyttelyssä, toisessa kerroksessa. Tuoli kuuluu Otto Lennart Pohjanheimon kokoelmaan.

 

 

 

< Renessanssi 1560–1660 Rokokoo 1720–1775 >