In English | Tekstin koko A- A+

Rokokoo 1720–1775 Rokokoo 1720–1775

1700-luvun alkupuolelta lähtien Eurooppa sai kaupankäynnin välityksellä tuntuvia kulttuurivaikutteita Kiinasta. Eurooppalaiset pyrkivät omaksumaan kiinalaisen kulttuurin saavutuksia sekä jäljittelemään sen hienoja elintapoja. Tämä ilmiö vaikutti voimakkaasti eurooppalaiseen taidekehitykseen, etenkin sisustus- ja huonekalutaiteeseen, jotka omaksuivat nyt uuden muoto- ja tyylisuuntauksen, rokokoon. Suuntaus alkoi kehittyä aluksi Ranskassa, josta se levisi nopeasti kulttuurimaihin.

Keveyttä, kaarevuutta ja epäsymmetrisiä muotoja suosivan rokokoon vaikutus tuoleissa näkyi niiden mataloitumisena, jalkojen kaareutumisena, selän taipumisena sekä ornamentiikan muutoksena. Nämä muutokset mahdollisti kovan mahonkimateriaalin käyttöönotto, joka salli muotojen ohentamisen.

Varsinainen rokokootyyli levisi Pohjoismaihin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla lähinnä ranskalaisen sekä englantilais-hollantilaisen kulttuuripiirin välittämänä. Englantilais-hollantilainen tuolityyppi, joka oli varhaisrokokoomallin sirompi ja hienostuneempi muoto, oli Suomessa suosittu. Tätä tyyliä seuraten sisustettiin monet kodit kokonaan uudelleen. Kotimainen koivu petsattiin ruskeaksi mahonkia jäljitellen tai maalattiin vaalein sävyin. *Balusteri -selkämykseen ilmestyi suureneva avaimenreiän muotoinen koristeaukko. Verhoilussa suosittiin ruutu- ja raitakuosista pellavaa. Silkki- ja puuvillapäälliset olivat sen sijaan kalleutensa vuoksi harvinaisempia.

Suomalainen rokokootuolimallisto jäi perin vaatimattomaksi eikä sillä ollut suurempaa vaikutusta talonpoikaistuoleihin. Rokokootuolit edustivat yleensä niin taidokasta muotoilua, ettei niiden tyylipiirteitä ole sanottavasti pystytty jäljittelemään maalaispuuseppien yksinkertaisin välinein.

Suurin osa Suomeen tuoduista rokokootuoleista tuli Tukholmasta, jonka tuolintekijät velvoitettiin vuodesta 1765 lähtien leimaamaan myytäväksi valmistamansa tuolit nimikirjaimillaan.

* Balusteri (ransk. balustre=pilari)
 


Varhaisrokokoon tuolien suosituimpiin jalkamalleihin kuului ulospäin kaartuva cabriole eli pukinjalka. Selän balusteri muotoiltiin mielellään päärynän muotoiseksi. Aikaisempien kiinteiden istuimien sijasta varhaisrokokoo suosi irtoistuinta, joka verhoiltiin edelleen joko nahalla tai villakankaalla, mutta myöskin kalliilla silkillä.

Kuvan tuoli edustaa Ruotsi-Suomessa suosittua varhaisrokokoomallia, jonka tunnuspiirteitä ovat selkänojan sivutolppien lievä kaarevuus sekä avaimenreikäkuvio balusterilaudan yläosassa. Tuolin valmistuspaikka on tuntematon. Se on saatu museoon Oulun vanhainkodista.
 

< Barokki 1660–1720 Kustavilainen tyyli 1775–1810 >