In English | Tekstin koko A- A+

Empire eli Keisarityyli 1810–1830 Empire eli Keisarityyli 1810–1830

Tälle Napoleon I:n (1769-1821) keisarikaudella (1804-1814) kehittyneelle tyylisuuntaukselle oli ominaista antiikin esikuvien entistä tarkempi jäljittely. Antiikin mallien ja aiheiden suora kopiointi antoi keisarityylille mahtipontisen ja samalla entistä jäykemmän linjan. Uusklassismille ominainen sirous ja värien vaaleus sai nyt väistyä jykevien muotojen, tumman mahongin ja raskaiden pronssihelojen tieltä. Sisustuksessa empire kehitti yhtenäisen kaluston; sohva, pöytä, noja- ja pikkutuolit sommiteltiin ensimmäisen kerran yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Suomessa empire jäi sävyltään melko vaatimattomaksi, sillä kustavilaiset muodot säilyivät empiren rinnalla. Usein onkin suorastaan vaikeata vetää rajaa myöhäiskustavilaisen tyylin ja empiren välille. Istuinhuonekalut valmistettiin edelleen tavallisimmin koivusta ja maalattiin. Huonekalut saivat nyt joko vaaleanharmaan tai valkoisen värin, koska uskottiin, että antiikin aikoina marmorinvalkoisuus oli ollut vallitsevana värisävynä. Koristeosat kullattiin tai pronssattiin.
 


Empiretuolille on tyypillistä ankara tyylipuhtaus, jonka johdosta tuolin mukavuus usein kärsii. Tyylille ominaisina piirteinä voidaan lisäksi mainita muun muassa kaartuva, usein vain keskeltä pehmustettu hartialauta sekä sitä kannattavat pystyt lootuspienat tai ristikkopienat. Jalat kaartuvat usein alhaalta eteen- ja taaksepäin.

Kuvan kaariristikkoselustainen tuoli on talonpoikainen sovellutus englantilaistyyppisestä empiretuolista. Tuolimalli on ollut erityisen suosittu Ruotsissa ja Suomessa Pohjanmaalla.
 

< Kustavilainen tyyli 1775–1810 Biedermeier n. 1830–1850 >