In English | Tekstin koko A- A+

Äideistä parhain -- äitienpäiväkortteja ja -lahjoja museon kokoelmista Äideistä parhain -- äitienpäiväkortteja ja -lahjoja museon kokoelmista

Äitiyden ja äitien muistamisesta puhuttaessa voidaan mennä ajassa kauas taaksepäin, sillä jo muinaisessa Kreikassa vietettiin keväistä äitien juhlaa. Äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa yksityishenkilöiden aloitteesta ja levisi pian ympäri maailman. Äitienpäivän vietolla ei näin ollen ole kirkollista taustaa eikä se myöskään kuulunut talonpojan vuosikalenteriin. Suomessa äitienpäivää on vietetty vuodesta 1918 lähtien; alussa hyvin isänmaallis-uskonnollisessa hengessä. Äitienpäivän vietto heijastelee yhteiskuntaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Jo varsin aikaisessa vaiheessa kaupallisuus astui kuvaan mukaan.


Omatekoinen äitienpäiväkortti museon kokoelmista.


Näyttelyssä on esillä noin 150 eri aikakausiin sijoittuvaa äitienpäiväkorttia museon kokoelmista. Vain murto-osa museon kokoelmien korteista on päässyt esille. Yhdessä näyttelypaneelissa on esillä kortteja, joita museon työntekijät ovat tuoneet lainaksi näyttelyyn. Näyttelyn esineistö edustaa sellaisia esinetyyppejä, joita on mainostettu lehdissä äidille sopiviksi lahjoiksi. Esineiden saantitiedoissa ei ole erityistä merkintää siitä, että ne olisi varmuudella saatu juuri äitienpäivälahjoiksi.


Äitienpäivän vietto vakiintuu Suomessa

Nykyisin vietettävä äitienpäiväjuhla sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1907 Anna Jarvisin järjestämästä muistojuhlasta. Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson virallisti äitienpäivän – toukokuun toisen sunnuntain – aseman kansallisena vapaapäivänä vuonna 1914. Päivästä tuli myös liputuspäivä. Tapa viettää äitienpäivää levisi pian ympäri maailman.

Suomessa tapaa teki tunnetuksi Kotikasvatusyhdistyksen kautta sen toiminnanjohtaja, opettaja Vilho Reima (1867–1948). Hän oli tutustunut aiheeseen Amerikkaan suuntautuneilla matkoillaan. Reima ehdotti äitienpäivän viettoa Koti-lehdessä jo vuosina 1912 ja 1913. Vuoden 1918 keväällä Reima otti asian jälleen esille. Asia tuntui ajankohtaisemmalta kuin koskaan:

"Kuka voisi kuvatakaan tuhansien äitien tuskaa näinä veljessodan päivinä maassamme. Tuhannet nuoret miehet ovat olleet vainottuja, ja mitä kaikkea äidin rakastava mieli onkaan keksinyt suojellakseen poikiaan. Vielä useammat tuhannet ovat olleet rintamilla. – – Olen tavannut useita äitejä, joiden hiukset ovat vähässä ajassa harmaantuneet ja monta sururyppyä on poskiin tällä aikaa tullut. – – "


Suomen ensimmäistä äitienpäivän juhlaa tiedetään vietetyn Alavieskan kansakoululla 7.7.1918 kello 18. Ansio päivän tunnetuksi tekemisestä kuuluukin pitkälti koululaitokselle.

Vuonna 1919 lehdissä julkaistiin jo "äitienpäivää viettämään" -kehotuksia. Seurakuntien papeille esitettiin toive, että he käsittelisivät aihetta saarnoissaan. Pitäjiä pyydettiin järjestämään juhlatilaisuuksia äideille. Ohjelmaksi ehdotettiin puheita, runoja, lauluja ja keskusteluja. "Tuskin tarvitsee huomauttaa, että näytelmät ja tanssi eivät kuulu näiden juhlien ohjelmistoon", Koti-lehdessä hoksautettiin.

Lapsia ja nuoria kannustettiin äitienpäivänä auttamaan äitiään, olemaan huomaavainen ja kenties antamaan pienen lahjankin. Kotoa poissa olevien tuli muistaa äitiä mieltä lämmittävällä kirjeellä tai muulla lähetyksellä. Vainajaäitien haudat kehotettiin laittamaan juhlakuntoon.

Äitienpäivän viettopäiväksi vakiintui toukokuun kolmas sunnuntai. Vuonna 1927 äitienpäivä siirrettiin viikkoa aikaisemmaksi. Toukokuun toinen sunnuntai oli esimerkiksi opettajien kannalta parempi, koska se ei sijoittunut pahimpaan aikaan keskelle kevättodistusten kirjoittamista.

Äitienpäivän viettoa 1920-luvulla Ainolan lastentarhassa. Näihin varhaisiin juhliin isiä ei kutsuttu. Kuvat: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.


Valtakunnalliset äitienpäiväjuhlat

Ylipäällikön päiväkäsky Suomen äideille annettiin jatkosodan aikana 10.5.1942. Päiväkäskyssään Suomen Marsalkka C. G. E. Mannerheim vakuuttaa armeijan kunnioitusta äideille ja osoituksena siitä myönsi kaikille Suomen äideille 4. luokan Vapaudenristin. Ehdotuksen Suomen äitien muistamisesta oli tehnyt 25-vuotias vänrikki Toivo Jussila. Tämä huomionosoitus on vieläkin kehystettynä maamme kirkoissa.

Vuonna 1946 Ritarikuntien hallitus myönsi äideille ensimmäisen kerran Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkkejä. Kunniamerkkejä myönnettiin äideille, jotka olivat onnistuneet luomaan lapsilleen turvallisen kasvuympäristön. Merkit jaettiin valtakunnallisen Kodin viikon päätöstilaisuudessa lokakuussa. Vuonna 1947 kunniamerkit luovutettiin ensimmäisen kerran valtakunnallisessa Väestöliiton (perustettu 1941) järjestämässä äitienpäiväjuhlassa. Samana vuonna Valtioneuvosto julisti äitienpäivän viralliseksi liputuspäiväksi.


Äitienpäiväkukat

Valkovuokko on perinteisesti liitetty Suomessa äitienpäivään ja kukinnan edistymistä on seurattu kevään ensimmäisiin kuuluvana kukkivana luonnonkasvina. Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakukka ja Pohjois-Suomessa - Oulun ja Lapin lääneissä - laji on rauhoitettu.

Jo 1930-luvulla kukkakaupat mainostivat lehdissä kukkia äitienpäivän lahjoiksi. Tarjolla oli esimerkiksi hyasintteja sekä tulppaaneja. Vuonna 1961 sanomalehti Kalevan artikkeli opasti neuvottomia miehiä ja muita, jotka olivat vuodesta toiseen päätyneet ostamaan äidille ruusun, hankkimaan lahjaksi vaihtoehtoisesti ruukkukrysanteemin, hortensian, alppiruusun tai paavalinkukan. Vuonna 1972 Interflora -liike mainosti äitienpäiväksi kukkaistervehdystä ja tarjolla oli seuraavia lajeja: neilikka, miniruusu, freesia, ruusu ja orvokki.


Äitienpäiväkortit ja korusähkeet

Ei rakkautta ole syvempää
kuin se, äidin lapseen kiinnittää.
ei itsellensä mitään toivo hän –
vain lapsensa ei sois hän kärsivän!

Jos kuinka helkkäin silosäkeet soi, ei siitä kiittää kukaan kyllin voi!
Ei kulta, rikkaudet kaikki maailman sen palkkioksi riitä milloinkaan.

Äitienpäiväruno 1930-luvun kortista


Suurin osa museon kokoelmien äitienpäiväkorteista on painettuja; itse tehtyjä korttien osuus on vähäisempi. Korttikustantajat ovat huomanneet äitienpäiväkorttien kaupalliset mahdollisuudet jo varhaisessa vaiheessa.

Aiheiltaan äitienpäiväkortit ovat pääsääntöisesti kukkakortteja. Joissakin korteissa lapsi tai lapset poimivat tai ojentavat kukkia. Kortin tarkoituksena on paitsi ilahduttaa myös kiittää äitiä. Useissa korteissa on valmiiksi painettuna runo.

Äitienpäiväkorttien runot ja toivotukset ovat muuttuneet aikojen saatossa. 1960-ja 1970-luvuilla aikaisemmille aikakausille tyypillinen paatoksellisuus muuttuu herttaisuudeksi, jopa "mielistelyksi". Harmaahapsinen äiti on muuttunut iloiseksi elämänviisauksien antajaksi. Äidin opit ovat kunniassa, samoin lapsuuden turvallisuus.

1970-luvulta alkaen äideille annetaan hupikortteja ja saatetaanpa 1980-luvulla toivottaa jopa HAUSKAA äitienpäivää. Yleisin toivotus kautta vuosikymmenien on ollut kuitenkin: Sydämellinen Äitienpäivätervehdys!

 

Muunlainen muistaminen

Kukkien, lahjojen ja korttien ohella äitiä on muistettu aamukahvilla, muun perheen valmistamalla aterialla tai ulkona tarjotulla aterialla. Esimerkiksi aamukahvi sänkyyn oli tuttu muistamistapa jo 1950-luvun alussa. Äitienpäivälounaita mainostettiin jo 1960-luvulla.


Äitienpäivälahjat - esiliinasta epilaattoriin

Näyttelyä varten kävimme läpi paikallisia sanomalehtiä 1920-luvulta saakka ja tutustuimme lehtimainoksiin, joissa mainostettiin äitienpäivälahjoiksi tarkoitettuja tuotteita. Ensimmäiset äitienpäivälahjamainokset näyttäisivät ilmestyvän lehtiin 1930-luvulla. Tuolloin lahjaksi mainostettiin pellavavistraa (vistra oli sillan eli viskoosin kauppanimitys) tai "naisten univormua" eli esiliinaa.

1940-luvun sotavuosina äitien muistaminen nousi erityisellä tavalla esille. Lahjatarjonta pohjautui käytännöllisyyteen; tarjolla oli esimerkiksi talousesineitä ja jälleenrakennusobligaatioita. Henkilökohtaisempana lahjana ehdotettiin äidille ostettavan käsilaukkua. Mutta lahjojen lahja, jonka arveltiin nostavan äidin silmiin onnenkyyneleet, oli kahvi. Kahvin makuun oli sotavuosien jälkeen päästy, kun kahvilaiva Herakles saapui Brasiliasta Turkuun vuonna 1946

1950-luvulla lahjaksi esitettiin kaunistautumiseen liittyvää lahjaa, kuten hajuvettä tai koruja. Kalevala Korujen lisäksi kultasepänliikkeet mainostivat rannekelloja, kivisormuksia, koruja ja pöytähopeita. Äideille ehdotettiin lahjoiksi myös kirjoja: romaaneja, runoteoksia, käytännön taitoja esitteleviä kirjoja sekä hartauskirjoja. Yllätyslahjoina ei varmaankaan kannattanut hankkia äidille hattua, uutta pukua tai kenkiä, vaikka lehdissä niitä mainostettiinkin.

Suomalaisten elintaso nousi 1960-luvulla ja se näkyi kulutustottumuksissa. Naisten työssäkäynti vähensi vapaa-aikaa ja lisäsi kodin koneistumista. Kotitalouksiin oli tarjolla kotitöitä helpottavia kodinkoneita. Uutuuksina esimerkiksi automaattinen astianpesukone ja nestekaasuliesi. Imurien mainostaminen äitienpäivälahjaksi oli huipussaan; sellaisen saattoi jopa voittaa lahjaksi.

Henkilökohtaisempina lahjoina tarjolla oli esimerkiksi yöasuja, aamutakkeja, tohveleita, kirjoja, hiustenkuivaaja, Carmen-lämpörullat, hattu, peili tai henkilövaaka. Edellisiltä vuosikymmeniltä tuttu lahjaidea, kahvipaketti ja erilaiset kahvinkeittimet, pitivät yhä pintansa.

Vuoden 1977 lehtimainoksista päätellen lahjapakkauksesta on voinut löytyä jokin seuraavista: lämpörullat, hiustenkuivaaja, leivänpaahdin, kahvinkeitin, pöytägrilli, kahvinkeitin, aromipata, sähköparila, yleisleikkuri, tehosekoitin, vihannesleikkuri, vatkain, höyrykiharrin tai fööniharja.

Äitienpäivän lahjatarjonta on jatkunut periaatteiltaan samanlaisena jo useita vuosikymmeniä. Äiti muistetaan lahjoilla, jotka voidaan karkeasti jaotella seuraavasti: muistamislahjat, tarpeelliset lahjat, ulkonäköön liittyvät lahjat, arkea helpottavat lahjat ja hemmottelulahjat.

Äitienpäivälahjojen tarjonnassa on tapahtunut muutoksia ajan saatossa ja esimerkiksi tekniikan kehittymisen myötä. Muuttunut elämäntapa tuo mukanaan uudenlaisia lahjaideoita; 1980-90-lukujen sporttiselle äidille oli tarjolla lenkkareita, tuulipukuja ja polkupyöriä. Trimmattu äiti saattoi viimeistellä itsensä Gillette Sensor Exel for Woman -laitteella ja suihkauksella hajuvettä.

Lisää aiheesta museon näyttelyssä.