In English | Tekstin koko A- A+

Historia Historia

Turkansaari on 2,5 ha suuruinen Oulujoessa sijaitseva saari, noin 14 km kaupungista itäkaakkoon. Saari on syntynyt roomalaisen rautakauden alkupuolella, lähes kaksituhatta vuotta sitten, jolloin Oulujoen suisto sijaitsi Juuruksen lahden tienoilla.

Meri väistyy Oulujoen korkeudella maankohoamisen seurauksena noin 80–85 cm sadassa vuodessa. Oulujoki oli keskiajalla hiippakuntien välinen rajajoki. Ensimmäinen kirjallinen maininta Oulujoesta rajajokena on vuodelta 1327 peräisin olevassa Oulujoen ja Skellefteån välisen alueen nautintaoikeuksia käsittelevässä asiakirjassa.

Oulujoesta rajajoki

Pirkkalaisten lapinkäyntioikeuksia selvittelevässä Telgen asiakirjassa vuodelta 1328, mainitaan, että asutuksen oli määrä ulottua Oulujokeen ja Oulujärveen saakka. Piitimeläinen Olaus Quendinger kertoo Tillingen kirkkoherran Olaus Nikolauksen vuonna 1346 hiippakuntien rajoista kokoamassa aineistossa: "vanhat rajat sanottujen hiippakuntien välillä ovat olleet vanhastaan eräässä vähäisessä saaressa, joka sijaitsee erään joen, jota rahvaanomaisesti sanotaan Ouluksi, suupuolella ja melkein keskellä. Sinne sanotut rajat on merkitty jollakin suurella röykkiöllä, kivikasalla."

Albrekt Mecklenburgilainen määräsi Oulujoen hiippakuntien rajaksi vuonna 1377. Oulujoki pysyi hiippakuntien rajana vuoteen 1407 saakka, jolloin raja siirtyi takaisin Kemiin ja Kaakamoon. Oulujoki oli karjalaisten tärkeä kulkuväylä ja kauppareitti Pohjanlahdelle. Karjalaiset pitivät tiukasti kiinni perinnäisestä oikeudestaan käyttää Oulujokea kulkureittinään, mistä seurasi jatkuvia yhteenottoja paikallisen väestön kanssa.

Turkansaaresta markkinapaikka

Kemin, Iin ja Limingan talonpoikien valituksessa vuodelta 1490 mainitaan, että hallitus on kieltänyt venäläisiä laskeutumasta Oulujoella Turkansaaren alapuolelle. Tämän seurauksena Turkankylästä ja Turkansaaresta kehittyi varsinainen markkinapaikka ja Turkansaaresta tuli epävirallinen rajapiste Venäjän ja Ruotsin välille.

Oulujoki oli myös tärkeä kalajoki ja erityisen arvokas lohijoki. Eräs tärkeimmistä lohenpyyntimenetelmistä oli patopyynti. Vanhimmat kirjalliset maininnat Oulujoen lohenkalastuksesta ovat 1500-luvun puolivälistä ja käsittelevät Turkan lohipatoa. Todennäköisesti kalastajia varten Turkansaareen rakennettiin puinen, vaatimaton rukoushuone vuonna 1694. Kirkko myytiin ja siirrettiin Oulun Raatinsaareen lohenkalastajien varastoaitaksi vuonna 1814.

Ulkomuseoalueen synty

Turkansaaren ulkomuseon historia alkaa vuodesta 1922, jolloin Turkansaarta vastapäätä olevan Määtän tilan omistaja tohtori Östen Elfving löysi 100 vuotta unohduksissa olleen kirkon. Kirkko siirrettiin takaisin entiselle paikalleen Turkansaareen, jonka tohtori Elfving oli ostanut itselleen Kauppilan suvulta.

Turkansaaren pappilan hirsien ajoa vuonna 1931.

Tohtori Östen Elfvingin päämääränä oli ulkomuseon perustaminen Turkansaareen. Hänen työtään jatkamaan perustettiin Turkansaaren säätiö vuonna 1961. Säätiön tarkoituksena oli luoda Turkansaareen ulkomuseoalue, jossa voitaisiin esitellä Oulujokivarren maalaiskulttuuria, rakennuksia, esineistöä ja alueen tyypillisiä elinkeinoja: maa- ja metsätaloutta, uittoa, kalastusta, tervanpolttoa ja tervankuljetusta. Turkansaaren säätiö luovutti ulkomuseon vuonna 1989 Oulun kaupungin omistamalle Pohjois-Pohjanmaan museolle.

Turkansaaren kirkko otettiin uudelleen käyttöön 9.8.1925. Valokuva kirkon vihkijäisistä.