In English | Tekstin koko A- A+

Joululahjoja menneiltä ajoilta Joululahjoja menneiltä ajoilta

"Joulu ei ole joulu ilman lahjoja"
(Louisa May Alcott)


Pohjois-Pohjanmaan museossa 15.11.2003–18.1.2004 esillä oleva näyttely "Joululahjoja menneiltä ajoilta" esittelee suomalaisten suosikkijoululahjoja 1890-luvulta alkaen. Tutkimusaineistona on käytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston perinnemuistiinpanoja joululahjoista Pohjois-Pohjanmaalla. Näyttelyä varten on lisäksi haastateltu Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistyksen jäseniä. Heitä pyydettiin muistelemaan lapsuutensa jouluja 1910–60-luvuilla. Näiden haastattelujen pohjalta, sanoma- ja aikakauslehdistä sekä tutkimuskirjallisuudesta saa kattavan käsityksen siitä, millaisia joululahjoja suomalaiset ovat eri vuosikymmeninä hankkineet ja saaneet.


Saturnalia, kekri, joulu – vuoden vaihtumisen juhlat

Vuoden vaihtumisen aikaa on vietetty eri kansojen keskuudessa uhrijuhlana, jolloin on toivottu jumalalta sato- ja riistaonnea. Antiikin Roomassa lapsille jaettiin lahjoja joulukuun puolivälissä vietetyn Saturnalia-juhlan yhteydessä. Tapoihin on kuulunut antaa lahjoja myös hyville ystäville. Näin toimivat myös muinaiset suomalaiset. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa he vaihtoivat keskenään lahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Monet vuoden loppuun - jouluun ja vanhaan satokauden juhlaan eli kekriin – liittyneet vanhat piirteet ovat siirtyneet sellaisinaan joulunviettoon tai nykyiseen uuteen vuoteen.

Kristinuskon mukaan joululahjaperinne on syntynyt Itämään tietäjien vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuomien lahjojen myötä. Jo keskiajalla ihmiset antoivat toisilleen lahjoja joulun aikaan. Nykyperinne saavutti Skandinavian 1700-luvulla. Ruotsissa oli 1800-luvun alussa tapana käydä jouluaaton hämärässä viskaamassa pieniä lahjakääröjä ovenraosta: lahjan tuoja koputti oveen, heitti lahjansa ja riensi kiireen vilkkaa pois, ettei häntä tunnistettaisi. Tästä tavasta on peräisin ruotsin kielen joululahjaa tarkoittava sana "julklapp" (klappa ~ kolkuttaa). Perinne on tunnettu myös Suomen puolella Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa.


Jokaiselle jotakin

Suomessa säätyläiset tunsivat joululahjat 1700-luvulla. Vanhin tunnettu tieto on Turusta vuodelta 1705, kun kauppias Gustaf Wittfoothin liikkeestä varastettiin joululahjoiksi tarkoitettuja tafti- ja atlassilkkinauhoja. Perhepiirissä annetut joululahjat yleistyivät 1800-luvun alkupuolella ensin kartanoissa ja pappiloissa. Niistä tapa levisi talonpoikaiston keskuuteen. Herrasväen lahjat olivat aluksi itse valmistettuja esineitä, vaatteita tai herkullista syötävää: nimikkoleipiä tai juustoa. Talonpoikaisväestön keskuudessa oli tapana, että jouluksi saatiin uutta päälle pantavaa. Vaatteet kuuluivat osana palkkaukseen, mutta niiden antaminen joulun tienoissa antoi vaatteille lahjan arvon.

Kotien jouluiseen ohjelmaan on kuulunut myös eläinten muistaminen "lahjoilla". Tallin asukkaille annettiin kauraa ja omenoita. Kissojen mainitaan saaneen tuoretta kalaa tai lihaa. Koirien tavanomainen lahja oli kaulaan laitettava rinkiläketju. Pihan linnuille laitettiin lyhde tai talipalloja. Myös oravia ja jäniksiä on muistettu. Huolenpito eläimistä on ollut yleistä eri puolilla Eurooppaa.


Itse tehdyista ostolahjoihin

Hyvin toimeentulevissa kaupunkilaiskodeissa joululahjaperinne palautuu 1800-luvun alkukymmenille, työläiskodeissa 1800-luvun lopulle. Aluksi kaikki lahjat valmistettiin itse, mutta jo 1800-luvun puolivälissä lahjoja alettiin myös ostaa kaupoista.

Oululaiskauppojen järjestämiä joululahjanäyttelyitä mainostettiin paikallislehdissä jo 1860-luvulla. Lahjatavaranäyttelyiden järjestäminen kiihtyi 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun tultaessa. Joululahjoiksi tarjottiin tuolloin muodissa olleita tavaroita, kuten valokuva-albumeita, seinätauluja, toalettikoristeita, henkseleitä, damaskeja, matkakoffretteja ja niin edelleen.

Kaupunkilaislapset saattoivat saada lahjansa tuomisina ulkomailta, esimerkiksi Saksasta. Myös ulkomaalaisten liikkeiden myyntikatalogit levisivät maahamme 1900-luvun alussa aloittaen postimyynnin. Muutamassa vuosikymmenessä syntyi varsinainen joululahjateollisuus, jonka myötä tuotteet levisivät kautta maan. Oululaiskauppojen lapsille suuntaamat valikoimat olivat jo varsin laajoja 1900-luvun alussa. Saatavilla oli esimerkiksi nukkeja, nuken tarvikkeita, eläinleluja, helistimiä, pelejä, joululehtiä ja höyrykoneita.


Joululahja vai lahjajoulu?

Maaseutuväestön keskuudessa joulu oli pitkään ennen kaikkea ruokajuhla ja varsinaisiin lahjaostoihin rahaa oli niukalti. Vanha lelu saattoi saada uuden maalipinnan tai nukke uuden leningin. Joululehti - Otavan Joulu, Joulukontti, Joululahja - oli kouluikäiselle iloinen yllätys. Yllätyksellisyys olikin pitkään joululahjan tärkein ominaisuus, ei niinkään sen rahallinen arvo. Kaupallisen joulun vastustamisaallot nostavat päätään aika ajoin. Jo 1920-luvulla ryhdyttiin puhumaan omatekoisten lahjojen puolesta. Pula- ja sotavuodet nostivat - pakon sanelemana - kotitekoisen joulun arvoonsa. Myös 1960–70-luvuilla arvosteltiin rajusti kaupallista joulua, mutta propaganda puri vain harvoihin.

Lahjojen runsas määrä on vasta kaupallisen joulun seurausta. Kun molempien vanhempien työssäkäynti yleistyi kaupunkeihin muuton myötä 1960-luvulta lähtien, syntyi tavarajoulu. Lahjaksi ostettiin esimerkiksi arkisia taloustavaroita. Kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan yleistymisen myötä joulunajasta on tullut kodinkoneliikkeiden kulta-aikaa; pienkoneet ovat suosittuja mutta perheet investoivat myös isoihin, koko perhettä hyödyttäviin hankintoihin. Myös kirjojen myyntihuiput saavutetaan joulun alla.


"Ken lahjan antaa, se lahjan saa"

Lasten kammoksumat "pehmeät paketit" ovat pitäneet pintansa joulun suosikkilahjojen kilpailussa, vaikka lelumarkkinat ovat yltäkylläiset. Joulun alla lapsiperheisiin jaetaan postin mukana värikkäitä lelumainoksia. Nämä mainoslehdet ohjaavat lasten laatimia lahjatoivelistoja ja "joulupukinkirjeitä" ja lapsilla on usein pitkä lista toivelahjoista valmiina heti tavaratalojen lelukuvastojen ilmestyttyä.

Tänä vuonna nostalgia on valttia joulun halutuimpia lahjoja valittaessa: vanhat suosikit Teinimutanttikilpikonnat ja Barbiet ovat kymmenen kärjessä brittiläisten lelukauppiaiden top ten – listalla. Vanhemmat joutuvat lahjahankinnoissaan tekemään kompromisseja oman maailmankatsomuksensa, lasten toiveiden ja lelumaailman tarjoamien mallien välillä. Lasten joululahjatoiveita on jo pitkään käytetty kasvatuskeinona: joulupukki tuo lahjoja vain kilteille lapsille.

Lasten mielestä joululahjat ovat joulun kohokohta, aikuisille lahjojen hankkiminen aiheuttaa pahimmillaan stressin: "Mitä ihmettä minä ostan sille? Sillä on jo kaikkea". Joululahjatapa on puolipakollinen instituutio, josta on vaikea irrottautua kokonaan. Haastatteluissa on käynyt ilmi, että useat perheet luopuvat joululahjoista lasten kasvettua isoiksi. Nämäkään perheet eivät kuitenkaan ole päässeet täysin irti lahjajärjestelmästä: ystäviä, liiketuttavia tai naapureita on muistettava edes kukkalahjalla.

Suomen Gallupin vuonna 2001 tekemän kyselyn mukaan joululahjat eivät ole joulun ykkösasia, vaan suomalaiset arvostavat läheisten kanssa olemista ja rauhallista joulutunnelmaa. Yli puolet haastatelluista (haastateltavana oli kaikkiaan 1 500 15–70-vuotiasta suomalaista) piti lahjojen antamista tärkeämpänä kuin niiden saamista, mikä puolestaan oli tärkeämpää alle kolmasosalle (29 %) haastatelluista. Joulu on siis kaupallistumisestaan huolimatta säilyttänyt asemansa perheen ja suvun yhteisenä juhlana.