In English | Tekstin koko A- A+

Kansakunnan lesket -- sotalesket 1939--1944 Kansakunnan lesket -- sotalesket 1939--1944

Pohjois-Pohjanmaan museossa avautui sunnuntaina 7.11.2004 näyttely Kansakunnan lesket - sotalesket. Näyttely kertoo sotien 1939–1944 aikana leskeksi jääneiden naisten elämästä, ponnisteluista ja selviämisestä niin sotien aikana kuin niiden jälkeen.

Talvisodassa kaatuneista suomalaismiehistä joka toinen ja jatkosodan uhreista joka neljäs oli perheellinen. Sotien 1939–1945 jälkeen Suomessa oli noin 24 000 sotaleskeä. Alle 45-vuotiasta suomalaisnaisista joka 17. oli sotien päättyessä leski. Sotaorpojen määrä oli noin 50 000. Sota seurauksineen synnytti suomalaiseen yhteiskuntaan kokonaan uuden sosiaaliluokan - sotalesken lapsineen.

Sotalesket olivat erilaisia leskiä, sankarivainajien vaimoja. Puolison kuolema merkitsi paitsi sosiaalista myös taloudellista muutosta naisen elämässä. Kolmanneksella sotaleskistä oli kolme lasta tai enemmän. Näille naisille leskeytyminen merkitsi myös elämää yksinhuoltajana.

Ulkopuolinen painostus tuomitsi usein sotalesket elinikäiseen yksinäisyyteen. Leskinä heidän oletettiin elävän miehensä muistolle. Suurin osa leskistä oli alle 40-vuotiaita naisia eli heidän voidaan sanoa olleen parhaassa naiseniässä. Monien mielestä pappi oli ainoa mies, johon sotalesket saivat nojautua. "Älkää antako polkujen haudoille ruohottua", muistutettiin saarnateksteissä.

Sotaleskien ryhmä ei ollut yhtenäinen. Eri asemassa olivat vasta avioliitonsa solmineet, lapsettomat lesket kuin perheelliset monen lapsen äidit. Osalla sotaleskistä oli hankittuna oma ammatti; he olivat sairaanhoitajia, opettajia tai maalaistalojen emäntiä. Useissa perheissä isä oli kuitenkin ollut pääasiallinen toimeentulon ansaitsija.

Valtion myöntämän huoltoeläkkeen turvin ei pärjännyt, sillä sankarivainajan leskelle ja hänen lapsilleen oli valtion taholta tarjolla vain minimitoimeentulo. Sotaleskien työhuoltolaki mukaan sotaleskillä oli mahdollisuus saada yhteiskunnan kustantamaa ammattikoulutusta, työhönsijoitus, avustuksia työvälineiden hankkimiseen tai opintolainaa. Tarkoitus ei ollut kouluttaa leskistä uranaisia, vaan antaa heille mahdollisuus itse parantaa taloudellista tilannettaan, mieluiten kotona työskennellen.

Vuoden 2001 alussa keskuudessamme oli noin 7 000 sotaleskeä. Oulun läänissä heitä asuu Valtionkonttorin mukaan noin 200. Heidän keski-ikänsä on 85 vuotta.
 

"Tietenkin se on joka ikiselle katkera pala ollut. Olimme kolme vuotta naimisissa, ja olen lapsille sanonut, että minä en ehtinyt riidelläkään avioliiton aikana. Mutta se oli monen muunkin kohtalo. Olin iloinen, kun siitä kuitenkin pojat jäi."

–Oululainen, jo edesmennyt sotaleski Inkeri Naamanka