In English | Tekstin koko A- A+

Kansallispukunäyttelyn tehtävät (pdf)

Tehtävien vastaukset (pdf)

Näyttely täydentyy 7.11.2014–18.1.2015 Suomen käsityön museon pienoisnäyttelyllä Kaunottaret kansallispuvuissa – kansallispukuisia Barbeja.



Oululaisen Mirja Lohen valmistamat kansallispukunuket ovat osa näyttelyä.

Kansallispukuseminaari 15.1.2015

Seminaari on kaikille avoin ja siihen voi ilmoittautua Pohjois-Pohjanmaan museon asiakaspalvelupisteeseen puh. 044 703 7161 (tiistaista sunnuntaihin) tai sähköpostitse info.ppm@ouka.fi 11.12.2014 alkaen ja 12.1.2015 saakka.

Paikka: Tiedekeskus Tietomaan auditorio, Nahkatehtaankatu 6, 90130 Oulu


Klikkamalla suuremmaksi

Seminaariohjelma:

12.00.–12.05. Tervetuliaissanat, Anna-Riikka Hirvonen, yleisötyön johtaja, Museo- ja tiedekeskus Luuppi

12.05.–12.10. Seminaarin avaus, Tytti Isohookana-Asunmaa, VTT, seminaarin moderaattori

Esitysten loppuun on varattu aikaa keskustelulle ja kysymyksille:

12.15.–13.15. Rikas, rakas kansallispuku, Inga Pihlhjerta, Kansallispukuraadin pj., Helsingin Suomenkielisen Työväenopiston johtava käsityönopettaja

Kansallispuvuista yleisesti. Mikä on kansanpuku ja kansallispuku, mistä puvut koostuvat, miten puku ja päähine puetaan?

13.15.–14.15.Kansallispuku somettuu - mitä tapahtuu? FM Seija Johnson

Onko kansallispuvun rooli, käyttötapa ja funktio muuttunut? 2000-luvun näkymiä kansallispukuun.

14.15.–14.45. Omakustanteinen pullakahvi, Kahvila-Ravintola Saturnus

Aikataulun vuoksi kahvi- / teemaksu 5 € kerätään jo paikalle saavuttaessa, joten pyydämme teitä ystävällisesti varaamaan käteistä rahaa mukaan. Erityisruokavaliosta pyydetään kertomaan ilmoittautumisen yhteydessä.

14.45.–15.45. Tinapäät, vaskivyöt – kansanpukujen koristeet ja kiinnittimet, Mika Sarkkinen, arkeologi, Pohjois-Pohjanmaan museo

Mistä kansallispukujen metalliosat tulevat? – Katsaus kiinnittimien ja koristehelojen historiaan sekä tietoja niiden valmistuksesta.

15.45.–16.00. Tilaisuuden päätössanat

Siirtyminen Pohjois-Pohjanmaan museolle
(Ainolanpolku 1)

16.15.–17.30. Tutustuminen Kauneus, taito ja perinne – kansallispukuharrastuksen vaiheita -näyttelyyn Leena Korven johdolla

Leena Korpi on opettanut kansallispukujen valmistamista Oulun kansalaisopistossa 1980-luvulta saakka ja hän on ollut asiantuntijana näyttelyssä.

Kauneus, taito ja perinne - Kansallispukuharrastuksen vaiheita Kauneus, taito ja perinne - Kansallispukuharrastuksen vaiheita

Kauneus, taito ja perinne - Kansallispukuharrastuksen vaiheita 

Näyttely Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa 24.10.2014 – 18.1.2015

Pohjois-Pohjanmaan museossa voi karkottaa kaamoksen harmauden ihastelemalla värikkäitä suomalaisia kansallispukuja näyttelyssä Kauneus, taito ja perinne – Kansallispukuharrastuksen vaiheita.

Materiaalien hallinta, kestävyys, käytännöllisyys ja ajaton kauneus ovat tallentuneet kansallispukuihimme. Näyttely esittelee upeita kansallispukuja asusteineen ja koruineen kertoen samalla kansallispukuharrastuksesta eri vuosikymmeninä. Näyttelyssä on esillä yli kolmekymmentä suomalaista, eri alueiden kansallispukua. Puvut on lainattu yksityishenkilöiltä sekä alan toimijoilta. Esillä on myös aineistoa Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.

Näyttely on suunniteltu yhteistyössä Oulun Kansalaisopiston, Oulun Ympäristön Kalevalaiset Naisten ja Oulun Kalevalaisten kanssa. Kansalaisopistossa kansallispukujen ompelua opettava Leena Korpi on antanut vankan tietämyksensä näyttelyn suunnitteluun.

 

Mikä on kansallispuku?

Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden kokoamia uusintoja perinteisistä juhla-asuista, joita käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla. Ne perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan eli rahvaan pukeutumistapoihin.

Kansan käyttämät juhla- ja arkivaatteet muuttuivat hitaasti ja niissä oli paikallisia ominaispiirteitä. Ylemmät kansanluokat pukeutuivat eurooppalaisen muodin mukaisesti kukin säädylleen sopivalla tavalla. Kansa puolestaan omaksui säädyiltä muotivaikutteita ja sovelsi niitä omaan pukeutumiseensa. Yleismuoti syrjäytti perinteisen juhlapukeutumisen 1800-luvun loppuun tultaessa.

Suomessa on yli 400 erilaista kansallispukumallia mukaan lukien länsisuomalaiset, karjalaiset ja suomenruotsalaiset puvut. Pukukokonaisuuksista yli 90 on koottu Suomen kansallispukuneuvoston toimesta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Niistä 72 on naisten pukuja ja 25 miesten pukuja.

Puvuista 54 on uusia ja 43 tarkistettuja. Tarkistetulla kansallispuvulla tarkoitetaan sellaista pukukokonaisuutta, jonka historiallinen tausta on tutkittu Kansallispukuraadin ohjauksessa. Lisäksi on koottu mallipuku, jonka väritys, ompelurakenteet, kaavoitus ja materiaalit vastaavat mahdollisimman tarkasti alkuperäistä. Puvulle on myös laadittu työohjeet ja kaavasarjat.


Perinne inspiroi nykysuunnittelijoita

Rikas kansanperinteemme on ehtymätön inspiraation lähde. Kansallispuvut innoittivat Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikön vaatetusalan opiskelijoita suunnittelemaan kansallispukujen pohjalta moderneja vaatteita.

Näyttelyssä on esillä seitsemän opiskelijan tekemää työtä työselostuksineen. Rantalakeuden naisen puvun röijyn innoittamana on toteutettu pitkä sisätakki. Myös esimerkiksi kansallispuvun liivi, luukkuhousut ja paita ovat saaneet uuden muodon opiskelijoiden luovan työn kautta.
 

Kansallispukuharrastuksen vaiheita

Kansallispukuharrastukseen ovat vaikuttaneet eri aikoina vallinneet yhteiskunnalliset, aatteelliset ja taloudelliset tilanteet. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin 1800-luvun loppupuolella kansallisromanttisen aatteen innoittamana. Sortokaudet (1899–1905 ja 1908–1917) antoivat vauhtia kansallishengen herättämiseen taiteen ja käsityön keinoin.

Kansallispukujen ensiesiintyminen tapahtui 5.8.1885, kun keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailivat Lappeenrannassa. Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 vei tarpeen kansakunnan korostamiselta. Kansallispuvuista tuli aluksi suppean pääkaupunkilaissivistyneistön harrastus.

Toinen maailmansota ja sitä seuranneet pulavuodet hankaloittivat kansallispukujen hankintaa. Olojen vakiinnuttua 1950-luvulla pukujen käyttö lisääntyi samalla kun seura- ja järjestötoiminta vilkastui. Radikaalilla 1960-luvulla kiinnostus kansallispukua kohtaan puolestaan väheni.

Perinnekulttuurin arvostuksen nousun myötä kansallispuvut tulivat uudenlaisen kiinnostuksen kohteeksi 1970-luvulla. Harrastuksen motiivit muuttuivat oleellisesti aikaisemmasta. Nyt haluttiin tarkkoja tietoja alkuperäisistä museaalisista vaatekappaleista.

Vuonna 1979 perustettiin Suomen kansallispukuneuvosto, jonka tehtävänä oli kansallispukuihin liittyvän tutkimus-, tiedotus-, koulutus- ja julkaisutoiminnan edistäminen ja ohjaaminen. Neuvoston työntekijät tutkivat museaalisten vaatekappaleiden valmistustapoja ja tekivät niistä yksityiskohtaisia selvityksiä. Lisäksi neuvosto kokosi uusia kansallispukumalleja ja koulutti kansallispukujen erikoisasiantuntijoita.

Suomen kansallispukuneuvoston toiminta päättyi vuonna 2010 ja sen tehtävät siirtyivät Suomen kansallispukukeskuksen hoidettaviksi. Suomen kansallispukukeskus toimii Suomen käsityön museon yhteydessä Jyväskylässä ja se esittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja sekä muuta perinteistä pukeutumista.

 

Kansallispukututkimus

Ensimmäinen kotimaisia kansanpukuja esitellyt julkaisu oli vuonna 1863 ilmestynyt Suomalaisia kansanpukuja, johon tutkija K. F. Ignatius kirjoitti tekstin. Valtion historiallisen museon intendentti Theodor Schvindt julkaisi useita kansallispukumalleja 1900-luvun alussa. Pukuja alettiin toteuttaa epätarkkojen värikuvien ja lyhyen tekstin mukaan, joten erilaisia sovellutuksia syntyi varsinkin yksityiskohtien osalta.

Kansallispukuharrastusta ohjasi 1930-luvulta alkaen maisteri Tyyni Vahter (1886–1966). Puvuissa on nähtävissä ajan muotivirtaukset: 1950-luvulla ne on kuvattu ampiaisvyötäröisten naisten päällä aikakauden ihanteen mukaisesti. Professori Toini-Inkeri Kaukonen (1913–1994) julkaisi kolmisenkymmentä kansallispukumallia. Hän laati tarkat pukuhistorialliset muistiot kokoamistaan puvuista, joista taiteilijat tekivät piirrokset. Kaukonen oli Suomen kansallispukuneuvoston kansallispukuraadin jäsen.

 

Kurssitoiminta Oulussa

Oulun työväenopistossa (nykyinen Oulu-opisto) kansallispukujen valmistamista opetettiin vuodesta 1980 lähtien. Aine jäi ohjelmasta vuonna 1991 Aino Vuorion jäädessä eläkkeelle. Oulun Kansalaisopistossa kansallispukujen valmistamisen opettaminen aloitettiin vuonna 1982. Ohjaajana toimi - ja toimii edelleen - Leena Korpi: "Opiskelun aiheena kansallispukuharrastus on sisältörikasta. Valmistamme elinikäisen juhlavaatteen, joka siirtyy perintönä eteenpäin. Tunnemme, että olemme tekemässä jotain kestävää ja arvonsa säilyttävää, esivanhempiamme osaamista kunnioittavaa. Villan, pellavan ja muiden luonnonkuitujen käyttäminen tekee puvuistamme myös ympäristölle ystävällisiä ja miellyttäviä käyttää."

Oulun seudun ammattiopiston (OSAOn), Pikisaaren yksikön vaatetusalan artesaanit saivat tehtäväkseen suunnitella ja valmistaa asiakkaalle kansan- tai kansallispukujen innoittamana modernin vaatteen.

Opiskelijat tutkivat suomalaisten kansanomaisten pukujen ja kansallispukujen valmistustekniikoita, malleja, värejä, materiaaleja sekä kaavoitusta ja etsivät niiden innoittamana ideoita asiakkaalle suunnittelun ja toteutuksen pohjaksi.

Puvut on valmistettu vaatetusalan lehtori Paula Tuohimaan ohjauksessa.



Kuvaa klikkaamalla voit ladata julisteen itsellesi!

Yksityiskohtia Jaalan puvusta.

Yksityiskohta: Kuopion miehen liivi

Rantalakeuden puku tykkimyssyineen