In English | Tekstin koko A- A+

Mainostila minikoossa -- vanhoja tulitikkuetikettejä Mainostila minikoossa -- vanhoja tulitikkuetikettejä

Pohjois-Pohjanmaan museon infotilassa on 20.1.–22.3.2009 välisellä ajalla esillä yli 700 vanhaa suomalaista tulitikkuetikettiä. Suurin osa esillä olevista etiketeistä on oululaisen kuvataiteilija Leena Kankaan hallussa olevasta kokoelmasta. Esillä on niin ikään etikettejä oululaisen yliopettaja Jorma Niemitalon keräämästä kokoelmasta. Osa etiketeistä kuuluu museon kokoelmiin.

Pääosa esillä olevista tulitikkuetiketeistä on peräisin oululaisen kuvataiteilija Leena Kankaan hallussa olevasta kokoelmasta. Kokoelman hän on perinyt sedältään Kauko Kankaalta (1918–1940), joka aloitti tulitikkulaatikoiden keräämisen nuorukaisena Oulussa. Myöhemmin muut perheenjäsenet täydensivät kokoelmaa. Valtaosa kokoelman laatikoista on peräisin 1930- ja 1940-luvuilta. Erikoisen kokoelmasta tekee se, että etiketit ovat vielä kiinni alkuperäisissä puulaatikoissaan. Useinhan etiketit on irrotettu laatikoista.


Kauko Kankaan keräämästä kokoelmasta


Esillä on myös etikettejä 1960-70-luvuilta. Ne kuuluvat oululaiselle Jorma Niemitalolle. Niemitalo muistelee keränneensä etikettejä siinä missä esimerkiksi kahvipakettien autokuviakin. Tulitikkulaatikoiden etikettien keräämiseen ei hänen kohdallaan liittynyt mitään kovaa intohimoa, vaan etikettejä oli sitten kiva katsella ja järjestellä. Osan etiketeistä hän osti kaverilta 1960-luvulla. Kokonaisina tikkuaskit veivät liiaksi tilaa, siksi Niemitalo on ottanut vain etiketit talteen. Jorma Niemitalon mielestä etiketistä voi saada kurkistuksen 1960- ja 1970-luvun mainosten ja tavaroiden maailmaan, mikä on tyystin erilainen kuin nykyinen.


Jorma Niemitalon kokoelmista


Etiketit heijastavat aikaansa

Tulitikkurasioiden etiketteihin on taltioitunut historiaa. Etiketit kertovat aikansa tyylivirtauksista, poliittisista, aatteellisista ja kulttuurin suuntauksia. Etiketeissä on kuvattu hallitsijoita, sotapäälliköitä ja muita kuuluisuuksia. Etiketeissä on mainostettu kaikkea mahdollista kahvilaaduista ja maansiirtokoneista elokuviin. Monet kauppaliikkeet ovat teettäneet tulitikkuja omilla etiketeillään. Etiketit ovat olleet "mainostila minikoossa".Hyvällä suunnittelulla pieneen etikettiin sai mahtumaan paljon asiaa. Tulitikkurasiat olivat jokapäiväisiä tarve-esineitä sadoissatuhansissa käsissä päivittäin.

Tulitikkuetikettien keräily on ollut suosittu harrastus erityisesti 1900-luvulla niin lasten kuin aikuisten keskuudessa. Työläis- ja keskiluokan lasten harrastusmahdollisuudet olivat varsin vaatimattomat; tulitikkietikettejä sai helposti ja halvalla sukulaisilta ja tutuilta. 1930-luku oli tulitikkuetikettien kulta-aikaa. Kerättävää riitti; onhan Suomen sadoissa tulitikkutehtaissa tehty kymmenien tuhansien erilaisten etikettien koristelemia askeja. Sotia seuranneiden pulavuosien jälkeen tulitikkuetikettikulttuuri elpyi uuteen loistoon vielä 1950-luvulla.

Uutterimmilla keräilijöillä voi olla erilaisia etikettejä kymmeniä tuhansia kappaleita. Etikettikeräilyssä voi erikoistua; yksi kerää tietyn tehtaan etikettejä, toinen taas jonkin aihepiirin tai aikakauden mukaan. Kotiseutuun liittyvä etikettikeräily on yleistä. Suosittu keräilykohde ovat myös niin sanottujen luovutettujen alueiden etiketit.

Tulitikkuteollisuus alkoi Suomessa 1840-luvulla ja päättyi vuonna 1995, kun Finn Match Oy lopetti toimintansa. Näyttelytilassa on mahdollisuus tutustua tulen tekemisen ja tulitikkuteollisuuden historiaan esillä olevan esitteen avulla.