In English | Tekstin koko A- A+

Moni kenkä päältä kaunis – jalkineita museon kokoelmista Moni kenkä päältä kaunis – jalkineita museon kokoelmista

Pohjois-Pohjanmaan museon kesänäyttely Moni kenkä päältä kaunis – jalkineita museon kokoelmista esittelee nimensä mukaisesti museon kokoelmissa olevia kenkiä, joita on  näyttelyssä esillä noin 200 paria.  Näyttelyssä esitellään myös jalkineiden kulttuurihistoriaa, oululaista kenkäteollisuushistoriaa sekä kenkämuotia eri aikakausilla.

Näyttelyyn on saatu lainaksi tunnettujen oululaisten kenkiä. Kävijöillä on mahdollisuus arvuutella kenkien omistajia.
Näyttely avautuu yleisölle perjantaina 29.6. ja on esillä 26.8. saakka.

Nykysuomen sanakirjan mukaan kenkä on vain eräs jalkinetyyppi: nauhalla, soljella tai muulla vastaavalla kiinnitettävä avonainen varreton tai lyhytvartinen jalkine. Muita jalkinetyyppejä ovat muun muassa saapas ja sandaali. Yleensä sanaa kenkä käytetään kuitenkin yleiskäsitteenä.


Naisten silkkiset morsiuskengät 1870-luvulta. Kuva: PPM


Kengät olivat omaisuutta, jotka kirjattiin – muun henkilökohtaisen tavaran tavoin – perunkirjaan. Iiläisen isännän Henrik Jukurilan eli Taskisen jäämistöön kuului vuonna 1865 yhdet kengät ja neljät pieksut. Samoihin aikoihin haukiputaalaisen torppari Jaako Matinpoika Jämsän perukirjaan on merkitty ainoastaan yhdet pieksut.

Maalaisolosuhteissa kuljettiin – säiden salliessa – paljain jaloin. Jalkapohjat saatettiin tervata niiden kestämisen lisäämiseksi. Kotioloissa käytettiin tuohesta tehtyjä kenkiä ja suutarin valmistamat nahkakengät – mikäli sellaiset oli – säästettiin esimerkiksi kirkkoreissuille.

Åströmin nahkatehtaan kenkäkoneella 1950-luvulla. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon arkisto
 

Suomen ensimmäiset kenkätehtaat syntyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla Tampereelle ja Ouluun. Tampereella kenkäteollisuus kasvoi tekstiiliteollisuuden kupeeseen, Oulussa nahkatehtaan yhteyteen. Åströmin nahkatehdas keskittyi aluksi lapikkaiden valmistamiseen. Lapikaskauden päätyttyä tuotanto suuntautui työ- ja talvijalkineisiin: erilaisiin saappaisiin ja hiihtokenkiin.

Hugo & Hjalmar Åströminkenkätehdas aloitti toimintansa Toppilassa helmikuussa vuonna 1906. Tehdas oli varustettu markkinoiden uudenaikaisemmilla koneilla. Vuonna 1912 tehtaassa oli käytössä 300 erilaista konetta.

Näyttelyssä esitellään myös kenkämuodin muuttumista. 1900-luvun alussa naisten hameet olivat pitkiä, eikä kengistä näkynyt useimmiten kuin kärjet. Hameiden lyhentyessä ja kaventuessa ryhdyttiin valmistamaan värikkäitä ja avoimia jalkineita. 1930-luvulta lähtien synteettiset materiaalit mahdollistivat uudenlaisia malleja. Sota-aika rajoitti nahan saantia ja kangas sekä keinomateriaalit yleistyivät kengissä.

Tänä päivänä korkokengät yhdistetään melkeinpä poikkeuksetta naisten pukeutumiseen.Mutta kuinka moni tietää, että korkokengät kehiteltiin itse asiassa miesten tarpeisiin: noin kolme senttiä korkea "ratsastajan korko" otettiin käyttöön 1500-luvulla. Sen tarkoitus oli estää ratsastajien jalkoja luisumasta eteenpäin satulassa. Muodin mukana korkojen korkeudet kasvoivat kasvamistaan ja ne kävivät käyttökelvottomiksi ratsastukseen. Syntyi uusi hovimuoti, joka villitsi myös naiset.


Naisten sandaali 1960-luvulta. Kuva: PPM
 

Nokian Jalkineen Hai-saapas sai nimensä Hai-purjeveneluokasta. Hai-saappaista tuli muotitietoisen kansalliskengät 1970-luvulla. Hai-saappaat oli "must" – satoi tai paistoi. Niitä pidettiin sammareiden eli samettihousujen kanssa. Muodikkaimmat tunkivat housujensa lahkeet varsien sisäpuolelle. Toiset käänsivät saappaan varren.

Ilmiöstä kertoo myös Irwin Goodmanin säveltämä ja Vexi Salmen sanoittaman iskelmä "Simmarit, sammarit, kummarit ja pipo" -kappale, josta tuli hitti vuonna 1972.


Oululaisopiskelijat Turun yo-talolla vuonna 1971.
Kuva: yksityiskokoelmat

 

Oululainen Kaj Snellman vuonna 1930 aikakautensa huippumuodikkaassa golffariasussa jaloissaan oxford-tyyppiset jalkineet Kuva: PPM

 

Miesten puolikengät voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen ryhmään, oxford- ja derby -tyyppisiin. Molempia voidaan käyttää niin juhlassa kuin arjessakin.

Jalkinetyypit erottaa toisistaan päällisen puoliskoiden ompelutavasta sekä nauhoitustyylistä.

Louferit eli nauhattomat puolikengät keksittiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuluu pariton, kiinalainen kutistetun jalan kenkä. Kun jalkojen sitominen aloitettiin, tyttöä suostuteltiin toimenpiteeseen näyttämällä uutta paria pieniä kirjailtuja silkkikenkiä: "Vain sidotuin jaloin voit käyttää näitä kauniita kenkiä. Muutoin sinusta tulee suurijalkainen barbaari ja kaikki nauravat sinulle ja joudut häpeämään itseäsi." Nuorten tyttöjen piti itse valmistaa pieniä kenkiä ja siten osoittaa taitonsa kenkien valmistuksessa ja niiden kirjailussa. Yksi pari tällaisia "Feeniks –linnun nokka –kenkiä" piti antaa jokaiselle tulevan miehen naispuoliselle perheenjäsenelle.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuluu pariton, kiinalainen kutistetun jalan kenkä. Kun jalkojen sitominen aloitettiin, tyttöä suostuteltiin toimenpiteeseen näyttämällä uutta paria pieniä kirjailtuja silkkikenkiä: "Vain sidotuin jaloin voit käyttää näitä kauniita kenkiä. Muutoin sinusta tulee suurijalkainen barbaari ja kaikki nauravat sinulle ja joudut häpeämään itseäsi." Nuorten tyttöjen piti itse valmistaa pieniä kenkiä ja siten osoittaa taitonsa kenkien valmistuksessa ja niiden kirjailussa. Yksi pari tällaisia "Feeniks –linnun nokka –kenkiä" piti antaa jokaiselle tulevan miehen naispuoliselle perheenjäsenelle.
 

Kuvia näyttelystä:

Työkenkiä Kuvitteellinen suutarin verstas
 
Juhlakenkiä Sadekenkiä