In English | Tekstin koko A- A+

Oulun kosket ja sillat Oulun kosket ja sillat

Pohjois-Pohjanmaan museon aulatilassa on esillä 5.3.–17.4.2005 välisen ajan pienoisnäyttely Oulun kosket ja sillat. Näyttely esittelee kuvasuurennoksin ja tietokoneohjelman avulla Oulujoen vaiheita ja merkitystä kaupungille: onko vuolas joki ollut este vai mahdollisuus?  

Oulujoen suu on ollut esihistoriallisista ajoista lähtien ihmisen toiminnan keskus ja liikenteen valtaväylä Pohjois-Pohjanmaalla. Oulujoki oli sekä liikenneväylä että liikenteen este; Oulun linnan puolustus perustui saaren ympärillä virtaavaan vaikeasti ylitettävään Merikoskeen. Joki oli koskistaan huolimatta tärkeä liikennereitti rannikon ja sisämaan välillä.

Rannikkotien matkaajat ylittivät Oulujoen lautoilla tai veneillä aina vuoteen 1869 saakka, jolloin Merikosken sillat avattiin. Siltayhtiö peri maksua sillan käyttämisestä, mikä ei miellyttänyt sillan käyttäjiä. Siltojen avaaminen merkitsi kuitenkin uuden asutuksen ja jopa tehdaslaitosten vakiintumista Tuiran puolelle. Suurin osa Tuirassa asuneista työläisistä kävi töissä kaupungin puolella teollisuuslaitoksissa ja verstaissa. Lasten suussa syntyi seuraava runo:

Tuiran puolelta kaupunkiin  
kolmea siltaa kuljettiin  
isä kulki edellä
kasvot pesty vedellä
äiti tuli perässä
hiukset tiukassa kerässä
lapset tuli sivussa hampaat kovassa kivussa

 

Oulun ja Etelä-Suomen välinen rautatieyhteys valmistuminen vuonna 1886 merkitsi myös rautatiesillan valmistumista. Valtion kustantaman sillan käyttäminen oli ilmaista ja sitä alkoivatkin käyttää monet tehdastyöläiset. Rautatiesillan valmistuminen avasi käyttöön myös ensimmäisen Oulun kaupungin "ulkoilureitin", sillä kaupunkilaisille tuli tavaksi "kiertää sillat":

"Kiertää sillat" oli yleinen sanontatapa kävelylle, joka suunnattiin maantiesiltoja pitkin Kosken pohjoispuolelle ja sieltä jokirantaa seuraten rautatiesillalle, mistä koivukuja johti Kasarmin ja suuren tehdasalueen ohi joen eteläpuolelle takaisin kaupunkiin.

(V. A. Koskenniemi, Kootut teokset IV)

 

Oulujoen voimalanrakennustyöt, Merikosken siltojen rapistumisen ja liikenteen jatkuva kasvu johtivat Merikosken siltojen täydelliseen uusimiseen vuosina 1947–52. Ämmän- ja Tuiranväylän sillat korvattiin uusilla betonisilloilla ja Pokkisenväylän yli rakennettiin uusi silta vuonna 1924 valmistuneen sillan viereen. Molemmat Pokkisenväylän betonisillat ovat edelleen käytössä. Myös Pikisaari sai oman siltayhteytensä voimalan rakentamisen yhteydessä.