In English | Tekstin koko A- A+

Oulun museosta Pohjois-Pohjanmaan museoksi -- 110 vuotta museotoimintaa Oulun museosta Pohjois-Pohjanmaan museoksi -- 110 vuotta museotoimintaa


Ainolan puistossa sijaitseva arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema museorakennus valmistui vuonna 1931


Ouluun perustetaan museo

Teksti pohjautuu Maija-Liisa Bäckströmin kirjaan Pohjois-Pohjanmaan Museoyhdistys r.y. 1896-1976 (Oulu 1976).

Oulussa virisi vuonna 1890-luvulla ajatus "Historiallisen kokoelman eli jonkullaisen museon" aikaansaamiseksi kaupunkiin. Asiasta tiimoilta oli ilmoitus sekä Kaiku- että Louhi -lehdessä 16.10.1893.

Louhen pääkirjoituksen mukaan tarkoituksena oli, että "saataisiin kokoelma, johon koottaisiin semmoista, joka muistuttaa ja mieleen johdattaa muinaisia olosuhteista. Entisajan pukuja, joita mahdollisesti jossain romukirstussa säilynee. Aseita, ruostuneita, sinettejä, entisten omistajain käyttämiä -- Mutta paitse näitä "kaluja" kuuluisi tähän kokoelmaan vielä yksi tärkeä osasto. Se on kirjasto. Kirjoja, jotka ovat vanhoilta ajoilta. Kirjoja, joissa käsitellään entisiä Oulun ja Pohjanmaan oloja. -- " Hankkeen tarkoitus oli siis tallentaa niin esineellistä kuin kirjallistakin alueen historiaa.

Erinäisten kokousten jälkeen päätettiin pitää Oulun läänin Historiallisen ja Kansatieteellisen Museon Yhdistyksen perustava kokous 16.1.1896. Yhdistyksen sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan "Tämä museo talteen ottaa, kerää, lunastaa ja säilyttää Oulun läänin muinaisuutta, historiaa ja kansatiedettä valaisevia muinais- ja kansatieteellisiä esineitä ja kirjallisia tuotteita ynnä muitakin museoon sopivia kapineita. -- "


Museonäyttelyä vanhassa Ainolassa.
 

Museon kokoelmien esine numero 1. on Iin Illinsaaresta vuonna 1895 löydetty tinakannu.  Kannussa on ilmeisesti säilytetty ehtoollisviiniä. Siihen viittaa kannun sisäpohjassa oleva Kristuksen kuva. Kannu on esillä perusnäyttelyssä, ensimmäisessä kerroksessa.


Åströmin suvun "Ainola"

Kaupungin laidalla, Hanhi- eli Pakolan saarella, sijaitsi kauppaneuvos Hemming Åströmin rakennuttama Ainolan huvila. "Piparkakkuhuvilan" oli suunnitellut arkkitehti J. E. Stenberg ja se oli valmistunut vuonna 1887.

Kauppaneuvoksen leski Maria Åström ja hänen tyttärensä Hanna Frankenhaeuser (os. Åström) päättivät - kaupungista pois muuttaessaan - lahjoittaa huvilan Oulun kaupungille kirjasto- ja museotaloksi. Lahjoitukseen sisältyi myös huvilaa ympäröivä puisto. Lahjakirja on päivätty 15. elokuuta vuonna 1910.


"Vanha Ainola"

Ainolan huvilassa museolla oli käytössään seitsemän huonetta entisen kahden huoneen sijaan.  Huoneet oli jaettu osastoiksi seuraavasti: esihistorian osasto, sotilasosasto, kirkolliset esineet, mitat ja punnukset sekä taikaesineet, kansatieteelliset esineet, lappiosasto sekä oululaisten sukujen lahjoittamat esineet.

Vuoden 1912 kokoelma saatiin sellaiseen järjestykseen, että tila oli mahdollista avata yleisölle.

Vuonna 1929 tulipalo tuhosi huvilan ylimmäisen kerroksen. Palo sai kaikella todennäköisyydellä alkunsa vanhoista sähköjohdoista.

Korvaamaton vahinko kohtasi eilen aamulla koko Pohjois-Suomea: Tuli tuhosi Oulun kaupungin kirjasto- ja museotalon. Kirjasto pelastui, mutta Oulun museon tuhoutui melkein kokonaan. Vahingot suurelta osalta korvaamattomia. Vähää vaille klo 5 eilen aamulla huomasi eräs Pateniemen sahan palosotilas, joka polkupyörällä oli siltojen yli matkalla savun ja liekkien kohoavan Ainolan kirjastorakennuksen katosta.

(Kaleva 10.7.1929)

 

Osa museokokoelmista saatiin pelastettua. Palossa tuhoutui kuitenkin suuri määrä korvaamatonta esineistöä, muun muassa museon Lappi-kokoelma.


"Uusi Ainola"

Tuhoisan palon jälkeen kaupungissa virisi keskustelu uuden kirjasto- ja museotilan löytämiseksi. Pohdintojen jälkeen päädyttiin uudisrakennukseen. Kun rakennushankkeeseen yhdistettiin maakunta-arkiston tilojen sijoittaminen samaan rakennukseen, saatiin hankkeelle osittainen valtion rahoitus.

Arkkitehti Oiva Kalliolta (1884-1964) tilattiin piirustukset kirjasto-, museo- ja maakunta-arkistorakennusta varten.  Uuden Ainolan rakentaminen aloitettiin 1.9.1930. Siihen ryhdyttiin kreivin aikaan. Vuoden kuluttua se tuskin olisi ollut enää mahdollistakaan taloudellisen tilanteen muututtua pulakauden myötä.

Arkkitehti Kallion suunnittelema talo edustaa lähinnä 1920-luvun klassisismia. Kaupunkilaiset, jotka olivat tottuneet Ainolan saarella näkemään ihailemansa "piparkakkutalon", vierastivat sitä ensin, mutta vähitellen alkoi kuulua toisenlaisia mielipiteitä. Kalevan nimimerkki Esko kirjoitti Eskon puumerkissään ehkäpä yliampuvan innostuneena ja tyylisuunnista välittämättä:

"Ainola, entisen palaneen huvilatyylisen, kauniin rakennuksen nimi tuntuisi tälle kolossille -painovirhepaholainen älköön tällä kertaa tehkö kolossista kalossia - liian neitseelliseltä, hennolta. Se kuului vain tuolle rokokoo-huvilalle, joka elää muistoissamme runollisena pagodina, tuolle talolle, jonka yllättävä, järkyttävä palo kuuluu niinikään unohtumattomien muistojen sarjakuviin, joista kehkeytyy nyt Fenix-taru, taru taikalinnusta, joka poltti itsensä, kasvaakseen aina ylös tuhkasta. Ainola nousi synkistä kekäleistä - huh, kuinka karmivina muistamme mustuneet kirjat, museoesineet, kaikki -modernissa suoraviivaisessa muhkeassa palatsipuvussaan, jota jotkut moittivat liian tehtaantyyliseksi. Mutta katselkaammepa vain taloa esimerkiksi iltavalaistuksessa silloilta päin, kyllä se mokoma arvokasta leimaa antaa Pohjolan Valkealle Kaupungille. "
 

Jenny Paulaharjun mielestä talo taas oli "suoraviivainen, sopusuhtainen ja yksinkertainen, aikansa kaunis tuote puhtaassa ja jykevässä rauhallisuudessaan."


Ainola Lammassaaresta kuvattuna. Kuva: Uuno Laukka / PPM


Talon lopputarkastus oli 7.10.1931. Hetimiten alkoi museo siirtää kokoelmiaan tilapäisistä säilytyssuojista huoneistoon. Kaupunki oli luovuttanut museota varten talon kolmannesta kerroksesta kuusi salia ja kansliahuoneen. Muut huoneet olivat Oulun Luonnonystävien ylläpitämän luonnonhistoriallisen museon hallussa. Kirjaston hallussa oli alakerta ja osa toisesta kerroksesta, loppuosan kuuluessa maakunta-arkistolle. Kellarikerroksessa sijaitsivat muun muassa kirjaston ja arkiston vahtimestarien huoneistot ja varastohuoneita sekä lisäksi aluksi Yleisradion studio. Huolella suunniteltu museonäyttely avattiin yleisölle 22.1.1933.

Tuho kohtasi Ainolan 21.1.1940 Neuvostoliiton pommikoneiden muodossa. Museoon osui ilmeisesti neljä palopommia ja rakennuksen viereen yksi räjähdyspommi. Silminnäkijä kuvasi tilannetta seuraavasti:

"Oulun näkymistäni on erityisesti jäänyt mieleeni palava Ainolan museotalo talvisodan aikana. Aseman luota katsottuna se oli kuin jonkinlainen jättiläislyhty, kun liekit loimottivat kaikista yläosan ikkunoista."
 

Suurin osa museon kokoelmista tuhoutui; luettelon mukaan jopa 2477 esinettä noin 4000:sta. Onneksi osa kokoelmien esineistä oli viety ennakolta turvaan Muhokselle.


Pohjois-Pohjanmaan museo

Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistys r.y. teki vuonna 1968 päätöksen lahjoittaa hallussaan ollut museokokoelma Oulun kaupungille. Sopimus- ja luovutuskirjan mukaan kaupunki muodosti saamastaan omaisuudesta Pohjois-Pohjanmaan museon.

Vuoden 1982 alussa kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto muutti Ainolan tiloista pois. Museon tilat laajenivat kirjastolta vapautuneilla tiloilla. Maakunta-arkiston kokoelma puolestaan muutti Ainolasta huhtikuussa vuonna 1983. Rakennus peruskorjattiin kokonaan museokäyttöön vuonna 1984.

Neljä kerrosta kattava museon perusnäyttely valmistui osasto osastolta siten, että näyttely oli kokonaisuudessaan valmis vuonna 1989.  Nyt esillä oleva perusnäyttely avattiin lokakuussa vuonna 2002. Ainoastaan Koiramäki- ja Lappi-osastot jätettiin tuolloin entiselleen.
 


Oheiset näyttelypaneelit olivat esillä vuonna 2006 museon täyttäessä 110 vuotta.
Paneelia klikkaamalla saat sen suurempana.


 


Linkit:

Museon perusti vuonna 1896
Oulun läänin Historiallisen ja Kansatieteellisen Museon Yhdistys.
Yhdistys toimii yhä edelleen nimellä
Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistys ry.

Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistys r.y. netissä
 

Lue tai kuuntele lisää Hanna Åströmistä Naakan tarinoista:
Naakan kertomus 11/12: Neiti Åström ja Ainolan tarina