In English | Tekstin koko A- A+

Oulun porvarin puoti -- kauppiaselämää 1800-luvulla Oulun porvarin puoti -- kauppiaselämää 1800-luvulla

Pohjois-Pohjanmaan museo päättää osaltaan kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden kauppa- ja tervaporvarien elämää esittelevään näyttelyyn Oulun porvarin puoti – kauppiaselämää 1800-luvulla.

Oulusta kehittyi 1800-luvun kuluessa vauras Pohjois-Suomen hallinnon ja liike-elämän keskus. Kaupungissa vaikutti useita sukuja, joita jälkipolvi on ryhtynyt nimittämään tervaporvareiksi. Millaista oli kauppaporvareiden ja heidän perheidensä elämä?  Sitä esittelee museossa 26.11.2005–8.1.2006 välisen ajan esillä oleva näyttely.



Vaikutusvaltainen porvaristo

Ylimpänä Oulun kaupungin hierarkiassa olivat 1800-luvulla vanhojen kauppiassukujen edustajat. He kuuluivat varallisuutensa johdosta kaupungin vaikutusvaltaiseen yläluokkaan.  
Kauppiasluokkaan oli mahdollista päästä pitkällisellä kouluttautumisella mutta usein asema oli periytyvä; yleensä ainakin joku kauppaporvarin jälkeläinen jatkoi isänsä viitoittamaa tietä. Oli myös mahdollista, että kauppiassuku sammui. Näin esimerkiksi Johan Gustav Bergbomin jättiomaisuudelle ei ollut perijää patruunan kuollessa vuonna 1893. Oululaisista vaikuttajasuvuista näyttelyssä esitellään muiden muassa Franzénit, Höckertit, Snellmanit, Ravanderit ja Bergbomit.
 

Tervakaupan keskus

Oulun kauppiaiden keskeiseksi vientituotteeksi nousi 1800-luvulla terva. Kainuun talonpojat toimittivat tervansa Toppilassa sijainneeseen Oulun Kauppaseuran omistamaan yhteisvarastoon, jossa ”musta kulta” vaihtoi omistajaansa. Miksi juuri Oulusta muodostui tervakaupan keskus? Miksi tervakauppa loppui ja mitä sen tilalle tuli?  Vastaus näihin kysymyksiin löytyy museon näyttelystä.


Moniosaamista ja verkostoja

Kauppaporvareiden toimintaa leimasi – nykytermiä käyttäen – moniosaaminen. Vienti- ja tuontikaupan lisäksi harjoitettiin laivanvarustusta ja sahateollisuutta. Oma ja työläisten etu johti myös koulujen perustamiseen sekä asuntotuotantoon.
 
Omaisuuden turvaamiseksi kauppiaat solmivat kauppasuhteita eli verkostoituivat toistensa kanssa. Tästä huolimatta vararikoilta ei vältytty; 1860-luvun lopun konkurssiaalto johti esimerkiksi Höckertien kauppiassuvun täydelliseen vararikkoon.
 

Vanha väistyköön

Yhteiskunnassa tapahtui 1800-luvun loppuvuosikymmeninä muutoksia, jotka vähitellen heikensivät kauppa- ja tervaporvarien asemaa. Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen (1868) ja elinkeinovapausasetus (1879) poistivat vanhat etuoikeudet. Uusi lehti kääntyi kaupungin historiassa: johtavaan asemaan nousivat teollisuuden harjoittajat – Oulussa etunenässä Åströmin suku.