In English | Tekstin koko A- A+

Prinsessa ja Mandariini – kaksi oululaiskohtaloa Prinsessa ja Mandariini – kaksi oululaiskohtaloa

Pohjois-Pohjanmaan museon infotilassa avautuu tiistaina 13.3.2007 pienoisnäyttely Prinsessa ja mandariini – kaksi oululaiskohtaloa. Näyttely esittelee kahden Oulussa vaikuttaneen henkilön, Ebba Lavoniuksen (1850–1927) ja Wilhelm Sandmanin (1871–1953) elämäkerrat.

Porvarispiirit olivat kohtuullisen pienet Oulussa 1800-luvulla. Niinpä Ebba Lavoniuksen ja Wilhelm Sandmanin kohtalot nivoutuvat yhteen Laura Cecilia Nygrenin kautta. Wilhelm Sandmanin äiti Laura Cecilia varttui Lavoniusten perheessä kasvattityttärenä.

Näyttelyn esittelemien henkilöiden yhteydet Ouluun tekevät niistä kulttuurihistoriallisen kuriositeetin niin paikallis-, henkilö- kuin yleisen historiankin kannalta. Näyttely on esillä 6.5.2007 saakka.

Näyttely Prinsessa ja Mandariini - kaksi oululaiskohtaloa on valmistettu yhteistyössä Markus H. Korhosen sekä Karl Sandmanin ja Olavi Sandmanin kanssa.

 


Prinsessa Ebba zu Solms-Braunfels
(teksti perustuu Markus H. Korhosen tutkimukseen)


Lavoniusten suku

Ebba Luisa Charlotta Lavonius syntyi Helsingissä 19.2.1850. Hänen vanhempansa olivat Oulun läänin maaherra Alexander ja rouva Rosina Lavonius. Ennen muuttoaan Ouluun Lavonius oli toiminut Venäjän pääkonsulina Tukholmassa.

Maaherra Lavonius sai vuonna 1847 valtioneuvoksen arvon ja hänet aateloitiin vuonna 1855.


Kuvassa Ebba Lavonius.
Markus H. Korhosen kokoelmat


Aika Oulussa

Alexander Lavonius muutti perheineen Ouluun vuonna 1849. Perhe asui Kajaaninkadulla talossa, joka on tullut tunnetuksi Reinilän talona.

Lavoniukset muuttivat pois Oulusta vuonna 1862 kuvernöörin jäädessä eläkkeelle. Tarina kertoo, että väkijoukko seurasi perheen vaunuja pitkin etelään vievää tietä: ihmiset muistivat sen huolenpidon, jota nämä olivat osoittaneet vähempiosaisia kohtaan.

Lavoniukset vuokrasivat viideksi vuodeksi asunnokseen kiinteistön Haikon kartanosta. Vuonna 1872 Lavoniukset muuttivat Ruotsiin.


Tytärten koulutus

Lavoniusten tyttäret saivat kasvatuksen, johon kuuluivat ulkomaanmatkat nuoruusiästä lähtien. Ebba kirjoittautui Oulun Naisväenyhdistyksen kouluun sen perustamisvuonna 1859. Tyttäret kävivät koulua myös ulkomailla - sveitsiläisissä ja saksalaisissa 'neitosten pensionaateissa'.


Ebban sisaret

Ebban vanhempi sisar Maria solmi avioliiton vuonna 1865 Joensuun Kartanon isännän, Kristoffer Alexander Ernst Linderin (1838–1868) kanssa. Marian toinen aviomies oli göteborgilainen liikemies Johan Oscar Ekman (1812–1907). Nuorempi sisar Anna solmi avioliiton ruotsalaisen finanssimiehen, pankinjohtaja Henrik Palmen (1841–1932) kanssa.


Kasvattitytär

Kuvernööri ja rouva Lavoniuksella oli omien lastensa lisäksi suojattina neiti Laura Cecilia Nygren (1832-1913). Varhain puoliorvoksi jäänyt Laura Cecilia seurasi Lavoniuksia Tukholmasta Ouluun ja hän kasvoi rinnan perheen lapsien kanssa.

Lavoniukset järjestivät Laura Cecilian ja varatuomari Nils Edvard Sandmanin (1829–1890) häät vuonna 1857 allekirjoittaen hääkutsun ikään kuin he olisivat olleet tytön vanhempia.
 

Saavuttamaton kaunotar

Ebba oli ulkoiselta olemukseltaan ajan kauneusihanteiden mukaisesti vaalea ja hänen silmänsä olivat orvokinsiniset. Luonteeltaan hän erosi ajan kainosta naisihanteesta, sillä hän oli 'vallitseva, ikäistensä seurassa johtava ja vaativakin'. Ystävät nimittivätkin hänet enteellisesti 'kelkkamäen prinsessaksi'.

Kun maaherra Lavonius kuoli vuonna 1875, vaikutti siltä, että Ebba jäisi ikäneidoksi. Olihan hän jo ylittänyt ikärajan, jonka saavuttaminen merkitsi vanhanpiian statusta.


Romanssi ja avioliitto

Kevättalvella vuonna 1889 – tuolloin 39-vuotias – Ebba matkusti Wiesbadeniin, jonka läheisyydessä hänen sukulaisensa omistivat huvilan. Ebban saavuttua perille kävi ilmi, että huvila oli asetettu karanteeniin kurkkumätäepidemian vuoksi.

Ebba asettui asumaan ylhäisöpiirien suosimaan kylpylähotelliin, jonka ovella hän kohtasi pyörätuolissa istuvan, noin 50-vuotiaan, herrasmiehen, jonka katse nauliutui uljasryhtiseen kaunottareen. Mies oli Solms-Braunfelsin prinssi Albrecht Friedrich Ernst Bernhard Wilhelm Maria, Preussin-Ranskan sodan (1870–1871) veteraani.

Ebban ja prinssi Albrechtin välille syntyi romanssi ja he julkaisivat kihlauksensa Helluntai-sunnuntaina. Häät pidettiin Wiesbadenissa 5.9.1889. "Rakas Kihlapari, eivätkö lyökin sydämenne nyt yhtä tahtia?", kysyi pastori puheessaan.


Ebba Wiesbadenissa.
Markus H. Korhosen kokoelmat


Braunfelsin linna

Prinssi Albrechtin suvun linna sijaitsee noin 50 kilometriä Frankfurtista luoteeseen. Linna vastaa täydellisesti romanttisia mielikuvia keskiaikaisesta linnasta terävine torneineen. Keisari Fredrik III (1831–1888) käydessä linnassa hänen kerrotaan puuskahtaneen ihastuksissaan: 'Ajatella, että näin vanhaksi olen ehtinyt ja vasta nyt näen Braunfelsin!'

Linna käsitti suuret maa-alueet, joihin liittyi monenlaista taloudellista toimintaa viljelyksistä ja karjataloudesta metsänhoitoon. Prinssin erikoisala oli koirien kasvatus ja rotujen tieteellinen jalostus.

Schloss Braunfels netissä



Suomen asialla Euroopassa

Helmikuun manifesti vuonna 1899 aloitti Suomessa sortokaudet. Ebban serkku vapaaherra Viktor Magnus von Born oli saman vuoden keväällä vierailulla Ebban ja Albrechtin luona ja kertoi Suomen tapahtumista. Käydyt keskustelut saivat Ebban ja Albrechtin vihkiytymään Suomen asialle.

Ebba puolisoineen aloitti tiedotustyön, jonka kohteena olivat Saksan hallitsevat piirit ja eurooppalaiset hallitsijahuoneet. Työn merkitys isänmaan puolesta on nähtävissä hänen persoonaansa vastaan esitetyissä kannanotoissa sekä laillisuustaisteluun osallistuneiden vaikuttajien lausunnoissa.


Leskeys

Suvun asiat kuluttivat Albrechtin terveydentilaa ja hän kuoli Wiesbadenin kodissaan 8.3.1901.

Prinssi Albrechtin kuolema aiheutti Ebban elämässä suuren muutoksen. Elämä muistojen kuormittamassa Saksassa tuntui tyhjältä. Ebba tunsi vetoa Roomaan. Siellä hän asui kälynsä prinsessa Elisabethin kanssa ja kääntyi katolilaisuuteen.


Ebba leskenä.
Markus H. Korhosen kokoelmat


Viimeiset vuodet

Ensimmäinen maailmansota merkitsi Ebballe suurta tragediaa. Hän oli saksalainen prinsessa, joten Italian ja Saksan ollessa vihollismaita Ebba joutui poistumaan Roomasta vuonna 1914. Ebba asui Ruotsissa parin vuoden ajan sisariensa luona. Hän kuitenkin kaipasi etelään ja palasi Roomaan vuonna 1922.

Viimeiset vuotensa Ebba eli eristäytyneenä. "Suomalaisuutensa" hän osoitti tuotattamalla Roomaan matkustavilla suomalaisilla piparkakkuja ja näkkileipää! Pieniä iloja olivat kävelyretket gallerioissa ja erityisesti Villa Borghesen puistossa, jossa Ebban lempipaikka oli puiston ainoan kuusen varjossa. Hän sanoi kuusen muistuttavan 'kaukaisesta kotimaasta'.


Kuolema

Kuolema kohtasi prinsessan Hotelli Tuscolon huoneessa 31.7.1927. Hieman ennen kuolemaansa Ebban kerrotaan havahtuneen ja katsoneen ulos avoimesta parvekkeen ikkunasta. Ulkoa kuului tuulen suhina, iltatuuli Frascatin sypresseissä: "Kosken ääni - - - minun koskeni ääni - - -", hän oli sanonut. Jokainen, joka tietää jotakin vanhasta Oulusta, tietää mikä on tyvenenä kesäiltana kantautuva suhina. Se on Merikosken laulu puutalokaupungin yllä.

Omasta toivomuksestaan Ebba haudattiin Braunfelsin linnan hautakappeliin, jossa hän olisi omien sanojensa mukaan 'myös lähempänä Suomea.' Sinne oli haudattu myös hänen puolisonsa.

 


Mandariini Wilhelm Sandman
(Teksti on tehty yhteistyössä Karl ja Olavi Sandmanin kanssa.)


Sandman-suku

Sandmanin suku on Ruotsista tullut aateloimaton suku, joka on työskennellyt etupäässä Pohjanmaalla hallinnollisissa ja muissa maallikkotoimissa.

Wilhelm Sandmanin isä Nils Edvard Sandman luki itsensä tuomariksi. Vuonna 1857 Nils Edvard vihittiin Laura Cecilia Nygrenin kanssa.


WIlhelm Sandmanin koulu- ja opiskeluvuodet

Wilhelm Sandman syntyi vuonna 1871 ja hän oli vanhempiensa seitsemäs lapsi. Koulunkäyntinsä Wilhelm Sandman aloitti Oulun valmistavassa koulussa (Förberedande Skolan i Uleåborg). Vuonna 1881 hän siirtyi opiskelemaan Oulun ruotsinkieliseen lyseoon, josta valmistui vuonna 1886.
 

Keisarillisen Suomen kadettikoulun oppilaana

Wilhelm Sandman aloitti opinnot Keisarillisessa Suomen Kadettikoulussa Haminassa 29.6.1888. Yhteyksiä Wilhelmin ja kotiväen kesken pidettiin yllä kirjeenvaihdolla, jota on säilynyt.
 

Keisarillinen Suomen kadettikoulu perustettiin vuonna 1812. Toiminta Haminassa alkoi vuonna 1821. Sisään otettiin vuodessa noin 40 suomalaissivistyneistön lasta.

Koulutus oli luonteeltaan yleissivistävää ja siihen kuului muun muassa kieliä, luonnontieteitä ja matematiikkaa. Käytännön sotataitoja opiskeltiin joukko-osasto-palveluksessa. Moni koulusta valmistunut siirtyi siviilivirkoihin.

Lähes 400 kadettia ei läpäissyt kurssia. Kuuluisin näistä lienee C. G. E. Mannerheim (1867–1951), joka aloitti opintonsa vuonna 1882 ja erotettiin koulusta vuonna 1886.

Kadettikoulu lakkautettiin vuonna 1903 samalla, kun Venäjä lakkautti Suomen kansalliset joukko-osastot.
________________________________
Lähde: J. E. O. Screen & Veli-Matti Syrjö, Keisarillinen Suomen kadettikoulu 1812-1903: Haminan kadetit koulussa ja maailmalla

 

Kadetti Wilhelm Sandman.
Kuva Matz Sandmanin kokoelmasta
Kuvassa Wilhelm Sandman
sisarensa lasten kanssa.
Kuvaaja: Hjalmar Sjöman
Karl Sandmanin kokoelmat

 

Palvelukseen siirtyminen – Turkestanin ratsuväkiyksikkö

Autonomian aika oli Suomelle rauhan aikaa. Venäjällä puolestaan kuohui; 1800-luku ja 1900-luvun alku olivat valtakunnan vallan laajentumisen aikaa.

Vuonna 1886 määrättiin, että kadettien oli suoritettava kolmen vuoden palvelus venäläisessä yksikössä. Wilhelm Sandman nimitettiin aliluutnantiksi venäläiseen joukkoyksikköön Turkestanin ratsuväki-tykistön vuoristopatteriin vuonna 1894.


Turkestan on noin kolmen miljoonan neliökilometrin laajuinen alue Keski-Aasiassa. Se muodostaa pääosan Uzbekistanin, Tadzikistanin, Kazakstanin ja Kirgisian alueista.

Venäjä halusi saada hallintaansa alueen tärkeät kauppareitit. Länsi-Turkestan valloitettiin 1860-luvulla ja Taškentin kaupunki vuonna 1864.

Turkestanin paimentolaiskansat alistettiin 1880-luvun kuluessa ja Pamiriin työnnyttiin vuonna 1895. Sotilaskuvernööri valvoi järjestystä Turkestanissa, jonne rautatie toi venäläistä työväkeä.

 

Suurvaltapolitiikan ollessa kysymyksessä konflikteilta ei vältytty ja niihin joutuivat osallisiksi myös suomalaiset sotilaat. Loppuvuodesta 1898 kirgiisien ja venäläisten välillä syttyi yhteenottoja, joiden seuraukset olivat vakavia, eikä kuolemantuomioilta vältytty.

Ilmeisesti Wilhelm Sandmanin toiminta kahakan aikana katsottiin niin merkittäväksi, että hänet ylennettiin luutnantiksi pian tapahtuman jälkeen 8.8.1898.

Wilhelm Sandman sai siirron Suomen tarkk'-ampujapataljoonaan Viipuriin vuonna 1900. Loppuvuodesta hänet nimitettiin Bahtin sotilaspiirin päälliköksi Turkestaniin. Ylenemiset sotilasuralla jatkuivat: Sandman ylennettiin ali-kapteeniksi vuonna 1901 ja kapteeniksi vuonna 1904.

Omasta pyynnöstään Wilhelm Sandman sai eron virastaan everstiluutnantin arvolla vuonna 1908. Syynä eronpyyntöön olivat alueen levottomat olot.


Wilhelm Sandman toi tullessaan monenlaisia matkamuistoja ja esineitä, joita on suvun hallussa ja nyt myös lahjoitettuna Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin. Oheisen jakun omistaa Minna Koli. Se on naisen jakku, jossa on koristeena joko pionin tai ruusun kukkia. Pioni on muun muassa naiskauneuden symboli, ruusu nuoruuden ja pysyvän rakkauden.


Wilhelm 50-vuotispäivänään perheensä parissa. Kuva: Karl Sandmanin arkisto.


Perhe
Lokakuussa vuonna 1902 Wilhelm Sandman meni naimisiin kauppiasperheen tyttären Irene (Helena) Havroffin kanssa. Perheeseen syntyi vuosien 1906–17 välillä viisi lasta: kaksi tytärtä ( Anja Irene ja Tamara) ja kolme poikaa (Edvard Wilhelm, Georg,  Albert Gabriel).


Jälleen sotilaaksi

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä suomalaisilla reservin upseereilla oli velvollisuus lähteä komennettaessa Venäjän armeijaan. Wilhelm Sandman määrättiin rykmenttiin lokakuussa vuonna 1914. Palveluksensa hän suoritti kuitenkin sotasensuurivirastossa.

Suomen sisällissota käytiin suurelta osalta Haminan kadettien johdolla. Myös Wilhelm Sandman osallistui taisteluihin keväällä vuonna 1918, sillä hän sai vapaussodan muistomitalin. Hänet määrättiin vt. pataljoonankomentajaksi Helsingin jääkäriprikaatiin 16.4.1918 ja merkittiin itsenäisen Suomen sotaväen luetteloihin eversti-luutnanttina 25.6.1918. Samana vuonna hän erosi armeijasta omasta pyynnöstään.


Poliisiksi Ouluun

Wilhelm Sandman nimitettiin Oulun kaupungin poliisimestariksi vuonna 1918. Virassa hän toimi vuoteen 1931 saakka. Poliisiuransa ohessa Sandman toimi Oulun läänintoimiston puheenjohtajana vuosina 1919–1922. Wilhelm Sandman kuoli Helsingissä vuonna 1953.

Kiinan viranomaiset osoittivat vuonna 1908 Wilhelm Sandmanille huomiotaan myöntämällä hänelle "Kaksoislohikäärmeen II luokan ritarimerkki" -kunniamerkin. Merkin johdosta Sandman sai käyttää Mandariinin arvonimeä.

Merkin myöntämisperusteena oli Sandmanin toiminta "Venäjän valtakunnan Lipuhengin piirikunnassa".

Aarretähti on lahjoitettu Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.