In English | Tekstin koko A- A+

Pula-aika 1939-1954 Pula-aika 1939-1954

Vuonna 1942 polttopuutilanne koko maassa oli erittäin vaikea ja puutavaraa jouduttiin ottamaan metsistä talkoohakkuilla. Valtion kehotus "Motti mieheen - miljoona mottia talkootahdissa" sai hyvän vastaanoton. Miljoonan motin tavoite saavutettiin jo samana vuonna. Kuva: Uuno Laukka / Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat

Toisen maailman sodan syttyminen syyskuussa 1939 pakotti myös Suomen ryhtymään erityistoimiin maan elintarviketilanteen turvaamiseksi. Ulkomaankaupan tyrehtyminen johti nopeasti tavarapulaan. Lisäksi maatalouden tuotanto laski noin kolmeen neljäsosaan sotaa edeltäneen ajan tuotannosta, mikä johtui lannoitteiden niukkuudesta ja työvoiman puutteesta. Kulutuksen supistaminen oli siis välttämätöntä.

Kulutustavaroiden säännöstelyä valvomaan perustettiin 20.9.1939 kansanhuoltoministeriö "käsittelemään asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista". Maa jaettiin 13 kansanhuoltopiiriin, joilla kullakin oli omat toimistonsa. Lisäksi jokaisessa kunnassa toimi poliittisin perustein valittu kansanhuoltolautakunta.

Jo sodan syttyessä elintarviketilanne oli heikko. Varastossa oli vain 5-8 kuukauden tarvetta vastaavat kulutushyödykemäärät. Minkäänlaisia reservivarastoja ei ollut olemassa siltä varalta, että tuonti vaikeutuisi pitkäksi aikaa. Tämä merkitsi sitä, että tärkeimmät elintarvikkeet joutuivat nopeasti "kortille". Kullekin kansalaiselle sallittu kulutusmäärä päätettiin valtioneuvostossa ja tämän määrän sai ostaa kaupasta vain erityisellä ostokortilla.

Säännöstely käynnistyi vuoden 1939 lokakuussa. Hamstrausvimman estämiseksi ensimmäisenä joutuivat kortille sokeri ja siirappi, vaikka tavaraa vielä olikin varastossa. Vuonna 1940 joutuivat säännöstelyn piiriin viljatuotteet, maito, lihajalosteet, hedelmät, perunajauhot, puhdistusaineet, vaatetarvikkeet ja jalkineet. Vuonna 1942 säännöstely ulotettiin koskemaan perunaa, ruokavihanneksia, kalaa, tupakkaa ja keinotekoisia makeutusaineita. Vajaassa kahdessa vuodessa kaikki tärkeimmät elintarvikkeet olivat tulleet säännöstellyiksi. Kun säännöstely oli tiukimmillaan, tarvittiin kaikkiaan 51 erilaista ostokorttia.


Elintarviketilanne

Vaikeimmillaan elintarviketilanne oli vuonna 1942. Maatalouden bruttotuotanto oli vain 70 % vuoden 1938 tuotannosta. Maan vilja, rasva- ja perunavarastot olivat huvenneet niin vähiin, että maanviljelijät määrättiin myymään puolet siemenviljasta. Maa oli nälänhädän partaalla, eikä kansanhuollolla ollut tietoa voitaisiinko leipomoille jakaa jauhoja seuraavan päivän leivontaan. Rasvan tuotanto aleni säännöstelytalouden aikana noin puoleen normaalista. Talvella 1942 rasva-annoksia jouduttiin supistamaan entisestäänkin. Peruna jouduttiin huonon sadon vuoksi osittain korvaamaan lantulla. Valtio kannusti kansalaisia voimakkaasti omatoimisuuteen.


Elintarvikkeiden korviketuotanto

Säännöstelykauden jatkuessa opittiin käyttämään säännösteltyjen ja kokonaan puuttuvien tuotteiden asemasta korvikkeita. Kahvin normaalikulutus oli ennen sodan syttymistä noin 6 kg vuodessa. Kun säännöstely alkoi, oli jaettava annos aluksi 1/4 kg henkeä kohden kuukaudessa. Vuonna 1941 jaettiin kortilla viimeinen erä puhdasta kahvia ja sen tilalle tuli kahvin korvike, joka sisälsi vähintään 25 % kahvia. Viimeiset korvikeannokset jaettiin huhtikuussa 1943 ja sen jälkeen jouduttiin tyytymään yksinomaan kahvinvastikkeeseen, jonka raaka-aineena olivat muualle kelpaamaton vilja, sokerijuurikas ja sikuri. Sokerin käyttö laski pula-aikana noin neljännekseen normaalista ja sokerin vastike sakariini tuli käyttöön vuonna 1943. Makeisten valmistus lopetettiin kokonaan samana vuonna; lapset saivat syödä makeannälkäänsä sakariinivedessä liotettuja porkkanan paloja.


Vaatehuolto – puu pelastaa pulasta

Raaka-aine pulasta johtui, että myös jalkineet ja vaatetavarat joutuivat kortille. Puu pulasta pelastaa oli sota-aikana yleinen iskulause, eikä suotta: paperi ja silla (selluloosakuidusta valmistettu kangas) olivat tekstiilien pääasialliset materiaalit. Kankaiset lakanat, peitteet, pöytäliinat ja ikkunaverhot korvattiin usein paperisilla. Paperista valmistettiin myös suojapukuja, mattoja ja laukkuja.

Jalkineteollisuus ponnisteli pula-aikana suurissa vaikeuksissa, koska se sai käyttöönsä vain puolet siitä vuotamäärästä, mitä normaalivuosina. Jalkineiden tuotanto laski neljännekseen entisestä ja tästäkin määrästä suurin osa meni armeijan käyttöön. Siviiliväestö sai tulla toimeen korvikejalkineilla, joiden raaka-aineena käytettiin etupäässä puuta ja paperikangasta. Tehdastekoisten jalkineiden rinnalla käytettiin kotona valmistettuja tallukkaita ja tohveleita.


Mustan pörssin kauppa

Säännöstelymääräysten rikkomista pyrittiin estämään säätämällä niin sanottu hamstrauslaki. Se jäi kuitenkin jokseenkin tehottomaksi. Kansa piti oikeutenaan ostaa elintarvikkeita säännöstelyn ohi, koska kansanhuolto ei pystynyt niitä riittävästi hankkimaan. Mustasta pörssistä sai ostaa lähes kaikkia säännöstelyn alaisia tuotteita, jos oli varaa maksaa tuotteista moninkertainen ylihinta viranomaisten määräämän rajahintaan nähden.

Sodan aikaisen seurantatutkimuksen mukaan esimerkiksi noin kolmannes viljatuotteista ja rasvasta kulki mustan pörssin kautta. Säännöstelyn jatkuessa annosten niukkuus pakotti kaupunkilaiset yhä suuremmin joukoin hamstrausmatkoille maaseudulle tuttavien tai sukulaisten luokse.


Työvelvollisuus - talkootoiminta

Työvoimapulan vuoksi jouduttiin toimeenpanemaan yleinen työvelvollisuus, joka koski 15-65-vuotiaita. Aluksi työvelvollisuus käsitti vain ne alat, jotka suoraan tai välillisesti palvelivat maanpuolustuksen tarpeita. Myöhemmin työvelvollisuus laajennettiin koskemaan myös väestön toimeentulolle välttämättömiä töitä.

Työvelvollisten tuli ilmoittautua määräaikana työvoimalautakunnassa, missä heidät kortistoitiin. Useimmat työvelvolliset hakeutuivat vapaaehtoisesti lain edellyttämiin töihin ilman pakkotoimia. Koska miehet olivat rintamalla, jäi heidän työpanoksensa naisten ja lasten harteille. Työvoimapula oli erityisen suuri maataloudessa ja yhteistyö oli välttämätöntä.

Vuonna 1941 ryhdyttiin luomaan valtakunnallista talkoo-organisaatiota; perustettiin Suurtalkoot ry., johon kuului 58 valtakunnallista jäsenjärjestöä. Nuorten talkoot ry., jonka muodostivat 30 nuorisojärjestöä ja kouluhallitus ohjasi nuorison talkootoimintaa. Nuorten talkoo-ohjelmaan kuuluivat erilaiset keräyskilpailut, joissa palkintona oli rautainen, hopeinen tai kultainen talkoomerkki. Talkoo-propagandaa tehtiin voimakkaasti valtion toimesta. Esimerkitsi vuonna 1942 polttopuutilanne koko maassa oli erittäin vaikea ja puutavaraa jouduttiin ottamaan metsistä talkoohakkuilla. Valtion kehotus "Motti mieheen - miljoona mottia talkootahdissa" sai hyvän vastaanoton. Miljoonan motin tavoite saavutettiin vuonna 1942 ja vuonna 1943 hakattiin 1,5 miljoonaa mottia halkoja.


Pula hellittää

Ulkomaankaupan vilkastuttua vuoden 1946 keväällä elintarviketilanne alkoivat helpottua. Tuontiviljan ansiosta leipäannoksia voitiin suurentaa ja kevättalvella kauppoihin saatiin oikeaa teetä ja kahvia. Vuonna 1947 sokeriannos kaksinkertaistettiin. Seuraavina vuosina säännöstelyannokset suurenivat edelleen ja kun ne alkoivat olla tarpeita vastaavia, asianomaisen tuotteen säännöstely voitiin lopettaa.

Kansanhuoltoministeriö lopetti toimintansa vuonna 1950 mutta lopullisesti kulutustavaroitten säännöstelystä päästiin irti vasta keväällä 1954.

Näyttelyn yhteyteen on tuotettu hauska lautapeli, jota pelaamalla voi kerrata näyttelyssä oppimiaan asioita.

Pula-ajan joulukortit Pula-ajan joulukortit

Pienoisnäyttely infotilassa 20.11.2012 - 6.1.2013

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa on runsas määrä postikortteja, vaikka niitä ei varsinaisesti kerätäkään. Näin ollen kokoelma on hajanainen; joukossa on tunnettujen kortintekijöiden signeeraamia mutta myös tunnistamattomien tekijöiden kortteja. Taiteilijat tavoittivat piirroksiinsa pula-ajan koko kuvan.

Pula-aika näyttelyn oheen syntyi idea käydä läpi museon kokoelmien joulupostikortteja ja katsoa – sekä korttien etupuolelta että taustalta – miten pula- aika ja sota-aika näkyvät joulukorteissa. Nyt esillä olevat kortit ovat tuon katsauksen tulos.

Pula-aika löi leimansa joulukortteihinkin. Kortit olivat yleensä laadultaan kehnoa, harmaata kartonkia. Vaikka lähes kaikista tuotteista oli pula, kortteja oli saatavilla, sillä paperia niiden valmistukseen oli riittävästi. Sen sijaan painajista, latojista ja painoväreistä oli puutetta.

Toisin kuin edellisillä vuosikymmenillä, joulukortit olivat pääosin kotimaassa suunniteltuja ja valmistettuja. Kotimaisen graafisen teollisuuden tuotanto laajeni ja suunnittelijoiden määrä lisääntyi pula-aikana.

Sota-ajan postilähetyksistä puhuttaessa kerrotaan usein postia lähetetyn "täältä jostakin" eli jostakin rintamalta. Koska museon joulukorteissa ei tätä merkintää ole, on mukaan otettu uuden vuoden kortti, jossa käsinkirjoitettu teksti "Terveiseni teille "täältä jostakin". Sotasensuurin vuoksi paikkakuntaa ei voitu kertoa.

Kansanhuolto, jonka tehtävänä oli kulutushyödykkeiden säännöstely, kehotti kansalaisia säästäväisyyteen iskulausein ja kampanjoin. Niinpä joulukortin vastaanottajatkin saivat lukea tähän liittyvän viestin korttinsa postileimasta.