In English | Tekstin koko A- A+

J. L. Runebergin juhlavuoden näyttely J. L. Runebergin juhlavuoden näyttely

Vuonna 2004 vietetään kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Juhlavuoden kunniaksi Helsingin yliopiston kirjasto ja Svenska Litteratursällskapet i Finland ovat tuottaneet kiertonäyttelyn Laulu lentää yli meren maan - J. L. Runeberg 200 vuotta. Näyttely esittelee Runebergin elämää ja elämäntyötä aiheinaan:

1) Runebergin elämä ja tuotanto vuosissa
2) Runebergin aika
3) Johan Ludvig ja Fredrika (perhe)
4) Ystäväpiiri (Lauantaiseura ym.)
5) Runebergin tuotanto
6) Maamme
7) Vänrikki Stoolin tarinat
8) Maa ja kansa
9) Virsiä ja lauluja
10) Vastaanotto ulkomailla
 

Helsingin yliopiston kirjaston ja Svenska Litteratursällskapetin 200-vuotisjuhlanäyttely Laulu liitää yli meren maan esittelee Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) elämänvaiheita ja monipuolista kirjallista tuotantoa runoilijana, eepikkona, näytelmäkirjailijana, sanomalehtimiehenä ja virsikirjan uudistajana. Runebergin runot elävät sävellettyinä lauluina ja hänen virsisanoituksiaan sisältyy nykyisiinkin virsikirjoihin. Näyttelyssä esitellään myös, millaisen vastaanoton Runebergin teokset saivat ulkomailla.

Runeberg oli ihailun kohteena niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Ihailu sai ylenpalttiset mittasuhteet, niin että voi puhua suoranaisesta Runeberg-kultista. Näyttelyssä valotetaan myös, millainen ihminen kansalliskirjailijakultin takana oli: Runebergin luonteenlaatu, opettajantyö, ystäväpiiri ja perhe. Sisältä paljastuu herkkä luonnonihailija, helposti innoittuva ja ihastuva runosielu. Opettajana Runeberg oli ankara ja ironinen, eikä hän kaihtanut ruumiillista kuritusta. Luonteeltaan Runeberg oli usein kärsimätön ja helposti kiivastuva. Intohimona hänellä oli metsästys ja kalastus. Suurissa seurueissa Runeberg ei viihtynyt, ja hän oli kiusaantunut virallisista huomionosoituksista.

Suomessa kansa tutustui Runebergiin ensin yksittäisten runojen ja sävellettyjen laulujen, kuten Maamme, Lähteellä ja Joutsen kautta. Usein suomennokset ilmestyivät jopa vuosikymmeniä ensipainosten ilmestymisen jälkeen. Näyttelyssä esitellään, millaisen vastaanoton Runebergin teokset saivat ulkomailla.

Ruotsissa Runebergin tuotanto herätti jo esikoiskokoelmasta alkaen kiinnostusta. Hänen teoksiaan käännettiin 1830-luvulta alkaen myös saksaksi.

Käännetyimpiä teoksia olivat Vänrikki Stoolin tarinat ja Maamme sekä eräät yksittäiset runot. Venäläiseen kansantarinaan pohjautuva Nadeschda (1841) teki Runebergin kansainvälisesti kuuluisaksi. Jo samana vuonna siitä ilmestyi Ruotsissa uusi painos ja venäjänkielinen käännös. Ensimmäiset saksan- ja ranskankieliset käännökset Nadeschdasta ilmestyivät 1850-luvun alussa sekä myöhemmin tanskan-, englannin-, italian- ja islanninkieliset käännökset.

Englantilainen Arthur Goring Thomas sävelsi Nadeschdan nelinäytöksiseksi oopperaksi, joka esitettiin Covent Gardenissa Lontoossa 1885.

Jo hajoo patsas hänen haudallaan,
vuossatain unta uinuu tomu siellä;
vaan laulu liitää yli meren, maan,
saa mielet hehkuun jalon muisto vielä.

(11. säkeistö J. L. Runebergin runosta Laulaja/Bardi, suom. Otto Manninen)

 

Näyttely on tekstitetty sekä suomeksi että ruotsiksi.


Runeberg ja Oulu

Suomen kansallisrunoilijaksi kohonnut Johan Ludvig Runeberg syntyi merikapteenin poikana Pietarsaaressa. Vuonna 1813 kahdeksanvuotias Johan Ludvig lähetettiin varakkaan setänsä luo Ouluun ja hän aloitti opinnot Oulun triviaalikoulussa. Sedän kuoleman vuoksi "Jannen" koulunkäynti jatkui Vaasassarunsaan vuoden kuluttua.

Vuonna 2003 ilmestyneessä, Agneta Rahikaisen kirjoittamassa Runeberg-elämäkerrassa Johan Ludvig & Fredrika Runeberg - En bildbiografi Runebergin Oulun-aikaa kuvataan näin:

Vuonna 1813 Runeberg lähetettiin Ouluun, missä hänen setänsä, tullivirkailija Anton Ludvig Runeberg (1769–1814) kustansi pojan koulunkäynnin kaupungin triviaalikoulussa (koulu sijaitsi Kajaaninkadun ja Kirkkokadun kulmassa, suom. huom.). Kahdeksanvuotiaalle muutos entiseen oli suuri; muuttaa vaatimattomasta merimieskodista varakkaaseen virkamiesperheeseen, talon ainoaksi lapseksi. Kasvatusvanhemmat kuuluivat kaupungin ylhäisöpiireihin, sillä tullivirkailija Runeberg oli naimisissa maaherra Karl Henrik Ehrenstolpen tyttären kanssa.
 

Kasvatusvanhemmat kutsuivat J. L. Runebergiä arvokkaasti Ludvigiksi. Ludvig laitettiin tanssikursseille, jotta hän oppisi hienostunutta salonkikäyttäytymistä, mikä ei kylläkään aina kantanut hedelmää. Runebergin elämäkerran kirjoittaja J. E. Strömborgin mukaan J. L. Runeberg huvitteli säikyttelemällä perheen naisväkeä nähdäkseen, kuinka usein sai heidät pyörtymään ja taas toipumaan hajusuolan avulla. Ludvig heittäytyi suin päin rymistellen tuolilta tai pöydältä lattialle vain nähdäkseen, kuinka maaherratar Ehrenstolpe tyttärineen pyörtyi.

Eräs huvitus, josta oli myöhemmässä vaiheessa J. L. Runebergille hyötyä, oli "pilkan" heittäminen pikkukivillä. Hän pystyi heittämään lintuja lennosta – vaikuttaa raa'alta nykypäivänä – mutta näin hän kykeni tutkimaan lintuja lähempää. Tällä tavoin hänen onnistui pyydystää ainakin pieni kuikka ja kuukkeli.

J. L. Runebergin oleskelu Oulussa päättyi vuonna 1814, kun hänen setänsä kuoli yllättäen. Runeberg lähetettiin takaisin kotiin.

Kirjailija Sara Wacklinin kirjassa Satanen muistelmaa Pohjanmaalta, on kertomus Runeberg lapsena, jossa kerrotaan seuraavaa:

- - - Vaikka hän (J. L. Runeberg) olikin syntynyt Pietarsaaressa, missä hänen isänsä oli merikapteenina, oli hän poikasena monta vuotta Oulussa hyvän setänsä tullinhoitaja Runebergin kasvattina, jonka silmäterä ja lemmikki vallaton poika oli. Rohkeutta ja lannistumatonta vilkkautta loistivat hänen suuret, siniset silmänsä, jotka säteilivät veitikkamaista lapsen iloa, kun hänen pienet kujeensa ja vehkeensä ottivat onnistuakseen. Avonaisilla kasvoilla, joita kiharat hiukset ympäröivät, oli terveyttä hohtava hymy - . Ruskea kuin kahvi, kun isälle kermaa vähän kaadan. Pikku Ludvig oli somin, karskein ja raisuin poikaparvessa ja kaikkien suosikki. Mutta äkkiä tummeni hänen lapsuutensa taivas, kun hyvä setä kuoli, liian varhain jättäen toivorikkaan pojan, jonka kasvatuksen hän oli ottanut huolekseen.
 

Näin kuvailee puolestaan Maija-Liisa Näsänen teoksessaan Owla-Oula-Oulu  "Janne" Runebergin Oulussa viettämää lapsuuden jaksoa näin:

Oulussa vietetty aika ei kuitenkaan jäänyt merkityksettömäksi, sillä Johan Ludvig Runeberg tutustui aivan erilaisiin olosuhteisiin, mihin oli kotonaan tottunut. Meri- ja kauppasuhteet olivat pienen pojan näkökulmasta niin vilkkaat, että Oulussa aisti suurkaupungin sykkeen. - - - Omalaatuiseksi kokemukseksi jäi myös sedän varakas ja hienosteleva koti. - - - Lapsuudenkotinsa pöyhkeät tavat omaksunut rouva Runeberg yritti juurruttaa niitä myös Janneen. Hän vaati pojalta hienostunutta ja sulavaa käyttäytymistä. Saadakseen Jannen liikkumaan kauniisti hän laittoi pojan tanssitunneille. Piti kumartaa ja seurustella tyylikkäästi, vaikka se olisi näyttänyt kuinka epäaidolta tahansa. Myöskään arkiselta kalskahtanut Janne-nimi ei kelvannut, vaan häntä alettiin kutsua Ludvigiksi.


Runebergin elämä

Filosofian maisterin tutkinnon J. L. Runeberg suoritti vuonna 1827. 1830-luvulla Runeberg toimi roomalaisen kirjallisuuden dosenttina Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa ja opettajana Helsingin lyseossa. Lisäksi hän toimitti Helsingfors Morgonblad -lehteä.

Runeberg oli yliopiston opiskelijoiden piirissä syntyneen Lauantaiseuran keskeisiä hahmoja. Seuran tarkoituksena oli pohtia kirjallisia kysymyksiä ja levittää yleisesti isänmaan sivistystä sekä herättää kansallistunnetta.

Lauantaiseuraan kuului useita Suomen tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä, kuten J. J. Nervander, F. Cygnaeus, J. W. Snellman, M. A. Castrén ja loppuvaiheessa myös Z. Topelius. Seura kokoontui useimmiten juuri Runebergin ja hänen vaimonsa Frederikan (o. s. Tengström) kodissa.

J. L. Runebergin runoudessa yhdistyvät antiikkiset, kansallisromanttiset ja realistiset ainekset. Nuoruudessaan Runeberg toimi kotiopettajana

Saarijärvellä ja Ruovedellä. Näillä paikkakunnilla vietetyn ajan vaikutus näkyy hänen tuotannossaan, esimerkiksi runoissa Saarijärven Paavo (1830) tai Hirvenhiihtäjät (1832). Kansallisrunoilijan aseman Runeberg on saanut teoksensa Vänrikki Stoolin tarinat johdosta. Suomen sodan (1808–09) tapahtumia kuvaava laaja runokokoelma ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Vänrikki Stoolin tarinoiden avausruno Maamme-laulu tunnetaan Suomen kansallislauluna.

Vuosina 1837–57 J. L. Runeberg toimi latinan ja kreikan kielen lehtorina Porvoon lukiossa. Lisäksi hän toimitti Borgå Tidning -lehteä vuosina 1838–39.

Runeberg sai professorin arvon vuonna 1844. 1850-luvun lopulta lähtien hän omistautui päätoimisesti kirjoittamiselle. Johan Ludvig Runeberg luettiin suurmiesten joukkoon jo elinaikanaan. Vuonna 1863 Runeberg halvaantui metsästysretkellä ja hän menetti täysin liikunta- ja luomiskykynsä. Runeberg kuoli Porvoossa sairastettuaan 13 vuotta.