In English | Tekstin koko A- A+

Saisiko olla soosia? Arabian kastikeastioita Kalervo Jussinniemen kokoelmasta Saisiko olla soosia? Arabian kastikeastioita Kalervo Jussinniemen kokoelmasta

Pohjois-Pohjanmaan museossa 6.2. – 10.5.
 
Oululainen Kalervo Jussinniemi on keräilyharrastaja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti Arabian kastikeastioista on tullut hänen intohimonsa kohde ja niitä on kertynyt kokoelmiin liki 200.

Kastikeastiat tulivat Arabian astiastoihin 1800-luvun lopussa. Ruokakulttuurin muutos on vaikuttanut astiastojen koostumukseen; kastikeastiat ovat jääneet niistä pois 1960-luvun jälkeen. Näyttely esittelee Jussinniemen upean kokoelman lisäksi myös aiheeseen liittyvää kattaus- ja ruokakulttuuria.
 
 
 
 
 
Katsaus astiastojen ja kastikekulhojen historiaan
 
Ranskasta alkanut ruokailutapojen muutos kuningas Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana toi kastikkeet osaksi aterioita. Yhtenäiset ruoka-astiastot kuulivat ylhäisön pitopöytiin, joihin katettiin ranskalaisen tavan mukaan samanaikaisesti kaikki yhteen tarjoilukertaan kuuluneet kymmenet ruokalajit. 
 
Ranskan aatelisto joutui luopumaan jalometalliastioistaan vuonna 1689 Aurinkokuninkaan sotatoimien rahoittamiseksi ja käyttöön otettiin aiemmin väheksytyt fajanssiastiat. Ranskan hovitapoja jäljiteltiin kautta Euroopan, mikä merkitsi kukoistuskautta koko mantereen fajanssiteollisuudelle. 
 
Vanhimmat kastikeastiat olivat laakeita vateja, joihin kastettiin leipä- tai lihapaloja. Soikeat, nokalliset ja yksikorvaiset kastikeastiat tunnetaan 1700-luvun alusta lähtien, kuten myös pyöreät kuppimaiset sekä liemikulhoa pienoiskoossa muistuttavat astiat. Kastikekaatimeen liitettiin varhain kiinteä alusvati. Malli on osittain säilynyt nykyaikaan asti. 
 

Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat

 
 
Arabian isoihin serviiseihin oli 1800-luvun lopulla valittavissa kolme kastikeastiatyyppiä: yksi- tai kaksinokkainen ja -korvainen kastikemalja, pyöreä pilkkumi eli kulhomainen kastikekuppi sekä liemi- ja höystökulhojen muotoinen kastiketerriini. Yleisnimitys kastikeastia vakiintui vuonna 1934.
 
Vähitellen erilaisten kastikeastioiden valikoima jäi pois Arabian astiastokokoonpanoista; 1920-luvulla oli suosituksissa enää yksi malli astiastoa kohti. Yleismuotoja liitettiin samalla koristeella useisiin astiastoihin. Liemikulhon muotoisia kastiketerriinejä oli vielä 1930-luvulla kahdessa astiastoissa. Ja viimeksi 1960-luvulla yhdessä astiastossa. 
 
Arabian astiastoja alettiin 1940-luvulla arvostella aikansa eläneiksi. Taiteellinen johtaja Kurt Ekholm kutsui vuonna 1945 muotoilija Kaj Franckin (1911-1989) uudistamaan tehtaan käyttöesineitä. Franck perehtyi jälleenrakennuskauden kotien tarpeisiin ja vakuuttui esimerkiksi kastike- ja keittokulhojen tarpeettomuudesta.

Seuraavan vuosikymmenen merkittävin muotoilusaavutus oli Kaj Franckin Kilta-sarja, joka teki läpimurron Kööpenhaminan näyttelyssä vuonna 1953. Kilta pohjautui 1930-luvulla alkaneeseen muotoiluajatuksen muutokseen, jolloin astioilta alettiin vaatia käytännöllisyyttä edustavuuden sijaan. Franckin mukaan Kilta-sarja oli protesti moniosaista astiastoa vastaan.
 
Kaj Franckin vuonna 1949 esittämä vaatimus "Räjähdyttäkää astiastot", olisi toteutuessaan merkinnyt loppua yli 250-vuotiselle kehitykselle, joka oli alkanut Aurinkokuninkaan hovista.

Juliste suurenee klikkaamalla