In English | Tekstin koko A- A+

Matkoilta kotiin -- Sibeliuksen Ainola Matkoilta kotiin -- Sibeliuksen Ainola

Pohjois-Pohjanmaan museossa on 26.8.–22.10.2006 välisellä ajalla esillä Suomen rakennustaiteen museon tuottama näyttely Ainola – matkoilta kotiin. Aino ja Jean Sibeliuksen koti. Näyttely esittelee Jean Sibeliuksen ystävältään Lars Sonckilta tilaaman Ainolan taiteilijahuvilan.


Jean, Margareta, Katarina, Heidi ja Aino Sibelius Ainolan pihalla syksyllä 1915.
Kuva: Ainolasäätiö


"Olen säveltänyt toisen sinfoniani Italiassa, kolmannen Pariisissa ja Voces Intimae -kvarteton olen säveltänyt Lontoossa. Suurimman osan olen säveltänyt Ainolassa. Minusta tuntuu aina, että jokaisen pitää elää metsässä taikka suuressa kaupungissa. Täällä Ainolassa tämä hiljaisuus puhuu."
 
Jean Sibelius (1865–1957) radiohaastattelussa vuonna 1948


Ainolan taiteilijahuvila, jota voidaan pitää yhtenä kaikkein tunnetuimpana puurakennuksena Suomessa, valmistui vuonna 1904 Järvenpäähän. Huvilan piirsi Sibeliuksen ystävä arkkitehti Lars Sonck (1870–1956) ja rakennus on yksi kuuluisan suunnittelijansa lukuisista puurakennuksista.

Viime vuosisadan alussa Jean Sibelius tunsi tarvetta paeta pääkaupungin riehakasta taiteilijaelämää ja osti marraskuussa 1903 tontin Järvenpäästä, jonne jo aiemmin oli syntynyt nuorten taiteilijoiden kiinteä yhteisö. Säveltäjä haki innoitusta Ainolan tontin itäpuolisten metsien hiljaisuudesta, kun taas lännessä sijaitseva puutarha oli Järnefeltien kulttuurisukuun kuuluneen Aino-puolison (1871–1969) erityisen huolenpidon kohde.

Ainolaan muutettiin 24. syyskuuta 1904. Alkuvuodet tuolloin vielä viisihenkinen perhe asui ainoastaan alakerrassa. Säveltäjän työhuoneena toimi huoneista suurin ja sieltä oli näköala Tuusulanjärvelle. Vuonna 1911 yläkertakin otettiin asumiskäyttöön. Vuosina 1914–15 laajennettiin vielä päärakennuksen taloustiloja ja ulkoseinät saivat lautaverhouksen. Viidestä tyttärestä nuorimman muutettua pois alakerran lastenhuone sisustettiin kirjastoksi 1935.

Pihapiirin rakennuksiin kuuluvat myös 1904 valmistuneet liiteri ja ulkohuone sekä 1912 rakennettu hevos- ja kärrytalli. Aino Sibeliuksen (1871–1969) suunnittelema sauna valmistui vuonna 1905


Aino ja Jean Sibelius. Kuva: Ainolasäätiö


Molemmat puolisot – vuonna 1957 kuollut säveltäjä ja hänen jälkeensä vielä lähes 12 vuotta Ainolassa asunut Aino Sibelius – haudattiin pihapiiriin, paikkaan, joka oli saanut nimensä heille rakkaan Italian Rapallon mukaan.

Vuodesta 1972 Ainola on ollut Suomen valtion omistuksessa. Sen kunnosta ja ylläpidosta huolehtii Museovirasto. Nykyisin Ainola on museo, jonka toiminnasta vastaa Ainolasäätiö.

Näyttelyn järjestäjät: Suomen rakennustaiteen museo, Ainolasäätiö ja Järvenpään kaupunki.

Näyttelyn työryhmä: arkkitehti Severi Blomstedt (hankkeen johto, näyttelyn kuvataitto), näyttelykoordinaattori Hannu Hellman (näyttelyn suunnittelu) ja tutkija, filosofian tohtori Eija Rauske (näyttelyn käsikirjoitus).


Sibelius ja Oulu

Jean Sibelius vieraili Oulun orkesterin kapellimestarina joulukuussa vuonna 1904. Sanomalehti Kalevassa julkaistiin 13.12.1904 säveltäjää ylistävä konserttiarvio. Arvostelussa mainittu Sibeliuksen teos Snöfrid oli improvisaatio lausujalle, sekakuorolle ja orkesterille.

Sibeliuksen konsertit
--
Molemmat Sibeliuksen konsertit – t. k. 9. ja 11. päivinä – ovat unohtumattomia. Kaikki tahtoivat häntä kunnioittaa ja kunnianosoituksilla olikin läpeensä hetkellisen mielijohteen sydämellinen ja teeskentelemätön leima. Nuottiteline oli jo mestarin ensikertaa esiintyessä koristettu värikkäillä kukilla. Ohjelman ensi osaston jälkeen ojennettiin hänelle yksinkertainen ja vaatimaton kukkalaite kieloista ja kanervankukkasista. Ja kun sitten "Snöfrid" oli laulettu nostivat avustavat herrat mestarin korkealle ilmaan raikkaiden hurraahuutojen kaikuessa. Toiseen konserttiin olivat muutamat isät ja äidit ikään kuin julistaakseen kaikkein parhaat tunteensa tuoneet pienet poikansa ja tyttärensä, jotka yleisön suosionosoitusten kaikuessa ojensivat Sibeliukselle kieloja – ainoita ja parhaita kukkia, mitä täällä saatavina on. Niin, sydämestämme kiitämme hra Sibeliusta niistä muistorikkaista hetkistä, jotka hän meille lahjoitti.



Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon arkisto. Kortin teksti: "Tässä nyt vihdoin tulee sen säveltäjän kuva jonka sulle lupasin lähettää."
Leimattu Helsingissa 13.11.1910.


Jean Sibelius netissä:
http://www.sibelius.fi/