In English | Tekstin koko A- A+

Spaatteli, haavahaka ja heebeli – esineitä terveydenhuollon museon kokoelmista Spaatteli, haavahaka ja heebeli – esineitä terveydenhuollon museon kokoelmista

Oulun kunnallissairaalan ensimmäiset hoitajattaret.
Istumassa ylihoitaja Emma Åström. Takana Riikka Sankinen, Hilja Tapio (Peltola) ja Hanna Petterson.


Pohjois-Pohjanmaan museon infotilassa 8.5. – 22.8.2010 esillä oleva pienoisnäyttely Spaatteli, haavahaka ja heebeli – esineitä Terveydenhuollon museon kokoelmista esittelee eri sairaanhoidon alojen instrumentteja. Esillä on esimerkiksi pehmytkudosinstrumentteja, hammaslääkäri K. Pajarin instrumentteja, ortopedian ja luukirurgian instrumentteja, anestesiavälineitä sekä kunnanlääkäri Pentzinin yleisinstrumentteja 1910-1930-luvuilta. Näyttelyn erikoisuutena mainittakoon oululaisen neurokirurgin, professori Stig Nyströmin 1950-luvulla kehittämät aneurysmaklipsit eli aivoverisuonipullistumapuristimet. Nyströmin puristimia on käytetty ympäri maailmaa aneyrysmaleikkauksissa.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluu laaja kokonaisuus oululaiseen sairaanhoitohistoriaan kuuluvaa esineistöä. Esineitä on kerätty 1980-luvulta saakka. Tämän niin sanotun Terveydenhuollon museon arvioitu esinemäärä on noin 6 000 esinettä.

Museoväen kannalta tällainen erikoislaatuinen esineistö on ongelmallista; esineluetteloinnin voivat suorittaa vain asiantuntijat. Esineistön luetteloinnissa onkin jo neljännesvuosisadan ajan ollut mukana terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat talkootyönä auttaneet museota kokoelman käsittelyssä. Enimmillään talkoolaisia on ollut seitsemän.

Tällä näyttelyllä museo haluaa kiittää pitkäaikaisia talkoolaisia johtava ylihoitaja (eläk.) Kaija Jaakoa ja osastonhoitaja (eläk.) Mirja Veromaata pitkään jatkuneesta yhteistyöstä. Talkoita pidetään yhä edelleen säännöllisin väliajoin. Luetteloinnin museaalisesta asiantuntemuksesta on huolehtinut museon amanuenssi Ulla Toppila.

Näyttelyssä on esillä myös oululaista sairaanhoidon historiaa esitteleviä teksti- ja kuvapaneeleita sekä Arvaa ellet tiedä –osio, jossa museokävijät voivat testata asiantuntemustaan sairaanhoitovälineistön tunnistamisessa.

Niin, ja mitä ovat spaatteli, haavahaka ja heebeli? Se selviää museon näyttelyssä.
 


Nyströmin klipsit

Näyttelyssä esillä oleva laatikko sisältää sarjan aivoverisuonipullistumapuristimia eli aneurysmaklipsejä, jotka ovat oululaisen neurokirurgin, professori Stig Nyströmin suunnittelemia ja teettämiä.

Nämä sisäjousipuristimet (ylärivi) on suunniteltu ja teetetty 1950-luvun loppupuolella, koska tarjolla oli vain jäykkiä jousettomia puristimia, jotka piti puristaa käsivoimin verisuonipullistuman ympärille tarkoituksena sulkea pussin kaula. Pullistuma puhkesi helposti toimenpiteessä ja käden liikkeestä saattoi syntyä aivokudosvaurioita.

Tavallisin tällainen jäykkä puristin oli Olivecrona-klipsi. Sitä ei ollut valmistettu suurikokoisena jättianeurysmia varten. Viime mainitut pyrittiin sulkemaan lankaligatuuralla, jolloin pujottimet oli saatava kokonaan pullistuman kaulan ympäri. Tämä lisäsi pullistuman puhkeamisriskiä sekä aivovaurioriskiä. Stig Nyström valmistutti myös isoja jäykkiä puristimia jättipullistumia varten (alarivi) sekä ruuveilla varustettuja isoja puristimia suuria jäykkiä sipulianeurysmia varten.

Stig Nyströmin tuottamia klipsejä käytettiin Helsingin neurokirurgian klinikassa (G. af Björkesten) sekä Oulun neurokirurgian klinikassa aivan alkuaikoina (S. Nyström). Niitä valmistettiin O. Lindroosin kultasepänliikkeessä Helsingissä. Valmistusaine oli hopeaa.

Puristimet julkaistiin alan kansainvälisissä lehdissä. Useita vuosia julkaisemisen jälkeen Los Angelesissa toimiva amerikkalainen neurokirurgi Milton Heifetz teetti kopiot klipseistä sillä erolla, että valmistusaineena oli teräs. Tämä ns. Heifetz-klipsi patentoitiin USA:ssa. Niitä oli käytetty ympäri maailmaa 70-luvun loppuun mennessä aneurysmaleikkauksissa noin 3 miljoonaa Milton Heifetzin. Tämän Heifetz kertoi  31. Pohjoismaisen Neurokirurgikokouksen yhteydessä vuonna 1979 Oulussa.

Puristimen kopiointi ja sarjatuotanto toi sen maailmanmarkkinoille lukemattomien aneurysmapotilaiden onneksi. Sisäjousipuristimen kehitysvaiheet on käsitelty seikkaperäisesti J. L. Foxin kirjassa "Intracranial Aneurysms". Markkinoille tuli ulkojousella varustettuja klipsejä myös suuria aneurysmia varten. Jousipuristimet työnsivät täysin syrjään jäykät klipsit ja lankaligatuurat.
 

Oulun lääninsairaalan pihalla vuonna 1900. Istuva hattupäinen herra on ylilääkäri Louis Gratschoff. Hänen vieressään ylihoitaja ja sitten rouva Gratschoff.
 
Gratschoffin pyynnöstä ylihoitajaksi kutsuttiin Naema Kurvinen. Toistensa töitä kunnioittava parivaljakko kehitti yhdessä 20 vuoden aikana sairaalaa ja sairaanhoitoa.
 
Oulun lääninsairaalan miesosasto vuonna 1926.
 
Oulun kaupungin synnytyslaitoksen henkilökuntaa vuonna 1930.
Vasemmalla Vera Öhman, ylilääkäri Hjelmer Paavola, Saara Heinonen,
takana vas. Anna Nurro, Jenny Orsi (kätilöitä), tunnistamaton ja Lempi Sysi.

Oulun piirimielisairaalan lääkäreitä 1950-luvulla: osastonlääkäri Reino Talvenheimo, ylilääkäri Konrad von Bagh (Vompakki) ja osastonlääkäri Börje Manns.
 
Opiskelijoille opetetaan lääkkeiden annostelua. Vasemmalla osastonhoitaja Reetta Hietala, Oulun piirimielisairaala.

 

Terveydenhuollon museon historiaa 

Ajatus Oulun terveydenhuoltoalan esineistön keräämisestä keskitetysti heräsi 1980-luvun alkupuolella, kun useat sairaalat, laitokset ja yksityiset henkilöt olivat halukkaita lahjoittamaan esinetallennuksiaan. Terveydenhoitoalan laitokset ja Pohjois-Pohjanmaan museo pitivät Oulun sairaalalaitoksen kehityksestä kertovan esineistön säilyttämistä niin tärkeänä, että vuonna 1983 perustettiin toimikunta huolehtimaan ja edistämään esineistön säilytystä ja luettelointia.

Terveysvirasto osoitti silloisen museotoimikunnan käyttöön Tuiran sairaalan entisen laboratorio- ja röntgenrakennuksen, johon kerättiin sairaaloista, laitoksista ja yksityisiltä ihmisiltä esineistöä. Näitä esineitä kertyi tuhansia. Yksistään Oulun kaupungin terveysvirastosta on peräisin 2 000 esinettä.

Museoväen kannalta esineistö oli ongelmallista; esineluetteloinnin voivat suorittaa vain terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on tieto siitä mihin mitäkin instrumenttia on käytetty. Hankkeeseen saatiin jo varhaisessa vaiheessa mukaan terveydenhuollon ammattilaisia, jotka kerääntyvät vapaa-aikanaan säännöllisesti kahden viikon välein luetteloimaan esineitä. Jo neljännes vuosisataa jatkuneen vapaaehtoistyön aikana on saatu luetteloitua 5 839 esinettä.

Enimmillään talkoolaisia on ollut seitsemän. Tällä hetkellä heitä on kaksi, 
Kaija Jaako ja Mirja Veromaa. Talkoita pidetään säännöllisti kahden viikon väliajoin, kesää lukuun ottamatta.

Terveydenhuollon museo – niin kuin tätä kokoelmaa kutsutaan 
– on yksi Pohjois-Pohjanmaan museon museoyksiköistä. Luetteloinnin museaalisesta asiantuntemuksesta on huolehtinut museon amanuenssi Ulla Toppila.

Vuonna 1985 Tuirasta käyttöön saadut noin 100 neliön tilat ovat täynnä eikä työskentely tiloissa enää ole mahdollista. Esineistö vaatisi yhtenäiset varastotilat, tulevaisuudessa myös näyttelytilat.

 
teksti: amanuenssi Ulla Toppila