In English | Tekstin koko A- A+

Suurenmoinen sirkus Suurenmoinen sirkus

Suurenmoinen sirkus -näyttely esittelee perinteisen eurooppalaisen ja suomalaisen sirkuksen historiaa ja sirkustaiteilijoita. Valokeilaan nousevat sirkustaiteen moninaisuus ja taiteilijoiden virtuositeetti.

Kaikille tuttu sirkus on englantilaisen ratsuväessä palvelleen Philip Astleyn (1742–1814) keksintö. Vuonna 1768 hän keksi yhdistää akrobaattien, jonglöörien ja muiden esitystaitureiden ohjelmanumeroita perinteiseen taitoratsastukseen. Sirkus oli syntynyt. Rajatuista ulkoilmaesiintymisalueista kehittyivät sisäamfiteatterit. Näiden rinnalle tulivat puolestaan sirkusteltat: sirkus saattoi lähteä liikkeelle.

Taitoa vaativat hevosnumerot ovat sirkusesitysten perusta. Maneesin halkaisijaksi vakiintui 13 metriä nimenomaan hevosnumeroiden vuoksi. Hevosen kiertäessä kehää keskipakoisvoima helpotti temppujen suorittamista sen selässä. Esiintymisalueen vakiomitta helpotti myös esitysten viemistä paikkakunnalta toiselle.
   
Sirkusesitys perustuu esiintyjien äärimmäiseen taituruuteen ja rohkeuteen. Pelottavat ja vaaralliset ohjelmanumerot leikittelevät ihmisten kuolemanpelolla. Kuolemanpelon vastavoimana toimi puolestaan nauru, toinen sirkukseen oleellisesti kuuluva elementti. Sirkusklovnit ovat kehittyneet harlekiinista, 1500-luvulla kehittyneen kansanomaisen teatterimuodon commedia dell'arten hahmoista. Yleisö nauraa klovnin kurittomuudelle - klovni toimii vastoin yleisiä käyttäytymisnormeja - tai taidokkaasti tehdyille virheille.

Sivun alkuun Näyttelyssä esillä olevat esineet kertovat kotimaisen sirkuksen historiasta ja nykypäivästä. Nähtävinä ovat muun muassa Onni-Klovnin housut, 248 cm pitkän Väinö Myllyrinteen puku ja polkupyörä, TV-ohjelma Sirkus Papukaijan vakiohahmot, Solmu Mäkelän ja Simo Aallon taikurinvälineistöä sekä kahlekuningas Timo Tuomivaaran kahleet ja pakkopaita.
 
Esillä on myös ainutlaatuisia sirkusjulisteita ja valokuvia. Näyttelykuvissa klovnit, akrobaatit, jonglöörit, taikurit, kahlekuninkaat, kummajaiset ja eläintenkesyttäjät esittävät temppujaan. Myös eläimillä on ollut merkittävä osa sirkusesitysten ohjelmistossa; moni suomalainen muistaa varmaan Suomen Tivolin vetonaulan, Pepita-norsun.
 
Näyttelyn tekemisen yhteydessä on haastateltu suomalaisia sirkustaiteilijoita. Haastateltavina ovat olleet Edith Kleinbarth, kuuluisan Althoffin sirkussuvun Suomeen kotiutunut edustaja, akrobaatit Kari Hasanen ja Alpo Hirvimäki, Lintusen akrobaattiperhe, norsunkouluttaja Pertti Sariola, taikurit Solmu Mäkelä ja Maarit Tiilikainen, sirkuksen ensimmäisen 5-vuotisen taitelija-apurahan saanut Maksim Komaro ja sirkusagentti Tom Hertell. Haastatteluissa he kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään sirkuselämästä. Koosteet näistä haastatteluista on nähtävissä näyttelyssä.
 
Esillä on harvoin nähtyä aineistoa Yleisradion TV-arkistosta, Pietarin sirkustaiteen museosta, Ruotsin sirkusakatemian kokoelmista ja Cirkusbyenin I Hvidorvresta Tanskasta.
 
Teatterimuseon tuottama näyttely Suurenmoinen sirkus vie katsojat sirkuksen kiehtovaan maailmaan.

Sirkus – sirkus on maailman paras paikka
-Konstantin Stanislavski


Sirkuselämää Oulussa 1800-luvulla
 
Näyttelyyn on lisätty osuus, joka kertoo Oulun kaupungin sirkushistoriasta. Ensimmäiset tiedot Suomessa liikkuneista sirkusseurueista ovat 1800-luvun alkupuolelta. Matkalaisten tie ulottui Ouluun 1820-luvulla. Pitkin vuosisataa täällä vieraili lukuisia ulkomaalaisia seurueita esittäen mitä monipuolisimpia ohjelmanumeroita. Ensimmäisinä suomalaissyntyisinä sirkus- ja varieteetaiteilijoina voidaan pitää oululaisia Alexander ja Gustaf Westerlundia, joiden tiedetään esiintyneen akrobaatteina ensimmäisen kerran vuonna 1880.

Lehdessä veljeksiä mainostettiin seuraavasti:

Taide-sukkeloitsijat veljekset Westerlund Oulusta oleskelevat täällä nykyään parhaillaan huvittelemassa kansaa näytöksillänsä. He ovat matkustelleet maaseuduilla lavealta ja saaneet kelpolailla ihailijoita. – Tähän asti ovat ainoastaan ulkomaalaiset "komelianttarit" harjoitelleet tuollaista liikenne-sukkeluutta, mutta niitä alkaa jo ilmaantua kotimaisiakin.
 

Kiertävien sirkus- ja tivoliseurueiden vetonauloina olivat erilaiset kummallisuudet: kääpiöt, jättiläiset, raajarikot, siamilaiset kaksoset ja karvaiset ihmiset. Koska sosiaaliturvaa ei ollut, toi näytteille asettuminen kohtuullisen – joskus jopa hyvän – toimeentulon. Myös Oulussa näitä kummallisuuksia nähtiin: norjalaisia jättiläisiä, Skandinavian pienin nainen sekä "Jättiläistyttö". Ja jos aidot eivät päässeet paikalle, niin näihin maailman ihmeisiin pääsi tutustumaan aidon kokoisina vahakopioina!

Raajarikkona syntynyt ruotsalainen Anna-Sofia Nilsson kiersi Suomea vuonna 1866 ja "näytti itseään" Oulussakin. Oulun Wiikko-Sanomia uutisoi jutun otsikolla "Ihme-lapsi". Ja sitä Anna-Sofia omalla tavallaan olikin. Vajavaisilla raajoillaan hän näytti yleisölle esimerkiksi "tapiseerausta ja päärintöitä".


Sirkus saapuu kaupunkiin - Oululaista sirkuselämää 1800-luvulla -näyttelyteksti PDF-tiedostona

Käytettäessä mainittava lähde: Pohjois-Pohjanmaan museo / Arja Keskitalo