In English | Tekstin koko A- A+

Talon historiaa Talon historiaa

Limingan tullitupa

Merimiehenkotimuseo sijaitsee Oulun Pikisaaressa talossa, joka on peräisin 1730-luvulta.  Rakennus toimi alunperin tullitupana Oulusta Liminkaan johtaneen tien varrella. Rakennus on nykyisin Oulun vanhin puurakennus, joka selvisi jopa vuoden 1822 tuhoisasta kaupunkipalosta.

Oulun palo 1822
Oulun palo 1822. Jack Wallinin akvarelli, Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat
 

Suurpalon sattuessa tullitupa oli tulli-inspehtori Bergin omistuksessa ja se sijaitsi silloisessa neljännessä kaupunginosassa. Kaupungin uuden asemakaavan myötä tullitupa siirrettiin viidenteen kaupunginosaan tontille numero 7. Nykyisen katujärjestyksen mukaan uusi sijainti oli Kirkkokadun ja Nummikadun kulmassa.

Maanmittari Peter Nymanssonin piirustuksista vuodelta 1804 käy ilmi, millaiselta tullitupa näytti aikoinaan. Se oli matala pystylaudoitettu rakennus, jonne oli käynti kadun puolelta. Rakennuksen pohjoispäässä oli pieni viistokattoinen eteinen, josta oli pääsy pieneen tupaan. Eteinen purettiin vuonna 1965.

Limingan tullitupa

Peter Nymanssonin karttakokoelmasta vuodelta 1804.
 
Rakennuksen pohjoispään pienen huoneen kerrotaan joskus olleen vanginkuljettajan yöpymispaikka. Yön ajaksi hän kiinnitti kuljetettavansa seinässä olleeseen rautarenkaaseen.

Oulun vanhin puurakennus tunnetaan myös Matilan talona. Nimi viittaa talon pitkäaikaiseen omistajaan, merimies Isak Matilaiseen (1838-1898). Jäätyään leskeksi Greta Matilainen (1847-1910) piti talossa maitokauppaa, josta terveystarkastaja lausui vuonna 1910 seuraavaa:

" - - - Myymälä oli puusta pieni ja matala, muuten tarpeeksi valoisa, lattia puusta, maalattu. Puhtaus ja järjestys hyvä."

maitokauppa
Oululaiset jonottamassa Matilan talossa olleeseen Limingan Osuusmeijerin maitomyymälään vuonna 1917. Kuva: Samuli Paulaharju


Greta Matilaisen jälkeen tila siirtyi Limingan osuusmeijerin haltuun. Modisti eli hatuntekijä Rauha Leskinen piti talossa liikettään vuosina 1944-1949.

vanhojen kirjojen kauppa
Matilan talossa toimi 1950-luvulla muun muassa huokeiden kirjojen erikoisliike. Kuva: Pentti Väisänen