In English | Tekstin koko A- A+

Vapaana nouse hulmuntaas -- Suomen lipun tarina Vapaana nouse hulmuntaas -- Suomen lipun tarina

Urheiluselostajat ovat tuoneet kansakunnan tajuntaan ilmauksen siitä, että suomalaiset katsovat urheilukilpailuja sinivalkoisin silmin. Runollinen kielikuva vetoaa suomalaisiin. Miltä tuntuisi, jos urheilukilpailuja katsottaisiin punakeltaisin silmin? Punainen ja keltainen ovat yhdessä hopean kanssa Suomen vaakunan värit ja niistä oli tulla myös maan virallisen lipun värit. Näyttely Vapaana nouse hulmuntaas – Suomen lipun tarina esittelee museon kokoelmiin kuuluvia historiallisia lippuja ja kertoo Suomen lipun syntytarinan.


Vaakuna - Suomen vanhin tunnus

Liput ja vaakunat olivat alkujaan hallitsijan, hallitusvallan ja armeijaosastojen tunnuksia. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa luovutti vuonna 1556 Suomen herttuakunnaksi pojalleen Juhanalle. Tässä yhteydessä herttuakunnalle suunniteltiin oma vaakuna. Suomen vaakuna pelkistyi 1500-luvun lopulla yksikenttäiseksi leijonavaakunaksi, jossa vaakunaeläin polkee jalkoihinsa idän käyrää miekkaa ja pitää haarniskoidussa oikeassa kädessään lännen suoraa miekkaa. Willem Boyen suunnitteli leijonavaakunan siihen asuun, jossa se on säilynyt meidän päiviimme. Se liitettiin 1581 valmistuneeseen Uppsalan tuomiokirkossa olevaan Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin.


Kansallisvaltio ja kansallinen lippu

Kansalliset liput tulivat käyttöön 1800-luvulla kansallisuusaatteen nousun myötä. Suomalaisilla ei tuolloin ollut omaa lippua. Kauppalaivamme purjehtivat Venäjän valko-sini-puna trikolorin alla. Juhlatilaisuuksissa liputettiin leijonavaakunasta aiheensa ottaneella hopea-kelta-punaisella leijonalipulla. Kulttuurivaikuttajista esimerkiksi Sakari Topelius puhui 1860-luvulta alkaen sinivalkoisen lipun puolesta. Topelius teki myös runon lipun kunniaksi (suom. Ohto Manninen):

Vapaana nouse hulmuntaas,
välähdä sini-valkeaas,
sa toivonuljas viiri!


Lippukeskustelun oululainen avaus

Lippukeskustelun oululaisen avauksen teki kaupunginlääkäri Fredrik Nylander vuonna 1862. Hän ehdotti Suomen valtiolipuksi leijonalippua ja laivojen käyttämäksi kauppalipuksi kahdesta punaisesta ja kahdesta hopeisesta ristikkäin sijoitetusta neliöstä koostuvaa lippua. Oulu oli tuolloin purjemerenkulunkeskus ja suomalaiset laivat olisi haluttu liputtaa oman lipun alle. Kauppalaivamme joutuivat kuitenkin purjehtimaan maan itsenäistymiseen asti Venäjän lipun alla. Lippukeskustelu poiki satoja ehdotuksia joita tekivät lehdet, yksityishenkilöt ja valtiopäiväedustajat.


Koko kansan lippu

Monien vaiheiden ja ehdotusten jälkeen Suomen lipuksi valittiin 28.5.1918 Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen suunnittelema siniristilippu. Siitä tuli nuoren valtion tunnus. Sisällissodan hävinneiden punaisten piirissä se koettiin valkoisen Suomen lipuksi. Kesti vielä kauan ennen kuin kaikki kansalaiset tunsivat lipun omakseen. Siniristilipusta tuli lopullisesti koko kansan lippu talvi- ja jatkosotien aikana.


teksti: Jarmo Koponen