Uutiset

< Takaisin

Vammaisneuvosto palkitsi taidemuseon vammaisystävällisyydestä

Kuvailutulkkaus, kosketteluteokset ja pyrkimys moniaistisuuteen

 

    
  Martti Innasen aito Mouhijärven umpitollo sekä puualan artesaani Maria Littowin valmistama kosketteluversio teoksesta. Kuva Mika Friman.

Oulun kaupungin vammaisneuvosto on tänään palkinnut Oulun taidemuseon vammaisystävällisenä paikkana Oulussa. Palkintolaatan vastaanottivat taidemuseon amanuenssi Outi Dekker, asiakaspalvelusta Tuija Ontero ja kulttuurijohtaja Risto Vuoria.

Tänä vuonna palkituksi tuli ensimmäistä kertaa kaupungin toimija. Ehdottajajärjestön, Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset ry:n perusteluissa todetaan, että Oulun taidemuseo on kehittänyt pitkäjänteisesti palvelumuotoja, joissa vammainen asiakas otetaan huomioon. Näkövammaisille järjestettävät taiteesta kuvaillen -opaskierrokset järjestyvät helposti ja museo tuottaa moniaistista havainnemateriaalia, kuten kosketeltavia versioita maalauksista. Vuosien varrella on myös nähty Aistikaaos, moniaistisuuteen ja saavutettavuuteen pyrkivä taidenäyttely.

Museon tekemä työ on mahdollistanut sen, että kuvataide on alkanut kiinnostaa myös sellaisia näkövammaisia, jotka ovat kuvitelleet, etteivät he saa kuvataiteesta mitään irti.

Mikä ihmeen kuvailutulkkaus?

Silloin tällöin Oulun taidemuseolle saamme vieraaksi näkövammaisryhmiä, jotka tilaavat tutustumisen oppaan johdolla johonkin meneillään olevaan näyttelyyn, kertoo taidemuseon amanuenssi Outi Dekker. Näissä esittelyissä opas käyttää kuvailutulkkausta eli kuvailua. Kuvailun perusidea on se, että kuvailija kertoo taideteoksen äärellä, mitä hän näkee teoksessa. Ehkä kuulostaa helpolta, mutta se on yllättävän haasteellista. Haasteellisuudessa on myös kuvailutulkkauksen viehätys. Outi Dekker on huomannut, että näkevänkin se saa katsomaan taideteosta uudella tavalla.

Taideteoksen kuvailu lähtee aina kokonaisuudesta, teoksen fyysisistä tekijöistä, koosta, muodostaja ja tekniikasta. Selkeä kuvailu nostaa esille olennaisen ja merkittäviä yksityiskohtia. Tämä auttaa kuulijaa erottamaan teoksessa olevia asioita ja luomaan omia mielikuvia. Esimerkiksi värien sanallistamisessa otetaan apuun muiden aistien kautta välittyvät mielikuvat, kuten "nuotion lämpöä hehkuva punainen". Osuvat ilmaisut välittävät elävästi teoksen tunnelmaa, tapahtumia tai värien kirjoa henkilölle, joka ei niitä näe.

Näkövammaisten opastuksiin kuuluu myös se, että näyttelyihin pyritään järjestämään jotain kosketeltavaa, joka syventää kokemusta. Maalausten yksityiskohtia voidaan selventää tunnusteltavin kohokuvin. Joskus näyttelyssä on mahdollisuus kosketella taideteoksia, varsinkin veistoksia. Tosin museossa se tapahtuu yleensä puuvillakäsineet kädessä. Parhaassa tapauksessa esillä on veistoksia, jotka ovat kosketeltavia paljain käsin. Silloin tunnustelusta pääsevät nauttimaan kaikki museovieraat