Artikkelit

< Takaisin

Aikuisiän napanuora kasvoi Ouluun

 

Kulttuuri ei ole elitismiä erillisessä tilassa, kulttuuri on meidän kaikkien elämässä, se on tapa tehdä ja hahmottaa asioita, juhlia ja viestiä toisten kanssa.

Näitä näkökulmia korostaa Piia Rantala-Korhonen, Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeen hankejohtaja.  

”Kun ajattelen esimerkiksi omaa perhettäni ja kokkimummo Berttaa niin hän ei koskaan kirjoittanut reseptejä ylös. Ihmiset eivät tunnista, että ovat guruja jossain.” 

Täältä löytyy maailmanluokan tekoja

Rantala-Korhonen siis tarkoittaa, että kulttuuripääkaupunkihankkeen juuret ovat paikallisissa erityispiirteissä. Hän ei myöskään mielellään puhu kaupunkien välisestä kilpailusta.  

”Tämä ei ole hiihtokilpailu vaan jokaisella on oma latunsa ja toimintaympäristönsä. Me emme ole tekemässä parempaa Tamperetta vaan parempaa Oulua. Oulun valtteja ovat pohjoisuus, juureva omintakeinen kulttuuriperintö, teknologia- ja huippukulttuuriosaaminen.” 

Alun perin eteläsuomalaiselle hankejohtajalle on ollut valtava oppimiskokemus, kun hän on tavannut lähiseudun kulttuuritoimijoita.

”Naapurikunnista löytyvät merkilliset, pienet ja huomamaattomat jutut, joista ei laajasti tiedetä esimerkiksi Kulttuurikauppila Iissä ja Kulttuuripäiväkoti Hailuodossa. Pimeässä syrjässä pohjoisessa on näin paljon energiaa ja luovuutta. Täällä voidaan tehdä maailmanluokan tekoja.”

Oulussa pidettiin merkittävänä rouvana

Rantala-Korhonen tuli Ouluun vuonna 2013 apulaiskaupunginjohtajaksi sivistys- ja kulttuuripuolelle.

”Minulla oli kiinnostava vakituinen työ vapaan sivistystyön tulosyksikön johtajana Espoossa. Martti oli silloin kansanedustajana, mutta hänelle oli selvää, että ei halunnut jäädä pääkaupunkiseudulle asumaan. Ilman Marttia olisin tuskin tullut.” 

Oulu oli muuttajalle suhteellisen tuntematon. 

”Isä asui täällä 70-luvulla ja kävin silloin Oulussa muutaman kerran hiihtolomalla ja kun Korhosen kanssa heilasteltiin. Kun tulin, oli kylmää ja pimeää, kaikki hyvin uutta. Korhosen perhettä lukuun ottamatta en tuntenut ketään. Olin ollut hyvin pitkään Espoon kaupungilla luottamushenkilönä ja virkamiehenä, joten tiesin miten iso kaupunki toimii. Espoossa tunsin kaikki ihmiset mutta kun 50-vuotiaana alat rakentaa uusia tuttavuuksia, ei se käykään niin jouhevasti.”

Sellainenkin kuva jäi, että apulaiskaupunginjohtajaa pidettiin Oulussa ”isona rouvana”. 

”Täällä tunnetaan kaupungin virkamiesjohto. Kylillä ei voi liikkua anonyymisti niin kuin pääkaupunkiseudulla.”

Espoossa Rantala-Korhosella on edelleen koti. Helsingissä asuvat hänen neljä lastaan ja neljä lastenlastaan. 

”Nyt olen kasvattanut aikuisiän napanuoran Oulun kaupunkiin.” 

 Milloin jos ei nyt?

Kävipä kulttuuripääkaupunkihankkeen kanssa miten tahansa, Rantala-Korhonen uskoo, että johonkin maaliin tullaan joka tapauksessa.

”Kaikki mitä tehdään auttaa kehittämään Oulua. Työ ei mene missään tapauksessa hukkaan.” 

Oulu2026:lla on myös vahva eurooppalainen ulottuvuus. 

”Eurooppalaisia yhteistyökontakteja pitää luoda lisää ja kulttuuripääkaupunkia tehdä yhdessä eurooppalaisen toimijan kanssa.” 

Rantala-Korhonen korostaa hankkeen ainutkertaista mahdollisuutta. 

”Jos ei nyt, niin milloin seuraavan kerran?”, hän kysyy. 

Teksti: Sirpa Tarkkinen
Kuva: Minna Mäki-Heikkilä

Jakolinkki