Anna-Maija Toivanen on kesätöissä Oulun kaupungilla. Hän työskentelee heinäkuun Hiirosenkodissa ja viihtyy mainiosti monipuolisissa tehtävissä ikäihmisten parissa.
 
Juuasta kaksi vuotta sitten Ouluun muuttanut Anna-Maija opiskelee kasvatustiedettä yliopistossa. Syksyllä alkaa luokanopettajaopintojen kolmas vuosi. Kesää Anna-Maija ei kuitenkaan vietä lasten parissa, vaan työskentelee Hiirosenkodissa, jonne työmatkaa kertyy kotoa vain muutama sata metriä. Tämä on hänen ensimmäinen kesätyönsä ikäihmisten kanssa.
 
”Ikäihmiset ovat minulle tärkeitä. Omat isovanhempani olivat dementoituneet, ja vietin heidän kanssaan paljon aikaa ja avustin arkiaskareissa. Lisäksi äitini on ollut lähihoitaja, joten ehkä senkin vuoksi päädyin tälle alalle kesätöihin." 

 

Hiirosenkodissa on tarjolla monenlaista viriketoimintaa. Asukkaille ovat tulleet tutuiksi muun muassa ulkoilut luontopolulla ja hanuristien esiintymiset. Onpa talossa järjestetty päivätanssitkin.  Loppukuusta vieraaksi saapuvat kaupungin kesämuusikot. 
 
”Vietämme täällä paljon aikaa yhdessä. Vedän musiikkituokioita, soitan kitaraa ja laulan, ja välillä asukkaatkin yhtyvät lauluun mukaan. Joskus luen asukkaille kirjaa ja toisinaan pelaamme lautapelejä. Tänään meillä oli fysioterapeutin vetämänä mielikuvajumppaa, jossa lähdimme kalareissulle. Siinä tuli jumpattua niin jalat kuin kädetkin, kun ensin ”kävelimme veneelle” ja sitten teimme soutuliikkeitä.” 

 

Osasto D6, jolla Anna-Maija työskentelee, on tarkoitettu palvelukotipaikkaa odottaville ikäihmisille. Tällä hetkellä asukkaita on 14. 

 
”Monet asukkaat täällä saattavat ensin vaikuttaa hieman hiljaisilta, mutta kun heitä pysähtyy jututtamaan, saakin kuulla aivan mahtavia tarinoita entisajoilta.”  
 
”Oma mummoni on taivastellut nykyajan lasten älypuhelimia ja muita vempaimia. Hänelle lapsena toi iloa pitkäksi aikaa lehmän karvoista saippualla huovutettu pallo”, valottaa Anna-Maija.  
 

Anna-Maijan mielestä parasta ja palkitsevinta työssä on, kun saa hymyn ikäihmisen kasvoille. Hän on kiintynyt asukkaisiin nopeasti. ”Ikävä tulee aina, kun joku muuttaa uuteen paikkaan.” 

 

Teksti ja kuva: Päivi Vuoti-Karvonen