"Olen kuvataiteilija ja minulla on taidemaalarin koulutus. Maalari olen, mutta teen myös muilla välineillä. Minulla tulee Hiukkavaarassa syksyllä 2 vuotta täyteen. Syyskuussa 2010 siirsin työhuoneeni tänne. Tarvitsin nopeasti uuden työtilan ja silloin täällä oli tiloja vapaina. Tällä hetkellä kaikki isommat huoneet on varattu. Minulla on 50 neliön tupa käytössäni.

Harvat taiteilijoista elää yksinomaan taiteella, on tehtävä muitakin hommia. Itse toimin myös kriitikkona. Monet meistä tekevät opetustöitä, muutamat täälläkin työskentelevistä myös kokopäivätoimisesti.

Oulusta on hävinnyt tosi paljon työhuoneyhteisöjä, kun taloja on purettu tai restauroitu muuhun käyttöön. Hiukkavaaralle on pysyvä tarve.

Tämänkokoinen työhuone Hiukkavaarassa maksaa kuukaudessa 195 euroa. Oulussa on sellainen mahtava systeemi, että ammattitaiteilijat voivat hakea kaupungilta työtila-avustusta, joka kattaa osan vuokrasta. Tämänkokoisesta huoneesta taiteilijalle jää maksettavaksi noin satanen kuussa.

Parasta on, jos pystyy olemaan työhuoneella pitempiä jaksoja ja säännöllisesti. Silloin tekeminen alkaa kantaa itseänsä. Aina katkon tai tauon jälkeen työt pitää käynnistää uudestaan ja se on aika tuskallinen vaihe.

Hiukkavaarassa on ääripäät läsnä. Viimekesäisen Hiukkavaara Piknikin yhteydessä nousi näkyville se, mitä kaikkea täällä onkaan meneillään ja tapahtuu. Arjessa ja varsinkin talven pimeydessä täällä taas on aika aavemaista. Kun taiteilijoilla kullakin on oma aikataulunsa, täällä ei välttämättä näe ketään. Viimevuotisen Piknikin jälkeen meidän talossa kyllä lisääntyi työhuoneiden kysyntä, taiteilijoita on tullut lisää ja tunnelma mukavasti tiivistynyt.

Hiukkavaara on tietenkin vähän syrjässä keskustasta katsoen, tänne on pitkä matka. Asun toisella puolella Oulua, noin seitsemän kilometrin päässä. Aika paljon kuljen pyörällä, kuten monet muutkin, joilla ei ole autoa. Talvisin kuljen jonkin verran myös bussilla, mutta se on se hitaampi tapa. Oulussa kun joukkoliikenne ei kovin hyvin toimi.

Jos tänne tulee paljon ihmisiä asumaan, niin se on vaan mukavaa. Eristäytyneisyys vähenisi. Ympäristössä, jossa taiteilijoita ja muusikoita ei nähtäisi vihollisina vaan voimavarana, olisi hauska tehdä työtä. Se ruokkisi myös luovuutta, koska tulisi tunne siitä, että on osa kokonaisuutta.

Kuvataiteilija tekee paljon töitä yksin. Joskus saattaa tuntea olevansa irrallinen, miettii oman työnsä merkitystä ja taiteen merkitystä ylipäänsä. Jos on luontevasti osana jotain laajempaa yhteisöä, niin se vähentää turhautumisen kokemuksia. Mahdollisuuksia sellaiseen pitäisi olla paljon enemmän kaikkialla, täällä Suomessa. Siitä seuraisi hyviä asioita.

Mielenkiintoista on myös se, minkälaisia uusia vuorovaikutuksen muotoja syntyisi alueella, jossa toiset asuvat ja toiset tekevät taidetta. Taiteilijoilla on ympäristölle myös annettavaa! Alueen suunnitelmiin liittyy esimerkiksi monitoimitalo, sitä kautta yhteistä toimintaa voisi kanavoida.

Viime vuoden Piknikissä kävi paljon ihmisiä tästä lähistöltä, esimerkiksi Myllyojalta. Monet olivat innoissaan että tämmöistä täällä, onpa mahtavaa, onpa hienoa."