"Sehän Hiukkavaarassa on hienoa – asun itse Saarelassa – kun ollut ihan vieressä yllättävänkin monipuolinen luontokohde. Kun Hiukkavaara oli armeijan aluetta, niin se tiettyyn asti rajoitti liikkumista. Nyt siitä on tullut kaupunkilaisten hiekkalaatikko. Hiukkavaarassa on ulkoilijoita ja koiran kuljettelijoita, on itselläkin, ja kivahan siellä on kulkea. Onneksi moottoripyöräpojat ovat lähteneet sieltä.

Hiukkavaarassa on hirmu paljon säilynyt luontojuttuja. On myös oma testinsä siinä, että mitkä lajit säilyy rakentamisen jälkeenkin.

Hiukkavaaran lähellä on vieläkin jopa teerensoidin, ja on jännittävää nähdä tuleeko se säilymään. Teeret ovat lyyrypyrstöisiä isoja kanalintuja, ritareita, jotka pitävät turnajaisia soilla. Ne kerääntyvät kisailemaan paremmuudesta avoimelle aukiolle, missä naaraat valitsevat komeimman kukon, jonka kanssa haluavat jälkeläisensä. Näyttävä luonnonnäytelmä, kuuluva ja näkyvä toisin kuin metson salaperäinen soidin, joka tapahtuu metsän sisällä. Hiukkavaarassa asuu myös metso sekä riekko, joka alkaa olla näillä leveysasteilla uhanalainen. Myös kanahaukka pesii alueella. Hiukkavaaran vieressä on Niilesjärvi, hieno paikka, jossa joutsen pesii ja jossa on muutenkin monipuolinen vesilinnusto. Isosuo, Hiukkavaaran itälaidassa ja siitä itään Joutsensuo ovat luonnontilaisia soita, joilla on rikas linnusto; kahlaajia, kurkia liikkuu ja pesii.

Sanginjoella on hienoja luontopolkuja. Hiukkavaarasta voisi tehdä liittymäpolut niin pääsisi kotoa suoraan kävelemällä tulille. Voisi tehdä erävaelluksen kotoa, rinkka pykälään ja tulille illaksi ja yöksi, ei tarvitsisi käyttää autoa ollenkaan. Voisi lähteä jopa keskustasta rinkkaselässä, kävellä Oulunjoenvartta Hiukkavaaran kautta Sanginjoelle..

Koen tärkeänä tämän Sanginjoen kansallispuistoasian, joka tulisi ihan Hiukkavaaran kylkeen. Oulun kaupunki ei ole vielä hirveän innostunut. Eivät vielä oikein tajua millainen arvo kaupungissa olevalla luonnontilaisella alueella on.

Suomen tulevaisuuden brändi on metsä, varsinkin Pohjois-Suomessa. Me Oulussa ollaan pohjoisen portilla. Meille tulee paljon luontomatkailijoita esimerkiksi Englannista. Jari Peltomäki tuo 500 lintubongaria vuodessa Ouluun. Bisnesmatkailijat voitaisiin viedä tulille, juomaan nokipannukahvia.

Hiukkavaara on erämaan kynnyksellä. Siitä voi tehdä kaupunginosan, joka on luonnon kainalossa. Hiukkavaaraa voisikin kehittää lähiluontokohteena. Erämaahan pitää olla kaikilla mahdollisuus. Ei tarvitse olla paksua lompakkoa. Jos ei ole paljon aikaa, niin voit piipahtaa milloin tahansa. Keväällä, joka on mahtava vuodenaika mutta jolloin ei kuitenkaan ole kauheasti aikaa, on tärkeää, että pääsee lähelle luontoon, ihan vaan käväisemään.

Kaupungin oma omistus antaa mahdollisuuden tehdä poikkeuksellista. Kaupungin ulkometsä on ihan liian arvokas puun tuotantoon. Ei pitäisi ajatella vain kuutioina vaan todella niitä hienoja juttuja, joita sieltä löytyy. Meillä oli kevään kuluessa monta seminaaria Sanginjoen alueesta, joissa on tullut vähän vastakkainasettelua mutta eiköhän järki voita. Tällä hetkellä Hiukkavaara on onneksi toimenpidekiellossa.

Armeija käsitteli aluetta kuin talousmetsää mutta siviilit eivät liikkuneet siellä eikä ollut asutusta. Jotkut eläimet eivät tykkää siitä että on ihmisiä. Vanhojen metsien lajit kuten metsot, kärsivät siitä, että metsiä hakataan ja ne menevät pirstaloiseksi. Samaten tietyt pikkulintulajit, kuten kuukkeli, jota on myös tavattu Hiukkavaarassa. Ennen vanhaan metsää hakattiin harventamalla, jolloin metsä jäi eheäksi. Tällä hetkellä monet vanhojen metsien lajit taantuivat.

Hiukkavaara on luontokohde myös talvella. Tervahiihtolatu menee jo nyt alueen läpi. Mutta ei pitäisi tehdä pelkästään hikibaanaa. Kaupungin pitäisi tehdä myös retkilatuja. Jos ajatellaan Hiukkavaaraa monipuolisena luontoelämyksenä, pitäisi olla myös retkilatuja, jotka johtavat laavuille. Silloin mennään hiljaa, ei läähätetä, huomataan hirven, ketun ja näädän jäljet. Sangilla ja Hiukkavaarassa asustaa karhu, liikkuu isolla alueella, piipahtaa joskus kaupungin laidallakin. Mitään harmia siitä ei ole ollut. Ilveskin on tullut alueelle.

Kun rakennetaan, niin metsän eläimet vähenee, mutta monet sentään säilyy. Talvella sen näkee jälkien kirjomana. Kanalinnut tekevät kieppejä, menevät lumen alle, ovat päivälläkin piilossa ja suojassa. Jos hiihdät umpihankea, niin saattaa lumen alta pelmahtaa lintu tai lintuparvi.

On aika monipuolista eläinlajistoa nyt ja rakentamisen jälkeenkin. Ei se kauas siitä vetäydy.

Tänä aamuna kävin laskemassa lintuja Ylikiimingissä. Palasin Sanginjoen ulkometsän kautta, jossa haen kanahaukan ja muidenkin petolintujen pesiä. Etsin pesää yhdessä metsässä. Kävelin suoraan tieltä kanahaukan pesälle. Vain 50 metriä – Ihmisen jäljet näkyivät, mutta alue oli hieno, kasvoi kieloja ja muutenkin oli suojaisaa kanahaukalle."