1950-luku - Nuorisokulttuurin nousun vuosikymmen

 

1. Ankarat rauhan ehdot   


Kun Suomi pääsi rauhanajan oloihin vuonna 1944, maassa jatkui vielä sodan ajalta tuttu säännöstely ja pula. Oli huomattava tapahtuma, kun ensimmäinen aitoa kahvia maahan tuonut laiva SS Herakles kiinnittyi Turun satamaan vuonna 1946.

Peräti 430 000 siirtolaista tuli luovutetuilta alueilta jäljelle jääneen Suomen alueille, ja heidät asutettiin valtion tukitoimin eri puolelle maata. Myös rintamamiehet tulivat kotiin, ja hekin saivat viljeltäväkseen uudistiloja eli niin sanottuja rintamamiestiloja.

Pula ja säännöstelytalous jatkuivat pitkälle sodan jälkeen. Säännöstelystä vastannut kansanhuolto lopetettiin vuonna 1949, mutta eräitä tuotteita säännösteltiin vielä 1950-luvulla. Kuvassa vuoden 1949 säännöstelykuponkeja Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.

 

Rauhanehtoihin liittyi suuret sotakorvaukset, jotka Suomen piti toimittaa määräaikana Neuvostoliitolle. Maamme piti kiinni sitoumuksestaan, ja viimeinen sotakorvaustoimitus toimitettiin vuonna 1952. Sotakorvauksiin liittyi tulevaisuuden siemen, sillä niiden seurauksena Suomen teollisuus, etenkin Suomen metalliteollisuus, joutui laajentamaan ja uudistamaan tuotantokoneistoaan. Teollisuus sai myös sotakorvausten loputtua paljon tilauksia Neuvostoliitosta. Suomelle tärkeä länsivienti oli nojannut perinteisesti puuhun. Vähitellen myös metalliteollisuuden länsivienti alkoi vetää.
 

Sanomalehti Kaleva 19.9.1952.

 

1.2. Hyvinvointivaltion perustaa rakennetaan 


1940-luvun loppupuolella oli astunut voimaan uusia lakeja, jotka loivat pohjaa hyvinvointivaltio Suomelle. Vuoden 1948 lopulla astui voimaan laki lapsilisistä, mikä vaikutti merkittävästi lapsiperheiden toimeentuloon. Tämä laki tulikin suureen tarpeeseen, sillä maassa syntyi runsaasti lapsia heti sodan jälkeen. Suomen väkiluku ylitti vuonna 1951 neljän miljoonan rajapyykin.

Lomailu ja perheen yhteiset kesälomat yleistyivät vähitellen. Ensin matkailtiin kotimaan kohteissa. Etelän lomamatkat olivat vielä kaukana tulevaisuudessa. Kuvassa vietetään aurinkoista päivää Oulun Nallikarin uimarannalla. Kuva: Uuno Laukan kokoelma / Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto

 

Luonnollinen lisääntyneisyys Suomessa 1910–1975 (syntyvyys-kuolleisuus) promillea koko väestöstä.
Lähde: Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto. Helsinki 1983. Taulukko 1.12. s. 40-41.

 

Diagrammi osoittaa, kuinka sota-aikaa 1939–1944 seurasi korkean syntyvyyden kausi. 1950-luvun loppupuolella nämä niin sanotut suuret ikäluokat ehtivät teini-ikään. Yhdessä yleisen vaurastumisen ja kulttuuri-ilmaston muutoksen kanssa suuri nuorten ikäluokka muodosti edellytykset nuorisokulttuurin nousulle. Liikemiehet ja tehtailijat saivat nuorista uuden ryhmän jolle voitiin markkinoida heitä varten erityisesti suunniteltuja tuotteita.

Väestön lisääntyminen, pommitukset ja siirtolaisuus johtivat sotien jälkeen asuntopulaan. Sen helpottamiseksi eduskunta hyväksyi Arava-suunnitelman, jonka avulla valtio ryhtyi tukemaan asuntotuotantoa. Arava-nimi viittaa valtion halpakorkoisia asuntolainoja myöntävään asuntotuotantotoimikuntaan.

Ensimmäisten Arava-talojen rakentaminen aloitettiin vuonna 1949. Asuntorakentamisen pullonkaula oli materiaalipula. Tilanne parani jatkuvasti ja esimerkiksi sementin kotimainen kysyntä voitiin kattaa kokonaan jo vuonna 1953. Aravalainaa voi anoa sekä omakotitalon että kerrostalon rakentamiseen. Kerrostalojen osuus korostui, kun uudisrakentamisen painopiste siirtyi maaseudulta kaupunkiin vuoteen 1956 mennessä.

Valtiovalta tuki asuntotuotantoa myös erilaisten verohelpotusten avulla. Suomen asuntotuotanto saavutti laadullisesti ja määrällisesti 1950-luvulla eurooppalaisen tason, tosin asuntokoko pysyi pienenä. Vuokrasäännöstely purettiin Suomessa vähitellen 1950-luvulla sallimalla tuntuvia vuokrankorotuksia. Vuonna 1960 säännöstely oli voimassa enää Helsingissä ja Tampereella, joissa se purettiin 1962.

 

Oululaista 1950-luvun asuntotuotantoa edustaa Asunto Oy Siltavahdin Arava-rahoitteinen kerrostalo. Vuonna 1954 rakennetussa kerrostalossa on 55 huoneistoa, joiden pinta-ala vaihtelee 34–47,5 m²:n välillä. Asuntoja pyrittiin tuottaman paljon neliöiden kustannuksella. Tästä syystä suuri osa Arava-asuntoon päässeistä lapsirikkaan 1950-luvun perheistä asui verrattain ahtaasti.

 

 

Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli sodan jälkeen erityisesti teollisuusalueita. Ne olivat kokonaisuuksia, joihin kuuluivat myös samaan aikaan rakennettavat työläisten asuntoalueet. Tämä oli Aallon ratkaisu teollisuusväestön asuntopulan lievittämiseksi.

Parempien aikojen tulosta kertoo se, että säännöstelystä huolehtinut Kansanhuolto voitiin lopettaa vuoden 1949 lopulla. Muutamia tuotteita säännösteltiin tosin tämänkin jälkeen. Kahvi vapautui viimeisenä tuotteena säännöstelystä vuoden 1954 alussa.

 


Sanomalehti Kaleva 22.5.1951.

 

Pula alkoi helpottaa vähitellen sodan jälkeen ja tavaraa alettiin saada kauppoihin. Kuvassa Huhtamäki-yhtymän myyntikonttori Oulussa vuonna 1950. Vaikka valikoimat näyttävät nykyisestä kuluttajasta vaatimattomilta, edustivat kuvassa näkyvät makeis- ja juomavalikoimat aikalaisten mielestä varmaankin yltäkylläisyyden runsaudensarvea. Kuva: Sanomalehti Kaleva.

Suomen ulkomaankauppaa vauhditti vuosina 1951–1952 niin sanottu Korean sodan noususuhdanne. Neuvostoliiton tukema Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan, jonka avuksi tulivat Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot. Käytännössä YK:n lipun alla taisteli etupäässä amerikkalaisia joukkoja. Sota aiheutti Suomen vientituotteiden kysynnän nousun ja vauhditti vientiteollisuuttamme.

 

Suomeen lastissa saapuneet ja Suomesta lastissa lähteneet laivat tuhansina nettorekisteritonneina vuosina 1935-1960.
Lukuihin on laskettu sekä suomalaiset että ulkomaalaiset alukset.
Lähde: Suomen taloushistoria 3. Historiallinen tilasto. Helsinki 1983. Taulukko 7.12.b. s. 312

 

Suomen ulkomaankaupasta noin 4/5 tapahtui meritse. Sodasta toipuminen näkyy selvästi maahamme lastissa saapuneiden ja lähteneiden alusten määrästä. Edellä olevasta diagrammista ilmenee, miten tuontimäärät saavuttivat 1950-luvulla sotaa edeltäneen tason. Kansalaiset alkoivat saada talouksiinsa muun muassa oikeaa kahvia. Vienti muodosti maan kehityksen selkärangan. Erityisesti puunjalosteiden länsimarkkinat olivat maalle tärkeät. 1950-luvun alkuvuosina käyrässä näkyy Korean sodan korkeasuhdanne.

Suomen talous kehittyi 1950-luvulla ja elintaso kohosi sotaa edeltäneitä "hyviä vuosia" korkeammalle. Pulasta oltiin siirtymässä elintarvikkeiden ylituotantoon ja myös sosiaaliset olot kuten asumistaso ja sosiaaliturva olivat kohentuneet tuntuvasti.

Vähitellen ihmisillä alkoi olla ylimääräistä rahaa ylellisyyksiin. 1950-luvun kulutusta lisäsi muun muassa yleistynyt osamaksukauppa. Ulkomaista tavaraa tuotiin kuitenkin kysyntään verrattuna maahan niukasti. Tämän takia esimerkiksi amerikkalaistyylisten tuotteiden (farmarit jne.) kysyntää tyydytettiin kotimaisella tuotannolla. Tästä seurasi aidon ulkomaisen tavaran tavaton arvostus. Tärkeitä ja kalliita tuontitavaroita, kuten autoja, piti jonottaa. Varallisuuden lisäksi uuden auton ostoon tarvittiin viranomaisten myöntämä tuontilisenssi.

 

SOK:n oululainen myymälä 1950-luvulla. Kaupan hyllyissä on jo paljon erilaisia tuotteita. Suurin osa niistä on vielä kotimaista valmistetta. Suomella ei vielä ollut varaa tuoda suuria määriä ulkomaisia kulutustavaroita kotimaan kulutukseen. Kuva: Uuno Laukan kokoelma / Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto

 

Aineellinen hyvinvointi alkoi näkyä 1950-luvulla. Autoistuminen eteni ja sodan arvet hävisivät kaupunkikuvasta. Kuva Tuirasta kohti kaupunkia vuodelta 1959. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Uuno Laukan kokoelma

 

Suomen politiikan peräsimessä oli 1950-luvun alkupuolella presidentti J. K. Paasikivi, jota seurasi presidentti Urho Kekkonen vuonna 1956. Kekkonen toimi maan pääministerinä, kun Suomessa toteutettiin niin sanottu talouden vakauttamisohjelma vuonna 1951. Sen pohjaksi luotiin elinkustannusindeksi-järjestelmä. Indeksijärjestelmässä tarkkaillaan muutamien tärkeiksi arvioitujen palveluiden, tuotteiden ja tuoteryhmien hintakehitystä ja arvioidaan tämän "hintakorin" vuosittaista kehittymistä.

 

2.1. Helsingin olympialaiset

 

Suomi alkoi etsiä uutta identiteettiään kulttuurin ja urheilun avulla. Helsingin olympialaiset vuonna 1952 olivat urheilun suurtapahtuma. Stadion oli jo valmiina, sillä alun perin Suomessa oli ollut tarkoitus pitää kesäkisat jo muutamaa vuotta aiemmin. Tuolloin kisojen järjestäminen lykkääntyi sodan takia.

 

Suomessa valmistettiin erilaisia Olympia-aiheisia tuotteita myytäväksi kisojen aikana. Kuvassa oleva kassi on 1952 kisoissa myytyä matkamuistotavaraa. Esine kuuluu Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.

 

Olympialaisten aikana suomalaisilla oli urheilun varjolla mahdollisuus harjoittaa myös kansainvälistä kulttuurinvaihtoa. Etenkin maan nuoriso kävi sankoin joukoin kisoja katsomassa, ja näki läheltä ulkomaisia urheilijoita.

Kisojen aikana myös Coca Cola teki maihinnousun maahamme. Juoma oli kehitetty USA:ssa vuonna 1886. Kisojen aikana myyty Coca Cola -juoma oli valmistajansa lahja Suomen sotainvalidien veljesliitolle, ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Kisojen jälkeen juomasta tuli välittömästi Suomen nuorison kestosuosikki.

 

Helsingin Olympialaisiin saatiin Coca-Colaa valmistajayhtiön lahjana. Tulot menivät sotainvalidien veljesliitolle. Kuvassa Coca-Cola -yhtymän varapresidentti A. Makinsky luovuttaa lahjan veljesliiton edustajille everstiluutnantti Otto Luomalle ja maisteri Anita Salmivaaralle. Kuva: Lehtikuva Oy.

 

 

2.2. Suomalainen kulttuuri elpyy - muotoilu ja misseily menestyy maailmalla


Suomen kulttuurielämä alkoi elpyä pulan ja sodan jälkeen. Lastenkulttuurin huipputapaus oli Tove Janssonin Muumi-hahmojen ilmestyminen ensi kertaa piirrettynä 1947. Vuonna 1952 sai ensi-iltansa Ahti Sonnisen säveltämä, Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -satuun pohjautuva baletti. Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura -elokuva menestyi erinomaisesti Cannes`n vuoden 1953 festivaaleilla. Vuosi 1955 käynnistyi kirjasodalla, sillä kansalliskirjaksi nouseva Väinö Linnan Tuntematon sotilas sai alkuun myös hyvin kriittisiä arvosteluja.

 


Atelier Faunin valmistamia Muumi-hahmoja
Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa on useita Tapio Wirkkalan suunnittelemia lasiesineitä. Kuvassa Kantarelli-maljakko. 

 

Suomalainen taideteollisuus sai erinomaista mainetta Milanon triennaaleissa vuonna 1951. Suomen osaston näyttelyarkkitehtina ja komissaarina toimi uusi kyky Tapio Wirkkala. Suomen osaston taiteilijat saivat yhteensä peräti 25 erilaista palkintoa. Suomi menestyi myös vuoden 1954 triennaalessa. Suomalainen muotoilu esittäytyi ja menestyi 1950-luvulla eri puolilla maailmaa lähes sadassa omassa näyttelyssä. Tapio Wirkkalan osuus näissä näyttelyissä oli usein keskeinen. Wirkkala työskenteli ja opiskeli intensiivisesti 1950-luvulla sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän myös opetti taideteollisessa korkeakoulussa, jonka johtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 1952.

Suomalainen naiskauneus menestyi maailmalla 1950-luvulla. Suomalaiset hullaantuvat, kun maahan levisi tieto siitä, että muhoslainen Armi Kuusela oli valittu Miss Universumiksi Kaliforniassa vuonna 1952. Armin menestys lahja-autoineen ja koruineen tuntui sadulta. Hän sai kotimaahan palattuaan kansallissankarin vastaanoton. Yleisö seurasi herpaantumattomalla mielenkiinnolla hänen elämänvaiheitaan ja avioliittoaan filippiiniläisen Gil Hilarion kanssa.
 

Armi Kuusela herätti ihastusta kaikkialla, missä hän liikkui maamiestensä parissa.  Armi saapuu Ouluun voittonsa jälkeen vuonna 1952. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Uuno Laukan kokoelma

 

Vuosittain maassa valittavat kauneuskuningattaret nousivat kotimaisiksi kiintotähtösiksi, mutta Armi oli "suurin ja kaunein". Kuva Kesko Oy:n muotinäytöksestä Oulussa vuonna 1955. Ensimmäinen vasemmalta on Miss Suomi 1954 Yvonne de Bruyn. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Uuno Laukan kokoelma

 

 

3. Angloamerikkalaisen kulttuurin voittokulku

 

3.1. Hollywoodin unelmatehdas

USA:n filmiteollisuuden tuotteet olivat suomalaisten elokuvateattereiden kestosuosikkeja, ja esimerkiksi vuonna 1953 Suomeen tuoduista 384:stä elokuvasta oli Hollywoodissa tehtyjä 233. Ulkomaisilla elokuvilla oli entistä enemmän vetovoimaa, ja nimenomaan nuoriso suuntautui Hollywood-filmien kuluttajiksi.

Elisabeth TaylorRock Hudson ja James Dean - kolme Hollywoodin legendaa, jotka esiintyivät yhdessä elokuvassa Jättiläinen eli Giant (1956). Suurimmaksi nuorisoidoliksi kohosi James Dean. Tähän vaikutti se, että hän kuoli varhain auto-onnettomuudessa ja jäi ihailijoidensa mielessä ikuiseksi nuoruuden ja nuorisokapinan symboliksi. Kuva: Lehtikuva Oy.

 

Hollywoodin elokuvastudiot loivat 1950-luvulla erityisesti nuorisolle suunnattuja päiväunia ja ihanteita. Aiemmin nuoret oli kuvattu aikuisten maailmaan kaikin keinoin pyrkivinä ja sopeutuvina nuorina aikuisina. Nyt syntyi aikuisten maailmaan, maailmankuvaan ja elämänarvoihin kriittisesti suhtautuva nuorten kapinallisten nuorisokulttuuri. Marlon Brandon ja James Deanin läpimurtoelokuvien roolihahmot olivat aikuisten maailmaan sopeutumattomien kapinallisten arkkityyppejä. Brandon ja Deanin roolihahmot eivät kuitenkaan olleet anarkisteja eivätkä terroristeja, vaan he luottivat jonkinlaiseen primitiiviseen oikeudenmukaisuuteen.

 

Englannin kielen taito ei 1950-luvun nuorison keskuudessa ollut nykyisellä tasolla. Aikakauslehdissä oli malleja, joiden mukaan saattoi kirjoittaa idolien amerikkalaisiin ihailijakerhoihin. Sieltä saattoi saada paluupostissa valokopioidun kirjeen, jossa oli mukana idolin valokuva. Kuvassa Sal Mineon ja Marlon Brandon fan-clubien vastauskirjeet suomalaisille ihailijoille. Esineet kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.

 

Hollywood-tähtien ja tähtösten elämä kiinnosti kovasti suomalaisnuorisoa. Tähtien kuvia kerättiin sitä varten painettuihin kirjoihin, tai sitten ne liimattiin tavallisiin vihkoihin. Kuvassa taempana valmiiksi painettu ja tekstitetty vihko, johon lisättiin vain kuvat. Edessä itse tehtyjä "idolivihkoja". Esineet kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.

 

Taloudellinen vaurastuminen ja koulunkäynnin laajeneminen loivat 1950-luvulla edellytykset erillisen nuorisokulttuurin synnylle. Syntyi erityinen nuorille suunnattu kulutustavarateollisuus, jonka tuotteisiin kuuluivat esimerkiksi äänilevyt, stereot, radio, nuorille suunnatut lehdet, meikit, juomat ja vaatetus. Amerikkalaiset elokuvat toimivat suoranaisena mallina nuorison kulutustottumuksien muokkauksessa. Haluttiin hankkia niitä nuorisomuotiin liittyviä tavaroita ja hyödykkeitä, joita elokuvissa nähdyt idolit käyttivät.

Moottoripyöristä tuli 1950-luvulla leimallisesti nuorten ajoneuvo. Marlon Brando johti elokuvassa Hurjapäät (The Wild One, 1953) moottoripyöräjengiä, joka terrorisoi vierailunsa aikana tyypillistä amerikkalaista pikkukaupunkia. Brandon käyttämä nahkatakki, farkut ja tukevat moottoripyöräilijän saappaat ovat univormu, joissa liikkuvia moottoripyörän kuljettajia voidaan nähdä tänä päivänäkin Suomen kesäisillä maanteillä.

Toki Oulussakin seurattiin nuorisomuotia. Kuvassa sanomalehti Kalevan vuonna 1958 tervahiihtoihin osallistuneessa joukkueessa erottuvat keskellä seisovat kaksi urheilijanuorukaista. Heillä on nuorisomuodin mukaisesti nahkatakit ja töyhtötukat. Kuva: Sanomalehti Kaleva.

 

Nuorisoidoli James Dean harrasti kilpa-autoilua, ja kuoli Porschensa ohjaimiin liikenneonnettomuudessa. Myös suomalainen nuoriso nautti vauhdin hurmasta mahdollisuuksiensa mukaan. Kuvassa AK:n Oulun piirin ja Oulun moottorikerhon yhdessä järjestämän Juuriskon ajon lähtöpaikka 1950-luvun alkupuolella. Kuva: Sanomalehti Kaleva.

 


3.2. Nuorisomuoti erottautuu


Nuorisomuodin ensireaktio vanhemman väen piirissä oli niin sanottu lättähattukeskustelu. Tämä pukeutumistyyli oli ottanut vaikutteita ruotsalaisesta svingpjatt-tyylistä, joka oli syntynyt jazzin swing-tyylisuunnan kannattajien keskuudessa. Toinen ilmeinen esikuva olivat olleet Englannin teddy-pojat, joiden pukeutumistyyli erosi huomattavasti rock-musiikin kannattajista. On myös oletettu Ranskan ja eritoten Pariisin älymystöpiirien pukeutumistyylien vaikuttaneen lättähattujen ulkoasuun.

Vanhempi väki ja tiedotusvälineet alkoivat lättähattukeskustelun jo 1940-luvun lopulla, ja keskustelu jatkui 1950-luvun loppuvuosiin. Seuraava tekstikatkelma kuvaa lättähattujen pukeutumistyyliä: "Tiukat housut puolitangossa, lättään lyöty lierihattu päässä tai sitten pää kokonaan paljaana niskatukka pakkasessa liehuen. Epämääräisen muotoisia ja värisiä "röijyjä", merkillisin maisemakuvin tai pinuptytöin koristeltuja solmioita ja ehkä kaiken kukkuraksi siivottoman näköiset untuvaviikset ylähuulessa tai kerrassaan vaaleanpunainen piimäparta leuassa. Eivät näytä suomalaisilta - eivätkä oikein ulkomaalaisiltakaan, vaikka se kai on tarkoitus." (Lähde: Heiskanen - Mitchell. Lättähatuista punkkareihin. Keuruu 1985. s. 114.)

"Näes, kun ministerit ja muut pöpit karjut lässyttää juhlapuheissaan, että tulevaisuus on nousevan polven käsissä, niin ne tarkoittaa silloin meitä. Eiks oo vänkää?"
Karin lättähattupiirros vuodelta 1952. Taustan "suurkaupungin sykkeen" mainosvaloissa näkyy lättähattujen yleisesti ihannoimia asioita. Piirros: Kari Suomalainen, julk. HS 19.11.1952.

 

Ompelutaitoiset olivat 1950-luvulla etulyöntiasemassa muihin verrattuna, sillä vanhoista vaatteista saatiin muokkamalla uuden muodin mukaisia vaatekappaleita. Tytöt tarvitsivat paitapuseroita, babykauluspuseroita ja kimonohihapuseroita. Valkoisen puseron kruunasi ohut värillinen sifonkihuivi eli niin sanottu fritsuliina. Ennen farkkuja tytöt käyttivät hiihtohousuja talviajan yleisvaatteena. Niiden kanssa sopi käytettäväksi itse ommeltu villajumpperi. Sekä poikien että tyttöjen toivetakki oli nappulallinen ja hupullinen duffelitakki. Harvalla oli kuitenkin varaa oikeaan duffeliin, ja niinpä niidenkin mukaelmia ommeltiin omin käsin vanhoista vaatteista. Vaatteet perittiin yleisesti vanhemmilta sisaruksilta ja luovutettiin aikanaan nuoremmille. Myös pojat käyttivät hiihtohousuja ja villapaitoja. Perinteen mukaan pojille ostettiin tai tehtiin ensimmäinen puku rippijuhliin.

 

Tyttöjen käsityökurssit vuonna 1956. Kursseilla oppimillaan taidolla tytöt voivat ommella itselleen uusinta muorisomuotia jäljitteleviä vaatekappaleita. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Uuno Laukan kokoelma

 

Ensimmäiset tyttöjen kauneudenhoitovälineet ja -aineet tulivat myös saataville ja käyttöön. Nuoret tytöt ostivat ensimmäisen huulipunansa yleensä vanhemmilta salaa. Tämä johtui moraalis-eettisestä näkemyksestä, että nuorten neitojen ei sopinut tuhria kasvojaan. Toinen yleinen kosmeettinen aine oli puuteri. Hien hajua alettiin ehkäistä deodoranteilla. Muun muassa Odo-Ro-No -stick, Bak stick ja Mum-rollette -merkkiset deodorantit tulivat nuorison hygienian varmistajiksi.

 

Suomalainen nuorisomuoti oli alunperin urbaanin pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen ilmiö. Lättähatut ja villamyssymissit olivat leimallisesti kaupunkimainen ilmiö, joka levisi vasta vähitellen ja laimentuneena Sisä-Suomeen ja maalaisnuorten keskuuteen.

Nuoriso esiintyy Helsingin kaupungin perustamassa nuorisokerhossa Elannon tiloissa Haka-kerhossa, Siltasaarenkatu 6. Valokuvaaja tuntematon. Helsingin kaupunginmuseo. Finna CC B. Y. 4.0.

 

Kuva Pohjois-Pohjanmaan museon perusnäyttelystä.


Elokuvassa Nuori kapinallinen (1955) James Dean käytti farmareita. Marlon Brandon ja James Deanin päällä sai alkunsa myös t-paitamuodin voittokulku. Farmareiden käyttöön liittyi jotakin kapinallista, joka yhdessä muun pukeutumisen, muotitanssien ja musiikin kanssa merkitsivät eron tekemistä aikuisten elämäntapaan. 1950-1960-luvuilla käytiin myös vilkasta keskustelua siitä, oliko tyttöjen soveliasta esiintyä farmareissa. Farmareita alkoivat nimittäin poikien lisäksi käyttää myös tytöt. 

Villamyssymissien asuun kuuluivat farmarivaatteet. Kaulassa piti olla sifonkihuivi. Vasemmalla näkyvä nuori mies polttaa piippua.  Kuva: Lehtikuva Oy.



Farmarit olivat syntyneet 1853 San Fransiscossa Levi Straussin alkaessa toimittaa kullankaivajille kulutusta kestäviä työvaatteita. Tästä syystä ensimmäinen ja vieläkin valmistuksessa oleva farkkumerkki sai nimen Levi`s. Vuonna 1873 Levi Strauss hankki Jacob Davisin kanssa patentin kulutusta kestäville niiteillä vahvistetuille farkuille (riveted trousers). Farkut olivat näin saavuttaneet nykyisinkin tunnetun ilmiasunsa, sillä Srauss oli jo alkuaikoina siirtynyt käyttämään sinistä indigovärjättyä kangasta farkkujensa materiaalina. Tästä lähtien farkut olivat USA:ssa kaivosmiesten, farmareiden ja kaikkien muiden ruumiillisen työn tekijöiden yleistyövaate, jonka nuoriso omi omaan muotiinsa toisen maailmansodan jälkeen.
 

Suomalaiset 1950-luvun nuoret eivät voineet hankkia ulkomaisia farkkuja kaupasta. Jotkut onnekkaat saivat niitä esimerkiksi ulkomaisilta merimiehiltä tai Ruotsin matkoilta. Koska kysyntää oli, alettiin Suomessa valmistaa farmareita muotitietoisen nuorison tarpeisiin. 1950-luvun merkittävimpiä farkkujen valmistajia Suomessa olivat Mattisen teollisuus Oy ja Vaaksa Oy.

Vaaksa Oy sai ensimmäiset farmareiden kaavat, kun vuonna 1954 tehtaalle tuli kanadalainen merimies, joka vaihtoi risaiset farmarimalliset työhousunsa tehtaalla ehjiin vaatteisiin. Näistä risaisista housuista teki Leila Anttila ensimmäiset suomalaisten farmareiden eli dongareiden kaavat mallimestarinkirjaansa. Housut olivat suurmenestys ja saivat Väiski-nimen tunnetun sarjakuvahahmon Väiski Vemmelsäären mukaan. Maan vaatekauppiaat yrittivät hankkia vaikeasti saatavia menekkituotteita niin kiihkeästi, että esimerkiksi Mattisen James-farkkuja tuottavan tehtaan ompelijattarien piti työskennellä työrauhan takia lukittujen ovien takana. Uusien muotihousujen nimi vakiintui alusta alkaen farkuiksi. Toinen kutsumanimi oli dongarit. Kangaspulan takia ensimmäisiä farkkuja valmistettiin tavallisesta PMK:n haalarikankaasta.

Toinen 1950-luvun suomalainen farkkuvalmistaja oli Mattisen teollisuus Oy, joka valmisti farkkuja Mattisen mainiot -tuotemerkillä 1950-luvun puolivälissä. Farmareita valmistettiin 1950-luvun puolivälistä eteenpäin useilla merkeillä sekä nuoriso- että työvaateiksi, mutta Mattisen tehtaan vuonna 1958 lanseeraamat Jamekset olivat aikansa hittituote. Nimi tuli tietenkin James Deanista. Jameksien markkinointiin liittyivät erityisesti nuorisolle ja kauppaedustajille tarkoitetut show-tilaisuudet, joissa tunnetut iskelmälaulajat ja muusikot esiintyivät James-farkuissa tehtaan tunnusten alla. Farmarimuoti oli 1950-luvulla kotimaisten farkkujen varassa. Ulkomaiset merkkifarkut tulivat Suomen markkinoille vasta 1960-luvulla.

 

3.3. Kotimaiset ja ulkomaalaiset iskelmäsuosikit

Suomalaiset nuoret ihailivat filmitähtien ohella myös kotimaalaisia ja ulkomaisia iskelmäsuosikkeja. Suomalaisen sydämen saattoi saada läpättämään esimerkiksi Henry Theel, Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen tai Laila Kinnunen. Oli varsin yleistä, että kotimaiset filmitähdet ryhtyivät levylaulajiksi tai levylaulajat päätyivät näyttelemään elokuviin.

Tiedotusvälineitä ja äänilevyjä lähempään kontaktiin ulkomaisten nuorisoidolien kanssa päästiin, kun laulajat ja soittajat alkoivat käydä esiintymässä Suomessa. Kesäinen Linnanmäen lava Helsingissä muodostui tällaisen vierailujen näyttämöksi. Aiemmin Suomessa oli käynyt konsertoimassa etupäässä klassisen musiikin taitelijoita, mutta nyt kevyen musiikin edustajat alkoivat vetää kansaa.

Paul Anka Linnanmäellä vuonna 1959. Kuva: Lehtikuva Oy.

 

Iskelmien lisäksi myös amerikkalaisen jazzin soittajien vierailut alkoivat yleistyä. Jo ennen sotia kuuluisuuteen noussut trumpetisti Louis Armstrong kävi esiintymässä Linnanmäellä. Suurimman julkisuuden sai kuitenkin nuori amerikkalainen iskelmälaulaja ja säveltäjä Paul Anka, joka kävi vuonna 1959 esiintymässä Linnanmäen lavalla.

Paul Anka lauloi laulunsa englanniksi, ja levy-yhtiöt etsivät nopeasti alkuperäisen laulajan suomalaisia korvikkeita, jotka lauloivat hänen sävelmiään suomen kiellä. Lasse Liemolasta tuli tunnetuin kotimainen Ankan kappaleiden tulkki. Liemolan aktiivisin laulajan ura keskittyi vuosiin 1957-1963, jolloin hän levytti Pohjoismainen Sähkö Oy:n levymerkillä melkoisen pinon singlelevyjä. Liemola levytti muun muassa Ep-levyn "Lasse Liemola laulaa Paul Ankan sävellyksiä", jolla olivat seuraavat sävellykset: Olet kohtaloni, Diana, Olen rakastunut ja Älä leiki rakkaudella. Liemolan menestykseen vaikutti laulunlahjojen lisäksi hänen teinityttöihin vetoava edullinen ulkomuotonsa.

 


Uusien single-levyjen yleistymisen myötä tehtiin markkinoille myös ns. postikorttiäänilevyjä. Kuvassa on Lasse Liemolaa esittävä postikortti, jonka muovipintaan on prässätty hänen levyttämänsä versio Paul Ankan Diana-laulusta. Esine kuuluu Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.

 

 

3.4. Rockin maihinnousu

Rock-musiikin alkupamaus Suomessa oli Rock Around the Clock eli Tunnista tuntiin - elokuvan ensi-ilta 28.9.1956. Elokuvan musiikista vastasi Bill Haley & the Comets -yhtye.

Elokuvan ennakkomaineen pelästyttämä elokuvateatterin omistaja oli varautunut siihen mahdollisuuteen, että elokuvan ensi-ilta aiheuttaisi mellakan. Niinpä hän oli kutsunut paikalle teatteriin vapaapainin juniorimestarin ja pari etsivää. Ulkopuolelle oli varmuuden vuoksi pysäköitynä poliisiauto. Elokuvan esityksen aikana ei kuitenkaan sattunut järjestyshäiriöitä. Sen sijaan yleisön poistuttua teatterista huusivat lättähatut poliisille pilkkahuutoja ja siirsivät kantamalla Moskovitsh-henkilöautoa metrin verran.

Nuoriso alkoi kiinnostua rockista ilmiönä, ja hankki haltuunsa uusien idoliensa levytyksiä. Pula-ajan hellittäessä levykaupoissa alkoi olla yhä monipuolisemmat valikoimat kotimaisia ja ulkomaisia äänitteitä. Tosin nuorison valtaosalle levyn ostaminen oli vielä pitkällistä säästämistä vaativa operaatio.

 

Muotinäytös Kesko Oy:n tiloissa Oulussa 1955. Vauhdikkaasta menosta päätellen nuoret mannekiinit esittävät, jos ei nyt aivan rockia, niin ainakin vauhdikasta jive-tanssia. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Uuno Laukan kokoelma

 

Elvis oli kuningas. Hänen levyjään ostivat myös suomalaiset nuoret vähillä viikkorahoillaan. Toinen tapa kuulla idolia olivat Elvis-elokuvat, joiden sarja alkoi 1950-luvulla ja jatkui seuraavalla vuosikymmenellä. Levynkannet Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.

 

Englantilaisia ja amerikkalaisia idoleita alkoi tulvia nuorten tajuntaan. Rockin kiistämätön kuningas Elvis Presley USA:n Memphisistä aloitti laulajanuransa vuonna 1954. Elvis oli Suomenkin nuorisolle suurin jo heti alusta alkaen. Vuodesta 1957 alkaen häntä voitiin ihailla myös valkokankaalla. Taiteellisilta ansioiltaan keskinkertainen, mutta musiikillisesti nuorisoon menevä elokuvien sarja jatkui pitkälle 1960-luvulle.

Suomalaiset alan harrastajat alkoivat myös itse musisoida rockin tahdissa. Ensimmäinen suomalainen äänilevy, joka voidaan lukea rock´n rolliksi ilmestyi vuonna 1957. Se oli Onni Gideonin Hawaian Rock. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen suomalainen rock-tapahtuma, jossa kilpailtiin Suomen Elviksen tittelistä.

Ensimmäiseksi Suomen Elvikseksi valittiin Lars Herrman. Herrman painui kuitenkin nopeasti unholaan. Rock´n rollia ei juurikaan tanssittu tanssipaikoissa siitä syystä, että tanssiorkesterit eivät osanneet sitä soittaa. Rock-tanssitoiminta keskittyi tästä syystä tanssiseuroihin. Vuonna 1957 rock oli yhtenä lajina Suomen ja Ruotsin välisessä tanssimaaottelussa. Vuonna 1958 järjestettiin ensimmäiset rock-tanssin suomenmestaruuskilpailut.

Nuoriso keräsi suosikkilaulujensa sanoja vihkoihin. Niihin liitettiin myös aiheeseen liittyviä kuvia. Alemman vihkon kuvan viereisellä sivulla on esimerkiksi aikanaan suositun Davy Crockettista kertovan laulun sanat. Esineet kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin.

 

Kotimaiset rock-laulajat pääsivät suuremmin estradeille ja levyttämään vasta 1960-luvun alussa. Heistä voidaan mainita esimerkiksi Rock-Jerry, Timo Jämsen, Pekka Loukiala sekä Eero ja Jussi (Raittinen). Rock painui taka-alalle, kun maahan saapui vuonna 1961 uusi tanssivillitys, Twist. Samoihin aikoihin lauletun nuorison rytmimusiikin korvasi kotimaisilla lavoilla ja äänilevyillä sähkökitaroilla soitettu rautalanka-musiikki.

 

 

4. Tiedotusvälineet nuorten tajunnassa
 

4.1. Radio viihdyttää ja soittaa iskelmiä

Suomen yleisradiotoiminta oli valtion omistaman Suomen Yleisradio Oy:n hallussa. Tästä syystä ohjelmien tekemiseen ja niiden sisältöön vaikuttivat suurelta osin päättäjien toivomukset siitä, millaista ohjelmaa kansalle oli syytä tarjota. Myös musiikin suhteen kansan makua pyrittiin jalostamaan. Suuri osa tavallisista ihmisistä koki rasittavaksi klassisen musiikin runsaan tarjonnan radiossa. Tämä tapahtui luonnollisesti kevyen musiikin kustannuksella, joka oli kuitenkin tärkeä osa ohjelmistoa. Tästä syystä radiosta ei päivän mittaan tullut kovinkaan paljon rockia.

 

4.2. Nuortenlehdet

Nuoriso sai myös oman aikakauslehdistönsä, joka keskittyi heitä kiinnostaviin aiheisiin. Filmitähtien ja laulajien kuvat tulivat tutuiksi muun muassa Ajan sävel –lehdessä. Se sisälsi myös nuorisolle suunnattua romanttis-viihteellistä lukemista.

Elokuva-aitta -lehdessä oli myös Hollywood-kuuluisuuksien kuvia. Suomi-Filmi Oy perusti elokuvalehti Uutisaitan, josta tuli isokokoisempana ja monivärisenä kilpailija Elokuva-aitalle.

Asetelma Ajan säveliä, Elokuva-aittoja ja Uutisaittoja. Lehdet Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista.

 

Sarjakuvalehdet tulivat myös nuorten viihdyttäjiksi. Sarjakuvia oli myös muiden lehtien oheismateriaalina, mutta yhteen sankariin ja teemaan keskittyvät piirretyt ja moniväripainetut sarjakuvalehdet alkoivat säännöllisen ilmestymisensä. Lehdistä suurin osa oli poikien lukemistoja, joiden aiheet saattoivat olla tieteisseikkaluja, dekkarisarjoja, mutta etenkin lännensarjoja. Suosittuja lehtiä olivat Davy Crockett, Pecos Bill ja Tex Willer. Tytöille oli tarjolla omat romanttiset lukemistonsa, jotka olivat yleensä tekstimuotoisia, eivätkä piirrettyjä. Kestosuosikki Aku Ankka alkoi ilmestyä vuonna 1951.

Asetelma 1950-luvun sarjakuvalehtiä. Aku Ankka, Nakke Nakuttaja, Villin Lännen tarinat ja muu nuorisolle sopiva englannista käännetty ja ulkomaista alkuperää oleva sarjakuvalehdistö nousivat suosioon 1950-luvulla. Lehdet ovat Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa.

 

Yksi ajan uutuus olivat harrastelehdet. Erityisesti poikien ja nuorten miesten tekniikan ja elektroniikan harrastus oli korkeassa kurssissa. Esimerkiksi korkealuokkaiset HiFi (high fidelty) -äänentoistolaitteet saattoi rakentaa itse aikana, jolloin niitä ei saanut ostaa valmiina kaupan hyllyltä. Harrastuksen laajuutta kuvaa se, että suomalainen radioteollisuus vastusti aktiivisesti ohjeiden julkaisua, koska sillä ei vielä tuolloin ollut kykyä tuottaa vastaavan tasoisia laitteita. Eräs suosituin harrastuslehti oli Harrastelija-lehti, joka muutti nimensä vuonna 1953 Tekniikan Maailmaksi.

 

4.3. Television tulo

1950-luvulla Suomeen tuli aivan uusi tiedotusväline, televisiotoimintaa alettiin kokeilla 24.5.1955. Sen aloitti Helsingin radioinsinööriseura ja teknillisen korkeakoulun televisiokerho. Tämä TES-TV aloitti ensimmäisenä Suomessa säännölliset TV-lähetykset. Suomen yleisradion säännöllinen TV-toiminta alkoi 1.1.1958. 

Television ohjelma jakautui alusta pitäen studiossa tehtyyn asia- ja viihdeohjelmaan ja ulkomailta ostettuun ohjelma-aineistoon, jossa olivat tärkeässä asemassa erilaiset sarjafilmit ja elokuvat. Televisiosta tuli lyhyessä ajassa kotien keskeinen ajanvietemuoto.

Tes-TV:n ensilähetys vuonna 1955. Kuva: Lehtikuva Oy.

 

 

 

 

1950-LUKU NUORISOKULTTUURIN NOUSUN VUOSIKYMMEN -verkkonäyttely on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan museon ja Opetushallituksen yhteisprojektina.

Suunnittelu ja ideointi: Ilse Juntikka ja Jarmo Koponen
Teksti, digitaalikuvaus, kuvaus, skannaus, kuvasuunnittelu: Jarmo Koponen.
Tekstin ja kuvien editointi nettiohjelmaksi: Tapio Ylikorkala, Oulun kaupungin ATK-keskus.
Mustavalkoiset valokuvat: Suomen Lehtikuva Oy, Sanomalehti Kaleva, Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto
Piirrokset: Professori Kari Suomalaisen piirros julkaistu Kari Suomalaisen luvalla.

Tekstin ja kuvien kopiointi ja käyttäminen ilman lupaa kielletty tekijänoikeuslain nojalla.