Ellen Thesleff (1869–1954) eli aikana, jolloin moderni maailma haki muotoaan. Näyttely kertoo kiinnostavasti, miten ajan henki ja laaja kansainvälinen elinpiiri peilautuvat Thesleffin taiteessa eri vuosikymmeninä. Taiteilijan kiehtovat elämänvaiheet saavat lisävaloa tekstien, valokuvien ja arkistomateriaalien avulla. Esillä on noin 70 maalausta, runsaasti grafiikkaa, valokuvia, kirjeitä ja luonnoskirjoja.

Thesleff on yksi maamme ensimmäisistä ekspressionisteista ja yksi merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Hän oli edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden oli vaikeampaa saada tunnustusta, olivatpa heidän teoksensa kuinka korkeatasoisia hyvänsä. Hän ei niinkään sitoutunut kansallisiin aiheisiin tai nuoren kansakunnan identiteetin rakentamiseen, vaan oli kosmopoliitti, jonka henkinen koti oli erityisesti Pariisissa ja Firenzessä, missä hän asui pitkään ja minne hän myös kaipasi vanhuutensa päivinä. Euroopan kaupunkien rinnalla rakkain paikka maailmassa oli Ruoveden Murolessa sijainnut kesäkoti Casa Bianca, joka merkitsi yhteyttä lapsuuden perheeseen ja pohjoishämäläiseen luontoon, ulkoilmaelämää ja hyvinvointia.

Thesleffin tapa maalata oli ja on huomiota herättävää, itsenäistä, itsepäistä ja vapaata. Hän aloitti uransa 1890-luvun alussa kaksikymppisenä taiteilijanalkuna ja maalasi viimeiset työnsä kahdeksankymmenen vuoden iässä 1940-luvun lopussa. Osana rohkeaa ja tinkimätöntä taiteellista toimintaansa hän toi ensimmäisten joukossa suomalaiseen taiteeseen monia kansainvälisiä taidesuuntauksia, kuten symbolismin ja ekspressionismin. Myöhemmin 1930-luvulta eteenpäin hän lähestyi myös surrealismia ja uransa lopulla myös abstraktia ilmaisua.

Thesleff oli lyhythiuksinen radikaali, joka teki mitä halusi ja eli taiteelleen. Hän maalasi miesten maailmassa, miesten aiheita: naisia, maisemia ja uransa lopulla jopa abstraktiota. Maaseudulla hän puki päälleen miesten vaatteet, housut ja takin, veti lippalakin syvälle päähänsä ja sukelsi luontoon. Hän ei pitänyt opettamisesta, mutta rakasti rahaa. Rahaa siksi, että hän saattoi matkustaa, asua ulkomailla ja maalata. Thesleff oli seitsemän vuotta nuorempi kuin Helene Schjerfbeck, mutta naistaiteilijoina heitä pidettiin aikanaan kilpakumppaneina, usein tasaväkisinä. Myöhemmin Thesleff on jäänyt Schjerfbeckin varjoon, koska hänestä on kirjoitettu selvästi vähemmän.

Näyttelyn kuraattori on taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck, joka valmistelee väitöskirjaa Thesleffin taiteesta. Häneltä on ilmestynyt vuonna 2017 Thesleff-elämäkerta ja yhdessä työryhmän kanssa elämäkerrallinen sarjakuva ”Ellen T.” syksyllä 2019. ”Ellen Thesleff oli vahva ja itseriittoinen taiteilija, joka vertasi itseään vailla epäilystä taiteen maskuliineihin mestareihin, kuten Leonardo da Vinciin ja Michelangeloon. Hän koki myös ylittävänsä näiden saavutukset – työskentelevänsä kuin jumala”, sanoo Schreck. Tutustu  Schreckin blogikirjoitukseen Ystävyyttä ajallisen etäisyyden päähän.

Näyttelyssä on nähtävillä Antonia Ringbomin ohjaama, vuonna 1990 valmistunut, draamadokumentti Ellen Thesleffistä Jag söker solen (Minä etsin aurinkoa). Teoksen esityskieli on ruotsi, tekstitykset suomeksi ja englanniksi. Kesto 58 min.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä HAM Helsingin taidemuseon kanssa. Näyttelyn teokset on lainattu lukuisista yksityisistä ja julkisista kokoelmista – suurimmat teoskokonaisuudet tulevat Ateneumin taidemuseosta ja HAM Helsingin taidemuseosta.

^{Kuva ylhäällä: Lehtimaja (yksityiskohta), 1908, yksityiskokoelma. Kuva: Hanna Kukorelli.
Kuva etusivun bannerissa: Helsingin satama, 1912, Katarina ja Leonard Bäcksbackan kokoelma, HAM. Kuva: Hanna Kukorelli.}

^{Thesleff maalaa auringon alla Muroleessa, Ruovedellä. 
© Svenska Litteratursällskapet i Finland}

^{Thyra Elisabeth, 1893, Katarina ja Leonard Bäcksbackan kokoelma, HAM.
Kuva: Hanna Kukorelli.}