Luupin historialliset kokoelmat
Turkansaaren ulkomuseolla on oma esine - ja kuvakokoelma. Esineitä on melkein 9000 kappaletta. Esinekokoelman pohjana on 1920–1930 luvuilla ja 1960-luvulla Oulujokivarresta kerätty kansatieteellinen kokoelma. Kokoelmaa kartutetaan edelleen talonpoikaisiin elinkeinoihin ja asumiseen liittyvällä hyväkuntoisella esineistöllä.
Turkansaaren ulkomuseon tehtävänä on esitellä pohjoispohjalaista ja erityisesti Oulujoki varren talonpoikaiskulttuuria, elinkeinoja ja rakennusperinnettä. Turkansaaren museorakennuksissa on esillä maatalouteen, karjanhoitoon, kalastukseen tervanpolttoon, uitto- ja metsätyöhön liittyvää esineistöä. Kokoelmiin kuuluu myös kodinsisustukseen, kotitalouteen, ja kodinhoitoon liittyvää esineistöä sekä kansanomaisia tekstiilejä. Kansatieteellisestä kokoelmasta mainittakoon tervaveneet ja maatalouskoneet sekä karjanhoitoon liittyvä esineistö sekä naisten ja miesten työkalut. Oulujoen ja Iijoen uittoyhdistyksiltä on saatu lahjoituksina 1980- ja 1990-luvuilla uittoon ja metsätyöhön liittyvää esineistöä. Turkansaaren kuvakokoelmaan kuuluu valokuvia, negatiiveja ja dioja.
Museorakennukset ovat myös museoesineitä. Museorakennuksia alueella on 44 kappaletta. Turkansaaressa on kirkko vuodelta 1694 ja Ylitornion Kainuun kylästä siirretty pappila. Ylikärpän talon ympärillä on tyypilliset pohjoispohjalaisen maalaistalon pihapiiriin kuuluneet rakennukset navetta, sauna, riihi, makasiini, kellari ja aittoja sekä Sorvon savupirtti. Siikasaaressa on Parttuaisen metsäkämppäkartano kokonaisuus ja Yli-Juuruksen vanha Oulujoki varren vauras maalaistalo.
Sähkölaitosmuseon kokoelma on yksi Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista. Nimensä kokoelma on saanut kokoelmankartuttajiensa ja pääasiallisen esineistönsä mukaan. Oulun kaupungin sähkölaitoksen, myöhemmin Oulun kaupungin energialaitoksen ja Oulun Energian, väki keräsi 1960-luvusta 1990-luvun loppuun laitoksen toimintaan sekä yleisesti sähköön liittyvää esineistöä. Museon alaisuuteen esineistöt tulivat kolmisenkymmentä vuotta sitten kaupungin päätöksellä. Yhteistyö eri muodoissa kuitenkin jatkui luonnollisesti energialaitoksen väen kanssa.
Sähkölaitosmuseon kokoelmaan kuuluu reilusti yli 500 museo-objektia. Esineistöä on katuvalopylväästä useisiin satoihin mittareihin. Erikoisia kokonaisuuksia ovat muun muassa entisen Kastellin radioaseman muuntamon laitteisto, konemestari Ferdinand ”Nantte” Huotarin veistämät pienet puuveistokset sähkölaitoksella työskennelleistä työtovereistaan sekä sähkömestari, radioamatööri, keksijä Torkkeli Viitasen (1898–1995) esineistö ja arkistomateriaali. Sähkölaitosmuseon kokoelmissa on myös rakennuspiirustuksia, karttoja ja kaavioita. Osa sähkölaitosmuseon kokoelman esineistöstä on esillä Merikosken voimalaitoksen museo- ja perinnehuoneessa.
Pohjois-Pohjanmaan museon Terveydenhuollon museon kokoelma käsittää parisen kymmentä erilaista alakokoelmaa. Kokoelmat saivat alkunsa yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun useat sairaalat, laitokset ja yksityiset henkilöt Oulusta ja sen lähiseudulta kyselivät, mihin he voisivat lahjoittaa säilyttämiään vanhoja terveydenhoitoon liittyviä esineitä. Perustettiin Terveydenhuollon toimikunta järjestämään esineistölle asianmukainen säilytys. Lisäksi esineiden luettelointi aloitettiin ohjatusti eläköityneiden terveydenhuollon ammattilaisten talkoovoimin. Koko prosessissa Pohjois-Pohjanmaan museo oli vahvasti mukana.
Terveydenhuollon museon alakokoelmissa on yhteensä noin 6 000 museo-objektia. Esineistöä on esimerkiksi entisestä Oulun joulumerkkikodista, Oulunsuun sairaalasta, Oulun kaupunginsairaalasta ja Päivärinteen sairaalasta. Alakokoelmissa on erilaisia tutkimus- ja hoitovälineitä, tekstiilejä, kirjoja, tauluja sekä lääkärien vastaanoton kalusteita. Kokoelmissa on myös erityislääkärien esineistöä kuten silmälääkärien, hammaslääkärien ja gynekologien välineistöä. Valokuva-aineistoa on suppeasti. Nykyisin terveydenhuollon museon kokoelmat karttuvat noin parilla esineellä vuodessa. Pohjois-Pohjanmaan museossa on ollut vuosikymmenten varrella pari erikoisnäyttelyä terveydenhuollon museon kokoelmista.
Pohjois-Pohjanmaan museon peruskokoelmiin kuuluu noin 70 000 esinettä ja ne karttuvat noin 400 esineen vuosivauhdilla. Vanhimmat esineet ovat esihistorialliselta ajalta ja tuoreimmat hankinnat 2010-luvulta.
Tunnetut oululaiset suvut ovat lahjoittaneet museolle sen 120 vuoden olemassaoloajan hyvin suuriakin esine- ja tekstiilimääriä. Tällaisia sukuja ovat muun muassa Bergbom-, Gahmberg-, Granberg-, Pentzin-, Rosendahl-, Snellman-, ja Segerman-suvut. Toki osa heidän lahjoittamistaan esineistöstä on tuhoutunut museon kahdessa tulipalossa vuosina 1929 ja 1940. Samoin on käynyt kansanperinteen tallentaja, kirjailija Samuli Paulaharjun museolle kokoamalle Lappi-kokoelmalle. Nykyisen Lappi-esineistön runkona on Paulaharjun kotikokoelma sekä 1950-luvulla kerätty saamelaisesineistö.
1940-luvulla harjoitettiin voimakasta keräilytyötä ja stipendiaatteja lähetettiin esinehankintamatkoille eri puolille silloista Oulun lääniä: Lappiin, Kuusamoon, Kajaanin seudulle ja Tornionlaaksoon.
Museon kokoelmat karttuvat yksityisten ihmisten ja perikuntien lahjoitusten kautta. Museo kerää ensisijaisesti oululaista ja pohjoispohjalaista esineistöä. Museo kerää myös kotitalouksien arkitavaraa ja erilaisiin nuorisokulttuurin ilmiöihin liittyvää esineistöä. Museo kartuttaa kokoelmiaan myös ostamalla pohjoispohjalaisten suunnittelijoiden tuotteita.
Pohjois-Pohjanmaan museon koulumuseokokoelma käsittää useita tuhansia koulumaailmaan liittyviä esineitä. Vuonna 1979 Pohjois-Pohjanmaan museo aloitti kouluesineistön inventoinnin ja keruun yhteistyössä kouluviraston kanssa. Kouluesineistöä lahjoittivat muun muassa Hietasaaren koulu, Heinätorin koulu, Nokkalan koulu, Lapinkankaan kansakoulu ja Keskuskoulu. Esineistöä kerättiin 1980-luvulla ilman kriteerejä, joten koulumuseoesineistön suhteen tullaan tulevaisuudessa tekemään tarpeellisia poistoja.
Esineistö on Oulun kaupungin koulujen toimintaan liittyvää kuten koulutauluja, koulutarvikkeita, havaintovälineitä, kirjoja ja kalusteita. Koulukokoelmassa on lukuisia eri aikakauden pulpetteja, voimistelutelineitä, ruokailuvälineistöä, lasten piirustuksia, taidokkaasti tehtyjä kouluvihkoja, käsitöitä, koulukarttoja, erilaisia teknisiä apuvälineitä ja opettajien päiväkirjoja. Kokoelmaa kartutetaan maltillisesti edelleen. Lahjoituksia tekevät sekä koulut että yksityiset lahjoittajat. Viimeisimpiä kokoelmaan otettuja esineitä ovat kahdeksan hengen höyläpenkki ja ksylofoni-soitin.
Oulussa koulunsa käynyt Lennartti Pohjanheimo (synt. Otto Lennart Qvickström, 1875–1951) oli keräilijä, joka säätiöi mittavan omaisuutensa jo vuonna 1939. Pohjanheimon isä oli Iissä syntynyt merikapteeni ja äiti Iissä kasvanut talollisen tytär. Sotilasuralle halunnut Lennartti palveli Keisarillisen Venäjän armeijassa, minkä jälkeen hän suuntasi Helsinkiin lakimieheksi. Kiihkeä raittiusmies ja fennomaani toimi aktiivisesti myös politiikassa. Pohjanheimo on haudattu sukuhautaan Iin Kruununsaaren hautausmaalle.
Lennartti Pohjanheimo keräsi ilmeisesti kaikkea häntä kiinnostanutta. Osa L. Pohjanheimon Asekokoelmasäätiön kokoelmasta talletettiin Pohjois-Pohjanmaan museoon vuonna 1954. Tämä 336 esineen kokoelma käsittää talonpoikaisesineistöä, merenvahapiippuja, helmikirjontatöitä, koristekeramiikkaa, uusklassisen kaluston ja Pohjanheimon perheelle kuuluneita käyttöesineitä ja valokuvia. Talletus hyödytti molempia osapuolia, koska säätiö pääsi paremmin keskittymään aseisiin ja museo sai perusnäyttelyynsä arvokkaan lisän säätiön tallettamasta kalustosta. Myös muuta talletettua esineistöä oli aluksi runsaasti esillä museon perusnäyttelyssä. Pohjanheimon kokoelmasta on tällä hetkellä esillä 16 esinettä. Kokoelmaa esitellään Pohjois-Pohjanmaan museon vuonna 2012 julkaisemassa kirjassa Kultainen sapeli ja upseerin aarteet – Esineitä Everstiluutnantti L. Pohjanheimon Asekokoelmasäätiön kokoelmista.
