Paperinukke voidaan määritellä näin: se on kaksiulotteinen paperille piirretty tai painettu hahmo. Hahmo voi esittää henkilöä, eläintä tai esinettä. Kun määritelmää laajennetaan, se kattaa myös saman tyyppisiä aiheita tehtynä muistakin materiaaleista: muovista, kankaasta tai puusta. Paperinukke voi olla myös kolmiulotteinen.
Meille tutun, puettavan paperinuken ensimmäiset versiot valmistettiin 1700-luvun puolivälissä eurooppalaisen muodin keskuksissa Wienissä, Berliinissä, Lontoossa ja Pariisissa. Käsin maalattujen pienoismallien avulla suunnittelijat esittelivät luomuksiaan asiakkailleen; ne olivat siis eräänlaisia ”mallikuvastoja”. Nuket olivat ammattilaisten käsialaa: tiedetään ranskalaisen taiteilija François Boucherin maalanneen paperinukkeja Madame de Pompadourille (1721–1764). Kyseessä oli arvokas ammattitaiteilijan tekemä miniatyyriteos, ei lasten leikkikalu.
Varhaisimpia muotinukkeja on säilynyt museoiden kokoelmissa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen museoiden kokoelmista on tunnistettu varhaisia eurooppalaisia, 1700-luvun lopulle ajoitettuja paperinukkeja. Winterthurin museon (Delaware) nuket esittelevät miehille ja naisille tarkoitettuja hiuslaitteita, joita oli myynnissä Pariisissa Denis-Antoinen salongissa. John Greene Chandler Memorial Museon (Massachusetts) kokoelmissa on puolestaan useita erittäin harvinaisia nukkeja, joita mainostettiin vuonna 1791 ilmestyneessä Journal de Mode -lehdessä seuraavalla tavalla:
"Lontoosta on juuri saapunut uusi ja viehättävä keksintö: ns. englantilainen nukke. Se on oikeastaan pienten tyttöjen leikkikalu, mutta niin miellyttävä ja viehättävä, että myös äidit ja aikuiset naiset halunnevat sillä mitä todennäköisimmin leikkiä, sitäkin enemmän, sillä nuken, sen vaatetuksen ja kampauksen avulla voi oppia tuntemaan hyvän ja huonon maun. Nukke on pahvista leikattu nuori naishahmo, noin 8 tuuman korkuinen, ja sillä on yksinkertaiset kiharat hiukset, ja se on puettu alusvaatteisiin ja korsettiin. Nukelle kuuluu kuusi täydellistä, hyvällä maulla maalattua ja leikattua pukua ja kampausta; kesä- ja talvipukuja, leninkejä ja aamupukuja, jakkuja, turkkeja, hattuja, hilkkoja, muhveja jne. Puvut ja hatut ovat niin hyvin tehtyjä, että nuken voi pukea oikeaoppisesti. Tämä kokonaisuus kulkee sievässä paperikirjekuoressa, joka on helppo sujauttaa käsilaukkuunsa ja käyttää tarpeen tullen aikuisten tai lasten huvitukseksi."
Paperinuket olivat siis paitsi muodin sanansaattaja, myös leikkikaluja. Myös muualla Euroopassa, kuten Ranskassa ja Saksassa, ilmiö löi itsensä läpi.
Erikoisen – ja upean – kokonaisuuden museon kokoelmissa muodostavat huolellisesti käsityönä valmistetut paperinuket, jotka ajoittuvat 1880-luvulle. Nämä paperinuket – tai oululaisittain pappistokat – ovat kolmiulotteisia. Niiden vaatteisiin on lisätty koristeita ja drapeerauksia, joilla on saatu aikaan kolmiulotteinen vaikutelma.
Nukkien syntyhistoria on tiedossa. Ne on valmistanut runoilija V. A. Koskenniemen tädit, neidit Maria (Pia) ja Inga Hällberg. Nuket on tehty vuosina 1886–1887. Jokaiselle nukelle on annettu nimi ja näin niille on luotu persoonallisuus. Nuket muodostavat kokonaisia perheitä isineen, äiteineen ja eri-ikäisine lapsineen.
Siskokset valmistivat nukkeja myyntiin: niitä on valmistettu tilauksesta 5-10 markan kappalehintaan. Kerrotaan, että esimerkiksi sulhaset ostivat niitä lahjoiksi morsiamilleen. Lahjaksi annettuina Hällbergien valmistamat nuket ovat levinneet eri puolille Suomea. Esimerkiksi Lelumuseossa Tampereella on niitä ja jopa Tukholmassa saakka.
Kukin nukke on yksilöllisesti valmistettu piirtämällä ja pukemalla ne silkkipaperista valmistettuihin vaatteisiin. Ne eivät siis ole uudelleenpuettavia nukkeja. Asuihin on saatu eloa käyttämällä kolmiulotteisia materiaaleja, kuten pitsiä ja nauhoja sekä taittelemalla silkkipaperia niin hienovaraisesti, että asut näyttävät laskeutuvan kuin aito kangas. Samanlaisia kolmiulotteisia nukkeja valmistettiin tuohon aikaan sarjatuotantona Yhdysvalloissa, joten Hällbergin sisarukset ovat olleet joko tietoisesti tai tietämättään ”ajan hermolla”.
V. A. Koskenniemi on kuvaillut omaelämäkerrallisessa teoksessaan Onnen antimet taiteellista tätiään Pia Hällbergiä seuraavalla tavalla:
" - - - täti oli taiteilija kotimme piirissä. Hän valmisti leikkelemällä, liimailemalla ja piirustelemalla pieniä desimetrin korkuisia paperinukkeja, maailmannaisia, prinsessoja, rouvia ja neitejä, kenraaleja, kadetteja, kauppaneuvoksia, maistereita ja prinssejä, pienoisihmisiä, jotka kuin siron menuetin tahtiin syntyivät hänen saksistaan ja piirustuskynästään. Tämä värikäs, koketti paperikansa oli vähitellen tullut maineeseen ja tätimme saattoi saada tilauksia kaupunkimme ulkopuoleltakin, puhumattakaan siitä, että kotikaupungin kavaljeerit mielellään ostivat niitä syntymä- ja nimipäivälahjoiksi valituilleen. Tädin erikoisalana olivat kadetit ja luutnantit – ehkä siksi, että hänen omankin sydämensä taipumukset viittasivat martiaaliseen kohteeseen – , mutta hänen taitonsa ei jättänyt häntä pulaan silloinkaan, kun tilaus tarkoitti perhemamsellien tai ylioppilaiden esiinloihtimista silkkipaperin ja saksien apuneuvoilla."
Museon paperinuket seikkailevat hahmoina kirjassa "Herskapia ja pieneläjiä vanhassa Oulussa 1886-1887" (Maija-Liisa Bäckström, Ilse Juntikka, Terttu Pellikka, Pohjoinen 1986). Kirja on loppuunmyyty, mutta sitä voi lainata kirjastosta. Paperinukeista on myös aikoinaan painettu paperinukkearkkia myyntiin museokauppaan.
Teksti: museolehtori Arja Keskitalo
