Historian helmiä 2019

Muumihahmoja 1950-luvulta

Muumilaakson luojan Tove Janssonin (1914-2001) kolme muumihahmoa  on lahjoitettu Pohjois-Pohjanmaan museolle vuonna 2004.

Muumit on ostettu 1950-luvulla Pohjan Somesta, joka tuolloin sijaitsi Oulun Saaristonkadulla. Lahjoittaja ihaili niitä näyteikkunassa ja sai syntymäpäivä-, nimipäivä- ja joululahjoiksi. Ne olivat aarteita, joita säilytettiin hyllyllä ja pidettiin varoen. Muumit on valmistanut Tuusulassa toiminut Atelier Fauni Tove Janssonin luvalla. Muumihahmot valmistettiin käsityönä nahasta, turkiksesta ja Marimekon kankaista. Valmistajan nimi on merkitty hahmojen jalkapohjiin. Atelier Fauni lopetti toimintansa vuonna 1971.

Niiskuneidin, Muumipapan ja Hemulin kasvot, kädet, jalat ja häntä ovat valkoista nahkaa. Kaikilla on värilliset lasisilmät. Niiskuneidin vartalo ja häntätupsu ovat vaaleanpunaista lammasturkista, otsatukka on valkoista puuvillalankaa ja nilkkarengas kimalteella koristeltua nahkaa. Muumipapan vartalo on valkoista lammasturkista ja nahkaisen silinterihatun alla on pystyt korvat. Hemulin vartalo on huopamaista tekokuitukangasta ja häntätupsu ja hiukset vaaleaa turkista. Mekko on vaaleanpuna-ruskearaidallista puuvillakangasta, jossa on edessä pitsiä ja kullanvärinen koriste. Silmälasit on taivutettu rautalangasta ja kädessä roikkuu vaaleanpunainen sateenvarjo rottinkia ja puuvillaa. Hahmot ovat kovia, mahdollisesti sahajauhotäytteisiä, ja jäykkä häntä auttaa pystyssä pysymistä.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa on näiden lisäksi Atelier Faunin valmistamat Pikku Myy, Nipsu, Haisuli, Hattivatti, Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko. Kokoelmista puuttuu Muumimamma, Vilijonkka, Mymmeli ja Tuutikki. Hahmoista on olemassa hieman erinäköisiä versioita, etenkin Hemuleita on monennäköisiä.

Teksti: Tutkija Maisa Lukkari

Ihmeellinen haamu valokuvassa?

Erästä museon kokoelmien valokuvaa on vuosien varrella usein ihmetelty ja kummasteltu henkilökunnan keskuudessa. Pöydän päässähän näyttäisi istuvan haamu!

Oheinen kuva kuuluu Eino Jokisen kokoelmiin ja herra itse istuu kuvassa ”haamuna”. Kyseessä lienee itselaukaisimella otettu kuva, johon Eino Jokinen on ehtinyt valotuksen loppuvaiheessa. Vai keksiikö joku paremman selityksen kuvalle?

Kansanopistolla syömässä Rukatunturin retkeläiset, Rouva Kerttu Fock, tohtori Herbert Fock, neidit Paavola ja Holmström sekä Eino Jokisen haamu. Kuusamo 26.7.1931. Kuva on julkaistu Eino Jokisen kirjassa Maitopyörän laulu (1994) sivulla 128.

Maanmittausinsinööri, kotiseutuneuvos Eino Jokinen (1902–1997) aloitti pitkän uransa niin sanottuna kruununtorppa-auskultanttina Pudasjärvellä vuonna 1925. Maanmittausinsinöörinä hän toimi vuodesta 1929 aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 1969. Jokisen piirinä oli Pudasjärvi, mutta hän teki töitä muissakin kunnissa laatien muun muassa Sallan Aholanvaaran isojaon vuosina 1934–1938. Työteon ohella Jokinen dokumentoi työtään sekä ympäristöään ja teki kaikesta tarkkoja muistiinpanoja. Näin ollen materiaali on erinomaisen hyvin tutkijoiden hyödynnettävissä.

Eino Jokinen oli kantavana voimana, kun Turkansaaren ulkomuseota perustettiin ja kehitettiin. Eino Jokisen kuoleman jälkeen hänen perikuntansa lahjoitti museolle arvokkaan ja mittavan kuvakokoelman, johon kuuluu noin 10 500 negatiivia, valokuvaa ja diaa. Kokoelman kuvat on digitoitu ja niiden luettelointi on käynnissä.

Eino Jokisen kuvakokoelma käsittää kuvia Utsjoelta Helsinkiin ja sen ajallinen kattavuus on vuodesta 1925 1990-luvulle saakka. Mikäli Eino Jokisen kuvakokoelma kiinnostaa, voit ottaa yhteyttä arkistonhoitaja Meeri Rauhalaan esimerkiksi sähköpostitse etunimi.sukunimi@ouka.fi

 

Teksti: museolehtori Arja Keskitalo ja arkistonhoitaja Meeri Rauhala

Sofian merkkausliina

Merkkausliina eli nimikoimisliina on ollut tyttöjen käsityötaidon näyte ja kuukausien työ on ollut valmistuttuaan todellinen ylpeydenaihe. Merkkausliinat olivat useimmiten pellavakankaalle kirjailtuja ja ne kehystettiin tauluiksi. Merkkausliinoissa on sekä kirjaimia että numeroita, mutta myös esimerkiksi raamatunlauseita, kasvi- ja kukka-aiheita, valmistumisvuosi, tekijän sekä perheenjäsenten nimikirjaimet.  Aiheet olivat usein peräisin suvun vanhoista merkkausliinoista, mutta myös uusia malleja suunniteltiin.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluva, todennäköisesti puuvillainen, merkkausliina on erinomaisessa kunnossa. Teksti tekijätietoineen on hyvin vaalealla langalla kirjottu ja siten hieman hankalasti hahmottuvaa. Teksti Sophia Wilhelmina Salov född den 5 Januari år 1827 Markt I Uleåborg den 1 October år 1838, kertoo että ristipistoin kirjailtu merkkausliina on valmistettu lähes 177 vuotta sitten. Näyttelyä varten merkkausliina on kehystetty uudelleen.

Liinassa on erilaisia kuvioita kuten kaupunkisilhuetti, lintuja, ”elämänpuu”, Oulun kaupungin linnasymboli, erilaisia kukka-asetelmia koreissaan ja keskellä iso lehväseppel sekä kruunun kuva. Lisäksi liinaan on kirjottu tekijän perheenjäsenten nimikirjaimia. HAS eli Herman Alexander Olofsson Salov oli Sophian isä. AGL eli Anna Gustava Lescelius oli Sophian äiti. Nimikirjaimet FHS kuuluvat Sophian veljelle Frans Herman Saloville, perheen vanhimmalle pojalle.

Sophia/Sofia Wilhelmina Hermannintytär Salow oli Pulkkilan nimismiehen kahdeksanlapsisen perheen kolmanneksi vanhin lapsi. Sofia oli syntynyt Pulkkilassa vuonna 1827. Sofia oli liinaa tehdessään 11-vuotias.  Hän kävi koulua Oulussa. Sofia oli naimaton ja toimi taloudenhoitajana. Sofia Salov kuoli Oulussa kesällä 1916.

Teksti Eija Konttijärvi
Kuva Marja Höyhtyä

Harley Davidson -moottoripyörä vm. 1936

Pateniemen sahan museon kokoelmiin on luetteloitu Harley Davidson -moottoripyörä vuosimallia 1936. Pyörän on omistanut Oulu-yhtiön Metsäosasto ja sitä on käytetty metsätyömailla vuoteen 1957 saakka. Moottoripyörä on esillä museon perusnäyttelyssä.

Moottoripyörän tekniset tiedot:

Moottoripyörän paino 240 kg, pituus 2,30 m ja leveys 0,80 m.

Moottori on 4-tahtinen 2-sylinterinen ilmajäähdytteinen V-moottori. Sivuventtiilikone, jossa jokaisella venttiilille on oma nokka-akseli. Kuutiotilavuus 1 200 m3 ja teho 36hv/ 4500 r/min, puristussuhde 5,0. Kaasutin yksikurkkuinen Linkert M-31. Sähköjärjestelmä: 6 volttia. Käynnistys oikealla puolellla moottoria jalkapolkimella.

Voimansiirto: 3-vaihteinen käsivalintainen synkronoimaton vaihteisto, vaihteen valitsin polttoainetankin vasemmalla puolen, kuiva yksilevykytkin jalkapolkimella (vasemmalla puolella). Voimansiirto ketjulla.

Jarrut: Mekaaniset rumpujarrut edessä ja takana. Etujarruvipu ohjaustangossa ja jalkajarru oikealla puolen pyörää.

Jousitus: Edessä risukeula. Takana ei jousitusta. Kuljettajan istuimessa jousitettu teleskooppiputki.

Rekisteröidyt lisävarusteet: Kulkulaitoksen ja yleisten töiden ministeriön päätöksen 25.1.1937 nojalla oikeutettu käyttämään perärekeä.

4.10.1957 annetun ajoneuvoasetuksen 22 §:n 3. momentin mukaisesti ajoneuvo on poistettu rekisteristä 31.12.1957.

Teksti ajoneuvon rekisteriotteen ja luettelointitietojen mukaan
 

De vanliga – mystinen lippu

Museon kokoelmiin on tallennettu numerolla 8090 lippu, jonka tarkoitusperää ei voi ensisilmäyksellä päätellä. Onneksi lahjoituksen mukana tulleet verifikaatit eli arkistoaineisto - muun muassa valokuva - paljastaa mystisen lipun tarinan.

Lippu on ollut tunnusmerkkinä ystäväporukalle, joka kutsui itseään nimellä ”De vanliga”. Nimi juontaa juurensa sanonnasta, jolla nuoret vastasivat vanhemmilleen kysymykseen ”Minne olette menossa?” (alkup. - - - vart de skulle gå). Vastaus kuului ”med De vanliga”.

Tähden, vuosiluvun1890 ja DW -kirjainsymbolin (De vanliga) lisäksi lippuun on käsin kirjottu kaksi ristikkäistä, kärjet alaspäin käännettyä pistintä eli bajonettia. Lisäksi on kirjottu nimet Siri, Naema, Gerda, John, Ossi, Gösta, Agda, Nisse, Felix ja Georg. Teksti kuuluu: Hur skall då jordiskt afstånd kunna skilja. Två hjärtan af hvarann blott återljud? De stämma möte, hvar och när de vilja. Tills en gång mötesplatsen blir hos Gud!

Veneen kyydissä ovat: neiti Naema Svendelin, neiti Naema Sigrid Juselius, neiti Gerda Wåhlberg, luutnantti Ivar Lydman, kadetti Georg Svendelin, kadettialiupseeri Knut B. Fogelholm, neiti Agda Inberg, kadetti Felix Fogelholm, luutnantti Gösta Theslöf ja luutnantti Hugo Frey.

Lipun arkistoaineistoineen on lahjoittanut museolle rouva Birgit Zilliacus Espoosta vuonna 1977.

Lippu on valmistettu käsityönä, ommellen villakankaasta. Keskellä on puuvillakangasta sekä huopakankainen tähti. Tekstit on käsin kirjottu. Lipun koko 135 x 78 cm

Lippu on ollut esillä Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelyssä Vapaana nouse hulmuntaas – Suomen lipun tarina vuonna 2009.

Elliott 803B-tietokone

Oulun yliopiston ja ilmeisesti koko Oulun ensimmäinen tietokone Elliott 803B saatiin käyttöön joulukuussa 1965. Tällöin myös yliopiston tietokonekeskus aloitti toimintansa. Elliott 803B on englantilaisen Elliott Brothers -yhtiön toisen sukupolven keskinopea digitaalinen transistoritietokone. Sen versioita valmistettiin Borehamwoodissa vuosina 1959-1966 runsaat 200 kappaletta. Niistä viisi tuli Suomeen.

Kahden kaapin kokoisessa keskusyksikössä oli 8192 sanan ferriittirengasmuisti. Toisessa kaapissa oli virtalähde ja kolmannessa lisätyömuisti. Kirjoituspöytää muistuttavassa reikänauha-asemassa olivat aineiston syötössä käytetyt reikänauhanlukijat ja tulokset antavat reikänauhanlävistäjät. Ohjelmat syötettiin reikänauhalla joka kerta erikseen ja komennot annettiin konsoliohjauspöydän napeilla.

Kokonaisuuteen kuului vielä reikäkorttiasema, askelpiirturi, muuntaja, reikäkortinlajittelija ja kaukokirjoitin eli teletype, jolla kirjoitettiin reikänauhaa ja tulostettiin sitä tekstiksi. Laitteisto kulutti sähköä 3,6 kilowattia eli noin kymmenen nykyisen pöytätietokoneen verran. Elliott 803B:hen ei kuulunut levymuistia, näyttöä eikä näppäimistöä.

Vaikka Elliott 803B täytti kokonaisen huoneen, sitä pystyi käyttämään kerrallaan vain yhteen tehtävään. Asiakkaat tilasivat työn tietokonekeskuksen henkilökunnalta tai varasivat itselleen koneaikaa. Elliottin ohjelmointikieli oli ALGOL, jolla oli vain muutamia valmiita ohjelmia.

Alkuajan tietokoneet oli kehitetty hankaliin laskutoimituksiin ja siksi Elliottia käytettiin enimmäkseen insinööritieteissä tarvittuun laskentaan. Rakentamistekniikan osasto oli aktiivinen Elliottin käyttäjä ja matematiikan laitos opetti ALGOL-ohjelmointia. Koneaikaa myös myytiin insinööritoimistoille.

Oulun yliopiston tietokonekeskus toimi Kauppurienkatu 9:n kolmannessa kerroksessa. Maaliskuussa 1971 se muutti pois ja myi Elliottin oheislaitteineen sähköinsinööriosastolle 60 000 markalla (nykyrahassa 83 000 euroa!). Osaston elektroniikan laitos muutti Elliottin luo ja käytti sitä muun muassa tietokoneiden rakennetekniikan opetuksessa, prosessien simuloinnissa ja on-line-mittauksissa. Elliottin käyttö päättyi syksyllä 1973, kun sähköinsinööriosasto muutti Kontinkankaalle. Elliott säilytettiin varastossa, kunnes se vuonna 1992 lahjoitettiin kaikkine osineen Pohjois-Pohjanmaan museolle.

Laskentakeskus hankki Elliottista luovuttuaan Honeywell H1642 -tietokoneen, jossa oli kymmenen osituskäyttöpäätettä. Sähköinsinööriosastolla oli Kontinkankaalla Nova-merkkinen tietokone. Englannissa on säilynyt toimiva Elliott 803B -tietokone The National Museum of Computing -museossa

Ylen Elävässä Arkistossa on uutisvideo ”Elliott 803 B Oulun yliopistolle” vuodelta 1965. Samalla sivulla esitellään myös muita varhaisia tietokoneita. 

Eräs Elliottin erikoisuus oli sen pitämä ääni. Tietokoneen käyntiäänistä tehtiin jopa musiikkia. Kuuntele Elävässä Arkistossa ja katso video

Teksti Maisa Lukkari, kuvat Mika Friman